torstai 4. helmikuuta 2016

Sinertävä peitto, joka sai näkemään punaista

Kun tammikuu oli jolkotellut jo hyvän matkaa eteen päin, eräs ystäväni vinkkasi minulle vuoden kestävästä käsityöprojektista, lämpötilapeitosta. Ei tarvitsisi kuin virkata yksi rivi päivässä, ja rivin väri määräytyisi päivän lämpötilan mukaan. Kuulosti niin kivalta, että päätin kuroa kuluneen kuukauden kiinni.

Virkkasin pari riviä. Piti purkaa pois, sillä peitosta oli tulossa hieman liian kapoinen. Pienen säätämisen jälkeen olin tyytyväinen peiton leveyteen (120 cm) ja annoin koukun heilua. Tilasin huumassani lisää lankoja, sillä tähän projektiin niitä uppoaisi. 

Värit aaltoilivat kauniisti - kertoen tammikuista tarinaansa. Pehmoinen päiväkirja, joka jäisi jälkipolville muistoksi vuodesta 2016. Peitosta oli tulossa niin kovin kaunis, mutta siinä oli vain yksi vika.

Siitä oli tulossa 5,5 metriä pitkä.

Tämä oli se hetki, kun tajusin tilanteen. 20 riviä, ja peitto menossa jo polvissa asti.

Joku nohevampihan olisi tehnyt laskutoimituksen jo heti alkuvaiheessa. Ei tarvitse olla kovin kummoinen einstein ymmärtääkseen, että 365 (tänä vuonna 366) riviä on aika paljon, varsinkin pylvässilmukkaa.

Onneksi olen kokenut purkaja, joten lankojen takaisinkeriminen ei tuottanut varsinaisia ongelmia. Olin kuitenkin itselleni sen verran vihainen, että uusi peitto piti aloittaa hetimiten, vaikka kello lähenteli jo puoltayötä. Virkkasin pari riviä, jotka purin heti pois, koska metrin levyinen peitto ei oikein houkutellut. Seuraavana päivänä purin aloitukseni vielä kaksi kertaa.

Nyt, viikko myöhemmin, ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että tammikuun osuus on taputeltu. Tilanne näyttää tällä hetkellä tältä:



Kannatti purkaa viime viikolla, eikä siinä vaiheessa, kun mittaa olisi esimerkiksi 5,4 metriä. Silloin olisi saattanut ns. ketuttaa.

Valkkasin itselleni seuraavat värit (eli käytännössä minulla oli jo varastossa nämä langat):


Tammikuun osiosta tuli yllättävän yksitoikkoinen ja sinertävä keskilännen ailahteleviin keleihin nähden. Kuukauden alin lämpötila oli -18 astetta ja ylin +19. En ihan päässyt iskemään näppejäni pistaasinvihreään! Ehkäpä tässä kuussa, voisi toivoa.

2 kommenttia:

  1. Ihana idea! Onneksi en osaa virkata, patalapun voisin samalla idealla kokeilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa varoa, ettei patalapusta tule 5,5-metristä. :D

      Poista