Kahdeksan tunnin aikaero ei ollut ihan sieltä helpoimmasta päästä. Yksi (minä) oli periaatteessa kokonaisen (työ)päivän edellä toista, ja koska Scotty kävi töissä, ja minä vain koulua, niin minun oli valvottava, jos meinasimme olla viikolla juttuyhteyksissä, sillä Scotty kotiutui puolen yön jälkeen Suomen aikaa. Vuorokausirytmi oli vähintäänkin pyllyllään, mutta sekaisin se oli menossa joka tapauksessa pian, sillä seuraava reissu Scottyn luo häämötti kuukauden päässä.
Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.
Lauantai 9.2.2008 klo 07:44
Missä olet, Nukku-Matti?
On kai se tämäkin aika herätä lauantaiaamuna. Tai no ei tämä kellonlyömä niin epäinhimillinen olisi, mutta tunti sitten, jolloin oikeasti pomppasin jo ylös, on pikkuisen liian aikainen, ainakin minulle.
En osaa enää nukkua yöllä, en ainakaan yhteen putkeen. Olen tottunut nukkumaan uneni pätkissä jakaen torkut tasaisesti pitkin päivää ja yötä. Sillä tavoin ollaan voitu maksimoida yhteinen aika S:n kanssa, joka elää 8 tuntia meitä jäljessä. Tämä järjestely ei kuitenkaan ole mitenkään terveellinen, ja olenkin melkein koko ajan väsynyt. Nytkin. Tässä olisi ollut nyt pari yötä hyvää aikaa nukkua ihan ilman häiriöitä, kas kun S on kaverinsa luona Topekassa juhlimassa synttäreitään, mutta kun ei pysty niin ei pysty. Nukun luultavasti seuraavan kerran kunnolla vasta neljän viikon päästä, kun pääsen S:n kainaloon ja "omalle" aikavyöhykkeelle. Jet lagin oireet voi näköjään unohtaa, jos jatkaa elämistä Amerikan rytmissä.
Kävin eilen maksamassa itseni kipeäksi passista ja passikuvista. Eräs paikallinen valokuvausliike velotti kuvista 16,90€. Ihan hyvin. Olisi varmaan pitänyt suorittaa vähän hintavertailua. Elin sitten eilisen muroilla, salaatilla ja pinaattikeitolla. Niistä kaksi jälkimmäistä löytyi jo pakastimesta ja jääkaapista. On tää opiskelijan elämä hohdokasta.
Soitin äsken S:lle. Siellä se oli pelailemassa videopelejä baarissa, iso mies. Käski soittaa vielä parin tunnin päästä uudestaan. Nyt pitäisi siis tappaa aikaa siihen asti. Voisin nukkua, mutta kun en sittenkään voi. Voisin lopettaa tämän kirjoittamisen ja siirtyä kandintyön pariin. Oikeasti tekisi mieli lenkille, oikein juoksulenkille, mutta se ei taida onnistua tässä kelissä ilman, että joku paikka hajoaa kappaleiksi.
Tulisi jo kesä. Tai ainakin maaliskuu. Ja joku voisi tehdä kaikki koulutehtävätkin minun puolesta.
Sunnuntai 10.2.2008 klo 07:56
Back to Normal
Hereillä ollaan taas, mutta paljon kotoisammasta syystä kuin eilen. S kotiutui Topekasta eilen (tai tänään niiden aikaa), ja sain taas vissiin sitten kiinni normaalista rytmistä. Valvoin neljään asti, heräsin kuudelta, kun S ja kumppanit soittelivat. Pojat pelasivat Halo 3:a, eivätkä paljoa jaksaneet/kyenneet keskittymään järjelliseen keskusteluun minun kanssa, joten kävin hakemassa jääkaapista oluen (kaksi) ja nautin olostani. Oli mukavaa.
Vaan kyllä se rassaa, kun ei itse pääse mukaan rientoihin. Matka on liian pitkä. Pojat läksivät juuri baariin pariksi tunniksi, enkä minä voinut tehdä muuta, kuin toivottaa hauskaa iltaa ja jäädä itse tänne pimeyden keskelle. Vajaan neljän viikon päästä (ei sillä, että laskisin) pääsen toki nauttimaan paikallisesta baarikulttuurista, mutta sekin on väliaikaista. Eikä minun tietenkään tarvitsisi olla mukana kaikessa, mitä S tekee, vaikka asuttaisiinkiin samassa paikassa, mutta nyt en voi osallistua mihinkään. En ilman webbikameran apua, ja silloinkin mahdollisuudet ovat hyvin rajatut. Jutellaan, pelataan, ehkä nautitaan sivistyneesti pari olutta. Toiset jatkavat illanviettoa, yksi menee nukkumaan; onhan kello kahdeksan aamulla.
En oikein osaa edes kuvitella, millaista yhteiselo S:n kanssa oikeasti olisi. Meillä on kokemusta yhdessä asumisesta pätkissä, mutta sitä tavallista arkea ei olla yhdessä vielä päästy viettämään. Aina on taustalla ollut pelko ja tieto siitä, että toisen, yleensä minun, pitää kohta lähteä, ja sen takia paineet hauskanpidosta ovat olleet kovat. Olisi mahtavaa päästä asumaan yhdessä, elämään yhteistä arkea. Luultavasti.
Menenpä tästä sitten nukkumaan. Väliaikainen herätys on odotettavissa parin tunnin päästä, kun sankarit kotiutuvat baarista. I wouldn't have it any other way.
Tai no samalla mantereella olisi tietysti kiva asua. Noin nyt aluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti