Huhhuh, oli pakko poistua ruokapöydän äärestä, ennen kuin kuristan nirsoilevan lapsen joulusukkaan. Miten voikaan olla noin hemmetin hankalaa syödä? Raivostuttavinta tilanteesta tekee se, että lautasella ei ollut mitään, mitä neiti ei yksitellen syö (porkkanaa, parsakaalia, riisiä jne.), mutta näköjään noin wokkipannulla yhdistettynä ei enää kelpaakaan. Savu nousi korvista, eikä pelkästään omalle lautaselle lisätyn tulisen kastikkeen takia, joten oli parempi jättää lehmänhermoisempi mies taistelemaan.
Ehdin ennen pöydästä takavasemmalle siirtymistä kuitenkin sanoa, että toivottavasti meidän tonttu kertoo Joulupukille, miten huonosti käyttäytyvä lapsi meillä asuu.
#vuodenäiti
No mutta. Se meidän joulupaketti oli nyt (viimein? jo?) päässyt perille mummolaan, joten onpahan jotain iloittavaakin! Täällä päässä pitäisi vielä hommata muutama lahja, lähinnä lapsille. Ja koko miehen suvulle. Sovittiin Scottyn kanssa, että tänä vuonna kohdistetaan voimat/varat yhteisiin lahjoihin sen sijaan, että ostettaisiin toisillemme taas kamala läjä paketteja, ja pari kivaa sijoitusta on jo tullut tehtyä.
Koska yhdessä hommatut lahjat eivät tule kummallekaan yllätyksenä, olemme päässeet nauttimaan niistä jo heti niiden saavuttua. Tilasin meille kellariin kompaktin soutulaitteen, ja käytinkin sitä aika ahkerasti ennen kuin työt alkoivat, mutta nyt olen ollut töiden ja kaiken aivorasituksen jälkeen iltaisin niin naatti, ettei kellarissa huhkiminen ole innostanut yhtään. No, eiköhän tähän uuteen rytmiin totu (toivottavasti) pian, joten silloin voi taas vähän soutaa ja huovata.
Aivojumiin onneksi saatiin vähän apua viime perjantaina, kun uusi kahvinkeitin saapui. Edellinen masiina oli miehen siskon häälahja, jonka sai tuplana vuonna 2008. Vaikka se meillä ensimmäiset vuodet olikin käytännössä aivan käyttämättömänä, niin muutama vuosi sitten ihan opettelemalla opeteltiin juomaan kahvia, ja sen jälkeen pata onkin porissut. Ja vaatimustaso noussut.
 |
| Ninja ja Ninni. |
Tämä uusi kapine keittää kahvin niin kuumaksi, toisin kuin mökille eläkepäiviä viettämään pääsevä edeltäjänsä, että poltin tänään vielä kielen kolme tuntia kahvinkeiton jälkeen, kun otin hörpyn töissä termospullosta. Tällä voi nyt lirutella yksittäisiä kuppeja, kokonaisia pannuja, ja kaikkea niiden väliltä. Myös jääkahvi onnistuu. Ja maidon vaahdotus. Papuja se ei sentään itse jauha.
Kahvista puheen ollen... Leukaperät meinaavat revetä tässä parhaillaan haukottelusta, enkä viitsi enää iltakahdeksalta kiskoa kofeiinia, koska herätys on 5:45, joten taidan pikkuhiljaa alkaa siirtyä yläkertaan ja vällyjen väliin. Toivottavasti lapset ovat yhteistyöhaluisia ja -kykyisiä, niin ehkä jopa ehdimme katsoa hetken The Handmaid's Talea, ennen kuin yritän katsoa sitä silmäluomien läpi.
Nirsoilijakin sai viimein tunnin vääntämisen jälkeen syötyä tyydyttävän määrän ruokaa ja sai poistua pöydästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti