Oli ehkä hieman naiivia ajatella, että ehtisin laittaa joulua samalla tavalla kuin männävuosina -- vaikka siis olen nyt 40 tuntia viikosta töissä (plus toki työmatkat shiihen shelekään), eikä se tullut mitenkään yllätyksenä, että sitä ns. luppoaikaa on nykyisin aika paljon vähemmän. Senpä takia tänään on sitten viimeisen täyden viikon kunniaksi väännetty hampaat irvessä pipareita, ruiskusuolattu kinkkua ja leivottu marjapiirakkaa työpaikan nyyttikesteille. Koska täytyy näköjään suorittaa.
Lapsukaisten pipareita. |
Toivoin aamulla vähän salaa, että toimisto olisi lumen takia suljettu, mutta aamukuudelta kilahti tekstari, jossa ilmoitettiin, että työpaikka on tänään auki normaalisti. Olisin toki voinut ottaa siltikin palkatonta vapaata, jos olisin kokenut, että tuo reilun 20 minuutin matka olisi ollut turhan riskialtis, mutta nelivetomme meni jo eilen ongelmitta puolihuolimattomasti auratuilla teillä, joten vähän ennen seitsemää istahdin Kian ratin taakse ja lähdin rauhallisesti liikkeelle.
Pääsin perille ilman mitään oikkuja. Jopa luolaan johtava jyrkähkö alamäki oli varsin ajokelpoinen, joten iltapäivällä oli toivoa päästä maan alta poiskin. Sisällä toimistossa oli kuitenkin vastassa aavekaupunki. Suurin osa oli päättänyt jäädä kotiin viettämään lumipäivää. Pitkämatkalaisemmat varmasti ihan pakon edessä. Ei todellakaan olisi huvittanut lähteä urheilemaan (moneksi) tunniksi jonnekin valtatielle.
Vedimme sitten tämän työpäivän vähän vajaalla miehityksellä ja naisituksella. Olen tainnut aiemminkin mainita, että kenenkään läsnä- tai poissaolo ei varsinaisesti vaikuta muiden työtaakkaan, joten aika leppoisaa oli tänäänkin.
Tällä viikolla on siis enää 31 tuntia töitä. Ja tulihan tuota to do -listaa hieman purettua muutenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti