tiistai 18. helmikuuta 2014

St. Louis

Lauantaiaamuna Kansas Citystä starttaa äänekäs autollinen naisia (tai autollinen äänekkäitä naisia...) kohti St. Louisia. Tämähän tarkoittaa sitä, että meidän täytyy katsoa Suomi-USA-finaali aikaisin sunnuntaiaamuna meidän sviitissä (ja Skype-yhteys kotiin, vihollisen leiriin, tietysti). Eiköhän siitä jotenkin selvitä.

400 kilometriä, nelisen tuntia. Isompi kartta.

Oma ensikosketus St. Louisiin tapahtui vuonna 2007, kun juututtiin Scottyn, Lumin ja Scottyn kaiken maallisen omaisuuden kanssa iltapäiväruuhkaan ohikulkumatkalla. Muutettiin mies ja tavarat Marylandista Kansasiin. 1720 kilometriä muutamalla pysähdyksellä yhden vuorokauden aikana. Ei jääty ihastelemaan nähtävyyksiä.

Seuraavan kerran St. Louis sattui matkan varrelle keväällä 2011, kun ajeltiin Chicagosta sitä kautta kotiin vanhempieni kanssa. Tällä kertaa pysähdyttiin kuitenkin ihan hotelliin, eikä I-70-tielle autojen sekaan. Vajaan vuorokauden aikana St. Louisia tuli tutkittua etana- ja lintuperspektiivistä.


Reilun 300 000 tuhannen asukkaan St. Louis (ja melkein 3 miljoonan asukkaan suurkaupunkialue) sijaitsee Missourin itäisellä rajalla, ihan Illinois'n kyljessä, Mississippi-joen varrella. Yksi kaupungin lempinimistä, Gateway to the West (Portti länteen), juontaakin juurensa St. Louisin historiaan tärkeänä Mississippin satamakaupunkina.

St. Louis on urheiluhullun unelmakaupunki. Löytyy NHL-jääkiekkoa (St. Louis Blues), NFL-jalkapalloa (St. Louis Rams) ja MLB-baseballia (St. Louis Cardinals). Meidän retkellä ei valitettavasti päästy nauttimaan näistä antimista, mutta myöhemmillä reissuilla Bluesin halli on käynyt tutuksi.

Ensimmäinen ja ainoa ilta vietettiin herkutellen meksikolaisella ruoalla ja sulatellen sitä kävelemällä ympäriinsä. St. Louis onkin kävelijäystävällinen kaupunki, ja downtownissa on kauniita puistoja käyskentelyä, istuskelua ja people watchingia varten. Kodittomia näkyi enemmän kuin Kansas Cityn downtownissa, mutta niinpä näkyi ihmisiä noin muutenkin.

Seuraavana aamuna löntysteltiin ihastelemaan St. Louisin kuuluisinta maamerkkiä.



The Gateway Arch.
Amerikansuomalaisen Eero Saarisen suunnitteleman ja 1960-luvulla rakennetun metallivenkulan yläosaan pääse "hissillä". Korkean- ja ahtaanpaikankammoisille siis oikein oiva kohde!

Tuonne piti ahtautua. Meikähobittikin joutui istumaan polvet suussa.
Onneksi meillä oli vielä vanha kamera käytössä. Muuten tässä olisi tarkka kuva allekirjoittaneen takamuksesta.
Ahdas kapseli nytkyttelee turistit junamuodostelmassa ratakiskoja pitkin neljässä tunnissa minuutissa kaaren huipulle. Matkan aikana voi ihastella rakennelman sisuksia, jos uskaltaa avata silmänsä.

Ylhäältä avautui muikeat maisemat St. Louisin ja Mississippi-joen ylle. Siinä vaiheessa, kun park ranger (puistonvartija?) kertoi, että kaaren yläosa voi huojua kovalla tuulella jopa lähes puolen metrin keikauksen, niin sehän rupesi heilumaan ihan urakalla. Ainakin minun mielestä.

Ehkä pelkästään minun mielestä, sillä normaaliolosuhteissa pytinki ei liiku mihinkään suuntaan. Neljän sentin heilahdukseen tarvitaan nimittäin 22 m/s:n tuuli.

Old Courthouse.
Busch Stadium, St. Louis Cardinalsin koti.
Hyi hyi hyi. Hyi.
Alas piti mennä samaisella kapselikyydillä kuin ylöskin. Kaaren alta paljastui museo ja kauppa, jossa kuultiin suomea. Kannattaa siis varoa, mitä siellä ensimmäisellä kotimaisella suustaan päästelee.

Arkkitehti ite.
Ennen kotimatkalle lähtöä pysähdyttiin paikassa, jossa olisi varmaan kannattanut käydä hakemassa rohkaisua ennen kaarelle kapuamista.

Anheuser-Busch-panimo.
Anheuser-Busch on Yhdysvaltojen suurin panimoyhtiö. Tuoteperheeseen kuuluu mm. Budweiser, Bud Light, Natural Light, Michelob, Busch ja Shock Top. Panimokierroksella pääsee tutustumaan itse panimoon ja sen toimintoihin, mutta myös hevostalliin, jossa osa maankuuluisista Budweiserin clydesdalenhevosista ja dalmatialaisista asustelevat.

Komia on aina komia.
Onko Olvilla tämännäköistä?
Siellä vilistää pari Bud Light -tölkkiä. Tällä linjastolla täyttyi 1950 kpl 12 nesteunssin (355 ml) ja 1650 kpl 16 unssin (473 ml) tölkkiä minuutissa. (Huhtikuu 2011)

Kierros on ilmainen ja avoin kaikenikäisille. Sen päätteeksi yli 21-vuotiailla on mahdollisuus maistella panimon tuotteita (tarjolla on myös alkoholittomia virvokkeita). Mielenkiintoinen kokemus, ja näyttäisipä siltä, että tulevana viikonloppuna kierrän tilukset ja ihastelen hevoset jo kolmannen kerran.

Huojuva torni saa jäädä väliin.

2 kommenttia:

  1. Tuo huojuva torni on mun listalla - kerran olen kaupungissa ollut, mutta silloin ei tätä Saarisen kohdetta päästy katsomaan. Budweiser tehdas on yleensä hyvä kohde - asuimme lähes kymmenen vuotta pienimmän Budweiser tehtaan naapurissa NH:ssä ja kyllä me kaikki vieraat vietiin sinne ! Toivon mukaan pääsen sinne torniin vielä tänä keväänä ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, eipä huono paikka asua - panimon vieressä! Kyllä kaari on ehdottomasti kokemisen arvoinen, toivottavasti pääset sinne pian! Toivottavasti tyynellä säällä... ;)

      Poista