Me saatiin tänään ihan oikea joulukinkku. Semmoinen kunnon potka.
Paikalliset joulukinkut ovat enimmäkseen makeita spiraaliksi leikattuja kinkkuja, joten olemme viime vuosina turvautuneet IKEAn pakastelaarin tarjontaan, josta on löytynyt suolattuja kinkkurullia, joskus kypsiä, joskus raakoja. Tänä vuonna laari on tosin ollut tyhjillään joka kerran siellä (vähän liiankin usein) vieraillessani, mutta eipä minua ruåtsalaisten oharit haittaa - meitä potkaisi (get it, potkaisi?) tänä vuonna onni. Miehen siskon miesystävällä on melkoisia yhteyksiä, ja tänään meille toimitettiin tuore melkein kymmenkiloinen possunkannikka.
Nyt pitäisi uskaltautua vain ruiskusuolaamaan luinen möhkäle. Kutsuttiin lihadiileri jouluaattobrunssille, joten toivottavasti en ihan täysin teurasta (get it, teurasta?) kimpaletta.
Kuva ei liity kinkkuun mitenkään. Sisu päätti tänään, että selkää lattialla venyttelevä ja poksautteleva mamma on sopiva tyyny ja rupesi unille.
 |
| Täällä on ihminen välissä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti