Perinneperjantai: Riittäisikö ikuisuus?

Maaliskuun 2008 vedellessä viimeisiään kevätaurinko alkoi huomaamatta luoda valonpilkahduksia risukasaan, jota kaukosuhteeksikin kutsuttiin. Varmuus tulevasta oikeasta yhdessäolosta antoi vielä odotella itseään, mutta se oli jo niin lähellä, että sen olisi voinut maistaa, jos olisi tiennyt, mistä kohtaa haukata.

Matkan jälkimainingeissa toki mylläsin ja syvässä kaukosuhdekuopassakin käväisin. Voi, jos olisin tiennyt, mitä uutisia parin viikon päästä juhlisin, en olisi synkistellyt ollenkaan.

Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.

Torstai 27.3.2008 klo 13:55

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?

Selviydyin koko yli vuorokauden kestäneestä lentokoneissa, lentokentillä, bussissa ja junassa istumisesta vaipumatta täysin epätoivoon. Vaan täällä "kotona" se sitten vihdoin jostain ilmestyi. Äärimmäisen väsymyksen ja ikävän yhdistelmä vetäisi pohjalle, enkä ole kuopasta vielä kokonaan onnistunut kiipeämään pois. Tämä harmaa sääkään ei auta yhtään.

Eikä se, että huomenna pitää palauttaa kandintyö, jonka "viimeistelin" viime yönä. Johon en ole saanut ohjaajalta mitään apua ennen tätä päivää. Joka pitää esitellä ensi viikolla. Jota ei enää palauttamisen jälkeen voi parannella. Ehkä huomenna on jo parempi mieli ja olo, kun ei enää tarvitse stressata työstä. What's done is done.

Ikäväkään ei ole niin paha asia, kuin äkkiseltään luulisi. Se ei ole epätoivoista, niin kuin joskus taannoin. Olosuhteet eivät edelleenkään ole ihan sieltä ihanteellisimmasta päästä, kun tuossa välissä kerran vähän suolaista vettä, mutta epätoivoinen ei tarvitse olla. Päin vastoin, olo on jopa toiveikas. Toukokuussa saadaan tietää, tuleeko S syksyllä Suomeen vai ei. Toukokuu ratkaisee paljon. Ja toukokuussa näillä näkymin nähdään taas.

Vaikka tämä ikävä on muunlaiseen kokemaani ikävään verrattuna positiivista, on se silti jotain, josta haluaisi eroon. Pahinta tämä on juuri tällaisina hetkinä, yhdessäolon jälkeen. Kun oli niin kivaa. Pari viikkoa on kuitenkin lyhyt aika olla yhdessä, vaikka siihen paljon kaikenlaista mahtuukin, varsinkin tällä kertaa. Olen huomannut pientä kaavamaisuutta reissuissa. Ensimmäinen puolikas, menee yleensä tyytyväisesti hymyillessä ("Tässähän on vielä vaikka kui palju päiviä jäljellä!"), mutta toisella puolikkaalla alkaa päivien laskeminen, ja pikkuhiljaa se ahdistus ja masennus alkaa nakertaa rentoa yhdessäoloa. Ihan sama, onko aikaa viikko, kaksi, neljä, vai kaksikymmentä. Viimeisimmästä ei tosin ole kokemusta, notta en tiedä sitten.

Niin, kuinkahan pitkään sitä sitten pitäisi saada olla yhdessä, ettei tarvitsisi itkeskellä tai masentua, kun pitää lähteä. Ettei mikään jäisi kesken. Kuinka pitkään olisi tarpeeksi?

Ikuisuus?

Sunnuntai 30.3.2008 klo 11:31

Calling You

Luulin, että pääsin eroon jet lagista nukkumalla pari päivää melkein läpeensä, mutta taisin olla väärässä. En nimittäin näköjään osaa nukkua öisin neljää tuntia enempää. Yhteen menoon siis. Sehän tarkoittaa sitten päikkäreitä, mikä taas tarkoittaa lyhyempiä yöunia, mikä tarkoittaa taas päikkäreitä jne. Noidankehä.

Vaan minäpä kävin viime yönä ehkä yhden historian mukavimmista keskusteluista puhelimessa. S on käymässä Emporiassa (epistä), ja soitin sille sitten eilisen ulkoilureissun jälkeen. Juttelin siinä ensin monen tutun kanssa, ja taustalta kuului vähän väliä "We love you, Ani!". Olivat innoissaan siitä, että päästään yhdessä float tripille kesäkuun alussa. Kyllä hymyilytti. On mulla ikävä sitä porukkaa.

S:n kanssa vaihdetut sanat pitävät vieläkin mielen iloisena. Se kertoi, kuinka se oli kertonut kaikille halukkaille (mm. entiselle heilalle) "meidän tarinaa". Se sanoi, että tuntuu hyvältä voida vihdoinkin puhua avoimesti siitä, mitä meidän välillä oli ja tapahtui tuossa viime talven, kevään ja kesän aikana. Kun se ei aiemmin voinut.

Sitten se pyysi anteeksi kaikkia menneitä ja tulevia riitoja. Kiitti minua siitä, että olen minä. Ynnä muuta.

Ja tämä kaikki kaikkien kuullen. Tämä kaikki miehen suusta, joka ei reilu vuosi sitten halunnut pitää julkisilla paikoilla edes kädestä kiinni.

Vaikka sataakin vettä ja keli on harmaa, olo on aurinkoinen. Ei siihen muuta tarvita kuin kauniita sanoja tärkeältä ihmiseltä.

*****

Well I will keep calling you to see

If you're sleeping, are you dreaming

If you're dreaming, are you dreaming of me

I can't believe you actually picked... me

Blue October - Calling You

*****