torstai 2. lokakuuta 2014

Syksyn sininen sävel

Huoh. Nyt kun voisi henkäistä oikein syvään hektisen kesän jälkeen, niin nenä on niin tukossa, että huokailu on melkein mahdotonta. Syysflunssa, haista sinä kukkanen minunkin puolestani, sillä oma hajuaistini on kaunis muisto vain.

Tulevan kuukauden kalenteri näyttää alastomalta aiempiin verrattuna. Mitään semmoista oikein isolla kirjoitettua ja korostevärillä ympyröityä ei ole tiedossa muutamaan viikkoon, mikä on oikeastaan aika tervetullutta. Kesä hurahti ohi hurjaa vauhtia, koska vauhti oli hurja.

Viime viikonloppuna koettiin sosiaalisen kalenterin huipentuma -- ystäväpariskunnan kauan odotetut häät, joissa sain kunnian olla mukana morsiusneidon (bridesmaid) muodossa. Olen tuntenut sulhasen college-ajoista lähtien, mutta morsiamen tapasin vasta muutama vuosi sitten Hiawathassa ja silti olin nokkimisjärjestyksessä heti kaasosta (maid of honor) seuraava. Hän halusi minut hääseurueeseen (wedding party), koska kuulemma alkoi uskoa avioliittoon meidät kaksi kaistapäätä tavattuaan. Aika kivasti sanottu.

Pöytäkoristeita. Tämä onkin ainoa julkaisukelpoinen (järkkärillä otettu) kuva koko viikonlopulta.
Juhlat olivat täysin pariskunnan näköiset. Rennot, kekseliäät, hauskat, jopa intiimit, vaikka vieraita oli pari sataa. Kukaan ei pingottanut turhista. Meidän morsiusneitojen ei tarvinnut pukeutua puhvihihallisiin tyllipainajaisiin, vaan saimme valita mekkomme ihan itse. Ainoa vaatimus oli, että siinä piti olla pitsiä. Onnistuu!

Vessanpeiliselfie!
Seremonia oli lyhyt, sarkastinen, nokkela, kaunis. Morsian oli veistoksellisessa puvussaan äärettömän upea, ja parrakas sulhanen oikein komea. Hääseurueeseen kuului sekalainen seurakunta ystäviä, sukulaisia, samuraimiekka, sekä kouluikäiset veljenpojat, joista vanhempi kantoi nuorempaa harteillaan trenssitakin alle piiloutuneena.

Jos kerron, että loppuillasta jopa sulhasen normaalisti ujo ja varautunut isä liukui vatsallaan  jalkojeni välistä tanssilattialla, niin voitaneen todeta yhteen ääneen, että juhlat olivat onnistuneet.

Haluttiin antaa lahjaksi jotain itse tehtyä, hauskaa, mutta tarpeellista, ja kun huomattiin, että lahjatoivelistalta löytyi Mölkky (Viking Bowling), ryhdyttiin tuumasta toimeen. Toin joskus vuosia sitten sulholle Suomesta ihan aidon ja oikean Mölkyn, ja sitä on ajan saatossa hakattu niin paljon, että sen oli aika siirtyä eläkkeelle. Viime viikko (mikä viime tippa?) meni sahatessa, hioessa, leikatessa, liimatessa, mutta saatiinpa customoitu Mölkky valmiiksi.

Sain torstaina töissä olevalta mieheltä viestin: "Can you send a pic of Mulkku?" Ö:t ja Y:t ovat amerikkalaisille vähän vaikeita...
Tuore aviopari suunnittelee menevänsä häämatkalle Suomeen ensi kesänä. Meinasivat vähän jo tätä syksyä, ja kun kyselivät, minkälainen sää Suomessa on loka-marraskuussa, en suositellut lämpimästi. Toisaalta, juhannuksenakin voi olla pakkasta, joten eipä näistä säistä koskaan tiedä!

*****

Taisinpa valehdella, kun sanoin, että tässä kuussa ei ole paljoa tekemistä. Lokakuusta nimittäin tuli oikein kansascityläisen penkkiurheilijan unelma, sillä baseball-joukkueemme Royals pääsi pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa 29 vuoteen, ja hypetys on hurjaa! Jopa Jimmy Fallon noteerasi siniset pojat eilen. Be Royal!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti