keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Renny, Kyösti ja Anni

Karkeasti karrikoiden tähän maahan muuttaneet suomalaiset voisi jakaa kolmeen ryhmään:

Renny Harlin

Oikealta nimeltään Ryijy Härmäläinen, Renny Harlin on härmäläisestä nuoruudestaan huolimatta täysin amerikkalainen. R:t ovat pehmeitä, aksentti on korostetun ämerikkäläinen, eikä suomi enää (muka) muistu mieleen ollenkaan. Kiristelee ylivalkaistuja hampaitaan, jos joku kommentoi hänen hassua puhetapaansa, koska hän haluaa olla amerikkalainen enemmän kuin mitään muuta. Renny käy lauantaisin ravintolassa lenkkarit jalassa ja syö käsin, ellei eteen tuoda pihviä, jonka Renny sitten teurastaa haarukalla. Ei ota lenkkareitaan kotonaankaan pois, vaan tallustelee tyytyväisenä pehmeällä ja, kiitos kuraisten lenkkareiden, likaisella kokolattiamatollaan.

Kyösti Kaksoiskonsonantti-Kääriäinen

Kyösti Kaksoiskonsonantti-Kääriäisen kotoa löytyy suomalaista designia enemmän kuin Iittalan tehtaanmyymälästä. Aamukahvit (ylihintaista Presidenttiä) Kyösti hörppii Arabian Teema-mukista, jonka jälkeen Kyösti petaa Unikko-lakanoilla vuoratun sänkynsä säntillisesti, kuten armeijassa aikoinaan opetettiin. Kyösti kuuntelee netistä Iskelmäradiota ja seuraa Salkkareita. Köpsä käy Suomessa vähintään kaksi kertaa vuodessa täydentämässä sinappi-, salmiakki- ja suklaavarastojaan ja maksaa joka kerta ylipainosta lisämaksun, mutta kyllä se on sen väärti. Hän tuhahtelee, jos (kun) paikalliset eivät osaa ääntää hänen kauniisti soljuvaa nimeään oikein, pärähtävine ärrine päivineen. Kyöstin mielestä kaikki on Suomessa paremmin, mutta haluaa silti asua rapakon tällä puolella.

Anni Dennis

Anni Dennis on Rennyn ja Kyöstin rakkauslapsi. Syö ateriansa useimiten oikeaoppisesti haarukalla ja veitsellä, mutta onpa hänet nähty nuoleksimassa sormiaan sotkuisen hampurilaisaterian jälkeen. Anni vastaa, jos häntä puhutellaan Anniena (Äni), eikä hän korjaa "virhettä". Anni on alkanut esitellä itsensä Anina, sillä on huomannut sen olevan kaksoiskonsonanttihaasteellisille amerikkalaisille helpompi äännettävä kuin Annnnni. Anni kaipaa Suomea ja haluaa rakentaa kellariinsa saunan, mutta ei haaveile paluumuutosta. Itkee ikävissään, kun kuuntelee Juicen Syksyn sävelen tai Veskun Varpunen jouluaamuna, mutta muuten ei ilosta itke, ei surusta itke. Hermostuu, jos joku luulee häntä ruotsalaiseksi, mutta kantaa IKEAsta kassitolkulla tavaraa kotiinsa.

*****

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllähän meitä amerikansuomalaisia on moneen ja taas moneen junaan, laivaan ja lentokoneeseenkin, eikä ihmisiä voi tietenkään niputtaa noin rankalla kädellä. Sosiaalisen median kautta on kuitenkin ollut liiankin helppo tehdä ahdasmielisiä yleistyksiä siitä, miten tänne tulleet elämäänsä suhtautuvat ja sopeutuvat. Asenteissa on hurjia eroja. Joku näkee kaiken tähtilippuisten lasien läpi, joku toinen sinivalkoisten, ja jollain kolmannella on yksissä laseissa kaksi erilaista linssiä. Neljäs, viides ja kuudes putoavat jonnekin välimaastoon. Rennyn, Kyöstin ja Annin tavat sopivat parhaiten juuri heille, ja se sallittakoon.

Se minua kuitenkin kismittää, että moni tuntuu hihittelevän amerikkalaisraukoille, jotka eivät osaa edes ääntää suomalaisia nimiä oikein. Voisin kirjoittaa pitkät pätkät siitä, miten amerikkalaiset kuulevat jotkut suomalaiset äänteet eri tavalla kuin me (esim. meidän P ilman aspiraatiota/henkäystä on helposti B, samoin T:stä tulee D ja K:sta G), mutta ihan samalla tavalla aika monet englanninkieliset äänteet ovat meille suomalaisille hankalia erotettavia ja äännettäviä (judge, church, zoo). Y ja suomalainen R ovat paikallisille todella haasteellisia, samoin kuin kaksoiskonsonantit. Minusta on hienoa, jos joku edes kokeilee ääntää nimeni oikein, saati opettelee muutamia suomalaisia sanoja, mutta ei siitä kyllä kannata nokkiinsa ottaa, jos ne eivät mene justiinsa nappiin. Hauskoja variaatioita suomalaisista nimistä kyllä saa, sitä ei käy kieltäminen.

Samoin voisin vähän avautua siitä, miksi pitää jatkuvasti valittaa amerikkalaisista ja Yhdysvalloista noin yleisesti. En nyt tarkoita sitä, etteikö yhteiskunnan epäkohtia saisi tarkastella tai yrittää muuttaa, mutta semmoinen loputon napina käy hermoille. Jos amerikkalaisessa elämässä ei ole mitään hyvää, miksi haluaa asua täällä? Itsehän me olemme tänne muuttaneet, ihan vapaaehtoisesti vieläpä, joten eikö olisi kivempi nauttia omasta ratkaisustaan ja lopettaa turha narina?

Nyt Anni lopettaa oman kitinänsä ja menee antamaan lapselle välipalaksi suomalaista pannukakkua IKEAn kuningatarhillolla höystettynä. Renny taas on parhaillaan ajelemassa avoautollaan Route 66:ä pitkin ja sokaisee vastaantulijat häikäisevällä hymyllään. Kyösti on lukemassa läpi Kalle Päätalon tuotantoa kuudetta kertaa (vuoden sisällä) ja on niin uppoutunut kirjaan, että Teema-kupillinen Presidenttiä on päässyt jäähtymään. Ei auta kuin käyttää mikrossa, sillä kylmä kahvi ei Kyöstiä kaunista.

12 kommenttia:

  1. Hyva kirjoitus! Ja nuo paaluokat varmasti patee kaikkiin ulkosuomalaisiin :D Itse olen tyytynyt osaani, etta nimeni on Saa(insert funny "r")i, ja etta sukunimen kohdalla yleensa ilme muuttuu ja tuumaavat etta oot sitten nyt vaan "K". Mika on toisaalta hassua maassa, jossa maori on toinen valtakieli, ja sen lausunta on lahes yksi yhteen suomen kielen kanssa (mut en silti valita, suomi on vaikea kieli!). Yhden kerran kylla olin pudota pyllylleni, kun toihin kavellessa kuului tien toiselta puolelta hyvin tarakasti, oikeaoppisella R:lla, SARI!! Kelasin siina sekunnin murto-osan paassani etta kuka Suomi-kavereista on tullut yllatysvisiitille, mutta asialla olikin ihan kiwi-ystavaiseni, joka salaa oli opetellut suomalaista aantamista! Suurella personal-spacella varustettu savolainen heltyi siina kylla ihan ystavalleen halauksen antamaan loistavasta suorituksesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, kyllähän tuo on halauksen arvoinen suoritus! ;)

      Ja juu, eiköhän vähän joka maasta löydy ääri-Rennyjä ja -Kyöstejä ja sitten meitä väliinputoajasuomalaisia. :)

      Poista
  2. Nauroin noille kuvauksille, ja sitten kauhistuin, että en kai minä vaan ole Kyösti. :D No ei, en ole ihan, mutta toisaalta minulla ei ole aikomuksenakaan jäädä tänne pysyvästi. R:ää minussa ei sen ansiosta taida olla tippaakaan...

    Minä esittelen nykyään itseni Tseninä kaikille, joita en usko näkeväni uudestaan, tai joiden uskon jäävän hyvänpäiväntutuiksi. Jenniä esittelen vain niille, joihin haluan alusta asti tutustua paremmin, tai jotka ovat selvästi keskimääräistä kansainvälisempiä (esim sohvasurffaajat) ja siten ehkä tottuneempia omituisiin nimiin. Joissain porukoissa (esim joogatunneilla) olen jossain vaiheessa siirtynyt Tsenistä Jeniksi, kun on tutustuttu paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! Kyllä minäkin enemmän Kyöstistä itseni tunnistan kuin Rennystä, vaikka oman kategorian armeliaasti itselleni tekaisinkin. ;)

      Mulla on ollut vähän sama tyyli esittelyn kanssa. Tosin oma mieskin kutsuu minua laiskasti Aniksi, niin se sitten livahtaa helposti amerikkalaisessa seurassa multakin.

      Poista
  3. Olipa hyvat kuvaukset ja en nyt ihan itseani laske Kyostiksi - mutta ihan varma on, etta en ole Renny ! Viimeiset isommat porut tuli "olen Suomalainen" laulun yhteydessa....
    Tsempit jatkopeleihin siihen suuntaan !
    Terveisin "Liina"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi Rennyn ja Kyöstin väliin mahtuu hyvin yksi "Liina"! ;) Ite muuten kuuntelin eilen lasittunein silmin Arttu Wiskarin lyyriikoita...

      Kiitos tsempeistä! Hyvältä näyttää alkuyskähtelyn jälkeen taas! :)

      Poista
  4. Mitkä mainiot profiilit. :D Kuten lienen aiemminkin todennut, olen kanssasi samoilla linjoilla näissä jutuissa. Vuosien myötä kuitenkin ikävä Suomeen minulla vähenee, vaikka rakkaita ihmisiä ikävöin yhtä paljon tai enemmän.

    Minä olen aina suosiolla Phillvi aspiroidulla peellä ja pehmeällä ällällä. Koska en halua tulla sekoitetuksi Billiin, ja toisaalta nimeni muuttuu aika vähän amerikkalaisella lausunnalla. Mielelläni opetan jos joku kysyy (ja moni on kysynyt), miten suomalaisittain nimeni lausuttaisiin. Eräät kuorokaverimummot on oppineetkin. :)

    Niin ja menee raiteilta mutta menköön: Minulla on äidinkielelään mm. urdua, malyalamia, swahilia ja arabiaa puhuvia työkavereita, mutta niin se vaan on suomen kieli se, joka on kaikkien mielestä niin eksoottinen. Opetan erään seniorin sanomaan "hyvää yötä" noin kerran viikossa. Ah, suomi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;) Mulla on ihan sama fiilis. Itse Suomea ei enää ole niin kovin ikävä, mutta niitä läheisiä ikävöin kovastikin.

      Eikö olekin kiva, kun joku yrittää, vaikka ei olisi mikään pakko? :) Meilläkin on muutama kaveri, jotka ovat opiskelleet suomen alkeita netissä. "Moi, olen Jusi. Moi, olen Hena." Suomi tuntuu tosiaan olevan tosi eksoottinen!

      Poista
  5. Eri maissa asuvien ulkosuomalaisten (ja muiden ulkkarien) kategorioita ois hauska lukea, niin kuin oli tatakin! Argentiinassa on suomalaisia niin vahan, etta joukkoon voitaisiin ottaa mukaan eurooppalaiset ja amerikkalaisetkin melkein. Rakennuttaisin muuten kans saunan, jos tulis tilaisuus. Se ja luonnonjogurtti viela jostain, niin ei oikeastaan jais kaivattavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkomaille muutossa (ja muutenkin elämässä) on se kiva juttu, että jokainen voi tehdä sen omalla tyylillään. Joku haluaa katkaista kaikki siteet vanhaan kotimaahan, joku toinen taas tekee kodistaan pikku-Suomen. Jännä olisi tosiaan lukea muualla kuin USAssa asuvien ulkosuomalaisten arkkityyppejä! Ja miksei tietysti jonkun muun näkemyksiä meistä amerikansuomalaisista. ;)

      Sauna olis kyllä ihana! Kyllä minä vielä joku päivä...

      Poista
  6. Vaihdossa ollessani annoin amerikkalaisten kutsua ihan rauhassa Hainiksi, kunnes kuulin että nimellä oli vähän toisenkin lainen merkitys... Alkoi sitten kalifornialaistenkin kieli taipumaan reini-Heini (rainy-Heini) muistisäännön avulla :D
    Taisin olla aikamoinen Renny siellä vaihdossa ollessani, mutta kuinkas muutenkaan kun olin sentään elämäni suurinta unelmaa toteuttamassa :) Voisi olla toinen juttu jos olisin jäänyt pysyvästi, mutta vuoden rajallisesta ajasta piti ottaa kaikki ilo irti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Nuo muistisäännöt on kyllä käteviä. Vain mielikuvitus on rajana. ;)

      Mullakin menee rennyily ja kyösteily vähän jaksoissa. Eikä Rennyssä mitään vikaa ole. Hyvä tyyppi. ;)

      Poista