perjantai 3. lokakuuta 2014

Perinneperjantai: New York ja ensikosketus Kansasiin

Nyt ollaan muisteloissa jo uudella mantereella! Kirjoittelin kampuksen kirjastossa parina iltana erittäin, hmm, tiiviin tiivistelmän Isosta Omenasta ja ensimmäisistä päivistä uudessa opiskelukaupungissa. Olipa hauskaa (?) lukea, miten olen nykyistä kotimaatani reilu kahdeksan vuotta sitten tuorein silmin katsellut.

Ei, meillä ei ollut valmiiksi asuntoa Emporiaan mennessä. Ei, en ole enää aivan yhtä huoleton.

Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.


Maanantai 14.8.2006 klo 17:55

Leaving New York, Never Easy

Nonnih, taalla ollaan! Kirjoittelen yliopiston kirjastosta amerikkalaisella nappaimistolla. Outo on tama. Nappaimet ihan vaarissa paikoissa, ja osa viela puuttuu. Voi voi, on tama taas tammoista... Niin paljon on tapahtunut edellisen kirjoituksen jalkeen, en osaa kirjoittaa siita oikein mitaan. Ei edes ymmarra, mita kaikkea on paassyt kokemaan!

Aloitetaanpa alusta.

Tiistai:
Lensimme New Yorkiin samalla koneella Sanna Saarijarven ja Iiro Seppasen kanssa. Lento meni hyvin ja yllattavan nopeasti. Perilla olimme vaille nelja paikallista aikaa. Passintarkastusjonossa meni ikuisuus, mutta lopulta paasimme hakemaan matkatavaroita ja matkaamaan taksilla Manhattanille. Oli aivan uskomaton tunne paasta Manhattanille. Ei sita voinut uskoa, etta on oikeasti New Yorkissa. Tai etta on edes Yhdysvalloissa. Ensimmainen ilta menikin ajatukseen totutellessa, erittain vasyneissa tunnelmissa. Tiistai oli aika pitka vuorokausi meille matkalaisille, mutta nukuin sen aikana ehka yhteensa nelja tuntia. Etta vasytti kylla aika ansiokkaasti. Burger Kingissa "nautitun" illallisen jalkeen kavimme parissa kaupassa ja menimme suosiolla nukkumaan.

Keskiviikko:
Keskiviikko oli kavelypaiva. Kavelimme Manhattanin etelakarkeen Staten Island Ferrylle. Matkalla (joka oli muuten pitka) tuli nahtya muun muassa Ground Zero. Oli aika vaikuttava paikka. Lauttamatkan jalkeen emme oikein enaa jaksaneet kavella helteessa takaisin hotellille, joten menimme metrolla. Osasimme ihan itse. Illalla kavimme Times Squarella. Kavellen taas. Keskiviikkona soimme koko reissun kalleimman illallisen Hard Rock Cafessa. Hyvaa ruokaa, hyvaa musiikkia. Kallista juomista, jossa oli paljon alkoholia.

Minun taytynee kirjoitella matkasta loppuraportti myohemmin, silla kirjasto menee kohta kiinni. Pitaakin lahtea valmistautumaan jonkin sortin hippoihin. Kivakiva. Terkkuja kaikille mukaville kotiin! Ikava on!

Torstai 17.8.2006 klo 20:45

Jatkuu...

No niin, jatkoa edelliseen...

Torstai:
Aikomus oli menna museoihin, silla saatiedotus lupasi epavakaata saata. Aikomukseksi jai. Ensimmaisen parin korttelin kulkemiseen taisi menna kaksi tuntia, kun piti pysahtya kaiken maailman kaupoissa. Torstain aikana taisin ostaa kahdet farkut, kolme paitaa (ainakin), kahdet kengat ja koruja. Eihan reissu New Yorkiin olisi taydellinen ilman kunnon shoppailua! Eihan? Kavelimme Central Parkiin ja sorruimme lahtemaan riksa-ajelulle. Oppaana ja polkijana oli bulgarialainen Marty. Olimme menossa katsomaan John Lennonin muistomerkkia, kun ukkosmyrsky yllatti. Ukkonen New Yorkissa kuulostaa niin erilaiselta kuin ukkonen Lapinlahdella tai missaan Suomessa. Jyrina jylisi rakennusten valissa pelottavan kovasti. Sade onneksi hellitti pian, ja ajelun jalkeen lahdimme kavelemaan takaisin hotellille. (Olemme nakojaan kovia kavelijoita. Walking Finns). On kai turha sanoakaan, etta matkalla hotellille mukaan tarttui pari uutta ostoskassia. Havettaa.

Perjantai:
Perjantaina selviydyimme oikeasti museoihin. Metrolla, ei kavellen. Ensimmaisena rastina oli American Museum of Natural History. Pelkastaan siina rakennuksessa olisi voinut viettaa viikon. Uskomaton paikka! Paivan aikana piti kuitenkin ehtia viela Metropolitaniin, joten jouduimme melkein juoksemaan jotkut osastot lapi. Monta taisi jaada viela nakemattakin. No, ensi kerralla sitten. Metropolitanissa iski melkein paniikki, kun oli niin paljon nakemista, mutta liian vahan voimia kaiken nakemiseen. Ei kukaan varmaan voi yhden paivan aikana nahda kaikkea, mita siina museossa on esilla. Illalla paatimme viela kayda katsastamassa New Yorkin yoelamaa. Menimme irkkupubiin (O'Reilly's nimeltaan), silla irkkupubeistahan varmasti saa todenmukaisimman kuvan newyorkilaisesta baarikulttuurista. No, sehan oli hotellista katsottuna lahin paikka, mista sai alkoholia. Ajattelimme kayda yhdella, mutta eihan se koskaan mene niin. Pubissa oli aivan loistava baarimikko (irlantilainen Seamus), pari kivaa parikymppista (eli alaikaista) kanadalaista poikaa ja erittain kummallinen Cedric, joka tarjosi meille juomista (vaikka kieltaydyimme), piirsi meista kuvan ja antoi meille puhelinnnumeronsa. Ihana mies. Paitsi etta ei. Noh, Seamus piti baaria puoli viiteen asti auki. Kanukit ja me olimme viimeiset asiakkaat. Yllattaen. Olihan hauskaa.

Lauantai:
Viimeinen paiva New Yorkissa. Kavimme syomassa aamupalaksi bageleita ja sen jalkeen menimme jonottamaan Empire State Buildingiin. Meni kaksi tuntia ennen kuin paasimme nakoalatasanteelle. Se oli aika hurja kokemus tallaiselle korkeanpaikankammoiselle. Nakoalatasanteella oleminen sujui yllattavan hyvin, vaikkakin kylla puristin kaidetta valilla aika kovasti. Enka uskaltanut kurkkia reunalta alas. Maisemat olivat kylla uskomattomat! Kannatti jonottaa, tok! No joo, laskeuduttuamme pilvista maan tasalle menimme taas ostoksille. Rahat meni, vaatteita ja kenkia tuli. Illalla kavimme viela Soilen kanssa yhdella (oikeasti!) irkkupubissa, ja potilas-Sanna meni hotellille parantelemaan itseaan. Kotiuduimme (hotelliuduimme?) jo puoli yhden jalkeen, ja saimme nukuttua jopa reilun tunnin ennen kuin piti lahtea kohti lentokenttaa. Taksikyyti kentalle pelotti enemman kuin lentaminen ikina. New Yorkin kuskit ovat hulluja. Kaikki. Varmasti.

Sunnuntai:
Kai tama nyt on sitten jo sunnuntaita. Menee vuorokaudet aivan sekaisin. Niin, paasimme lentokentalle ehjina neljan maissa aamulla. Olimme varautuneet hurjiin jonoihin ja turvatarkastuksiin terrorismijuttujen takia, mutta kentalla ei tarvinnut jonottaa juuri lainkaan. Turvatarkastuksetkin olivat inhimilliset. Tosin itse naytin kai aika epailyttavalta, kun jouduin viela portilla tarkastukseen. No, ei loytynyt nesteita, joten paasin pikaisesti lentokoneeseen. Vahan kylmasi, kun naimme koneen. Lensimme Philadelphiaan jollain ikivanhalla propellikoneella. Matka kesti tunnin, silla lentokone eteni hitaasti ja matalalla. Nakipahan viela kivasti aamuisia maisemia. Philadelphiasta lensimme Kansas Cityyn paljon uudemmalla ja isommalla koneella. Pitihan siina torkkua varmaan reilun tunnin verran, olin sen verran vasynyt lahes unettoman yon jaljilta. Laskeuduimme Kansas Cityyn vaille kymmenen aamulla paikallista aikaa. Lentokentalla meita oli vastassa parrakas biologian opettaja, joka oli tarjoutunut hakemaan meidat kentalta. Han vei meidat oppilaansa Casandran luo. Casandra oli sanonut, etta voimme olla pari yota hanen luonaan, jotta ehdimme etsia kunnolla asuntoa. Saimme viela pyoratkin ilmaiseksi! On nama ihmiset niin mukavia ja avuliaita! Casandra ja hanen poikaystavansa tarjoutuivat nayttamaan meille paikkoja, mutta paivaunet veivat voiton. Kavimme sitten itse illemmalla katselemassa paikkoja. Kavellen. Sekos heratti ihmetysta paikallisten keskuudessa. Nama kavelevat suomalaiset meinasivat lakahtya Kansasin helteeseen. Ihan kuin olisi ollut saunassa. Kaahiaa.

Maanantai:
Aamulla menimme koululle, kuten kunnon vaihto-opiskelijan kuuluukin. Tayttelimme lippusia ja lappusia ja tapasimme muita suomalaisia. Saimme myos tehtya lukujarjestykset. Niista taisi tulla liian rankkoja, eihan tanne nyt sentaan opiskelemaan olla tultu. Paivalla kavimme katsomassa varmaan lahemmas kymmenta eri asuntoa. Suurin osa niista oli haisevia vanhoja loukkoja, joista yhdessa ei ollut edes luonnonvaloa. Ei kiitos. Ja ne kokolattiamatot... Hyihyi. No mutta, illalla oli sitten bileet kampuksella. Hurjat kylla. Alkoivat seitsemalta ja loppuivat ennen yhdeksaa. No siitahan sitten kavelimme suomalaisten poikien kanssa suoraan viinakauppaan (jossa on autokaista!), ostimme vahan Smirnoff Icea ja Bud Lightia ja menimme jutustelemaan valiaikaiselle kampallemme. Mukavata kylla. On se hassua, etta pitaa tulla tanne asti tutustumaan muihin Vaasassa opiskeleviin. Sou not.

Tiistai:
Lahdimme heti aamusta metsastamaan kamppaa. Ensimmaisella tarppasi. Eihan se nyt ihan suomalaisia laatuvaatimuksia tayta, mutta nyt on katto paan paalla kummiskin. Eika se haise. Viela. Tiistaina kavimme myos kuuntelemassa todella mielenkiintoisen orientaation kirjaston kaytosta. "How many of you have been to a library? Any library?" En mina ainakaan. No, hyvat naurut sielta sai. Illalla oli block partyt. Seitsemasta yhdeksaan. Kuinka villia. Amerikkalaisten opiskelijoiden bileet eroavat nakojaan aika paljon suomalaisista bileista. Ehka ne kotibileet on sitten eri tasoa, nama partyt olivat ainakin pelkkaa leikkia ja laulua. No siitahan sitten kavelimme suomalaisten poikien kanssa suoraan viinakauppaan.

Keskiviikko:
No nyt ollaan jo eilisessa! Mitas eilen tapahtui... Kurssit alkoivat. Kavimme Walmartissa. Mitas muuta... Ei muuta, eilen oli lepopaiva.

Tanaan:
Tanaan olemme enimmakseen toipuneet flunssasta. Tai mina olen. Olen/olemme myos kayneet luennoilla. Olen/olemme myos maksaneet itsemme kipeiksi kampusmaksuja suorittaessamme. (Siksi olenkin varmaan flunssassa. Olen maksanut itseni flunssaiseksi.) Olen/olemme myos istuneet kirjastossa netissa, silla kampalle netti saadaan toimimaan vasta ensi viikolla. Mutta pian paasee paivittelemaan tatakin vahan useammin! Sita odotellessa voisin lahtea Subwayhin syomaan. Emme viela ole uskaltaneet kayttaa kaasuhellaa. Voi olla turvallisempaa.


*****

Lisäys 10.10.2014 klo 10:39: Löysin tämän kuvan äsken. Ihana Cedric.

En ole enää ihan varma, kuka noista kolmesta kaunottaresta minä olin.

6 kommenttia:

  1. Miten te selvisitte Kansas cityssä vaihtareina autotta? Vai oliko auto käytössä? Oon kuullut muutamalta muulta siellä vaihdossa olleelta vähän sellaista "oltiin jumissa keskellä ei mitään"-juttua :D se kun vaasan yo-laisille on aika yleinen vaihtokohde...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups, tästä kirjoituksesta ei taida käydä mistään selville, että opiskelukaupunki oli Emporia! 25 000 asukkaan kaupunki, joka on KC:stä reilun tunnin päässä, eli keskellä kaikkea. ;) Kyllä sielläkin oli vähän haastavaa olla ilman autoa, mutta sisulla siitäkin selvittiin. Ja Emporiassa on tosiaan paljon vaasalaisia aina. :)

      Poista
  2. Mahtava muistella omia fiiliksia samoista hetkista! Vaihto ei ollu itselle ensimmainen kerta talla puolella rapakkoa, mutta kylla tunnelmat oli vahintaankin yhta jannittyneet, sanat takelteli ja DS-2019 lomakkeet tippuili maahantulon serpentiinijonossa lattialle. Ja taalla sita ollaan vielakin, rakkauden takia palasin, elama sai jaamaan. Tolkien sen tiesi: “It's a dangerous business, Frodo, going out your door. You step onto the road, and if you don't keep your feet, there's no knowing where you might be swept off to.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella osuva Tolkien-lainaus. :) Onneksi en ennen lähtöä tiennyt, mitä kaikkea vaihtovuosi tulisi lopulta tuomaan tullessaan. Olisi saattanut mennä pupu pöksyyn. Nyt ei tarvinnut jännittää oikeastaan muuta kuin maahantulomuodollisuuksia ja englannin puhumista. ;) Todella mukava kuulla muiden kohtalontovereiden kertomuksia ja kokemuksia!

      Poista
  3. Ja kolme vuotta on mennyt ilman autoa Pohjois-Carolinan julkisen liikenteen Saharassa :D

    VastaaPoista