Perinneperjantai: Mökkihöperö

Kun lähtee keskelle ei mitään kaikkea vaihtoon, mielikuvitus voi joskus olla koetuksella tekemisenpuutteen vuoksi. Hienoiset ADHD-taipumukset rehottavat valtoimenaan, kuten jääkiekkoilijoiden play off -parrat konsanaan. Koulun vapaasti käytettävissä olevan kuntosalin sijaan kannattaa ehdottomasti jumpata komerossa tai kanniskella kalusteita kaupungin läpi. Taantuminen 2-vuotiaan tasolle on täysin mahdollista, joten kannattaa pakata varuilta vaippoja mukaan.

Ensimmäiset viikot Emporiassa olivat kyllä hauskoja, mutta näin levottomalle ihmiselle hieman haasteellisia. Alla olevasta tekstistä sen saattaa aivan tarkkasilmäisimmät huomatakin. Pahvilaatikkoon ahtautumiset ja yöjuoksut (siis kirjaimelliset sellaiset) loppuivat onneksi (?) melko pian, kun elämä täyttyi teini-iässä väliin jääneistä tolloiluista.

Mistä tuota energiaa riittikään noin loputtomasti? Olisikohan kannattanut säästää vähän seuraavalle vuosikymmenellekin...

Kännykkäkuvien laatu on parantunut hieman kahdeksassa vuodessa.

Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.

Maanantai 28.8.2006 klo 23:50

Boredom Comes from a Boring Mind

Eilen oli aika tylsä päivä. Lievästi sanottuna. Oli niin tylsää, että ahtauduin kaksi kertaa tv:n laatikkoon. Rules.

Perjantaina oltiin ihan kotosalla, mitä nyt käväistiin koulussa tunnin verran. Rankkaa on. Käytiin kyllä myös kantamassa taas pöytiä ja tuoleja, siitä on tulossa mukava perjantaiperinne. Päivällä piirtelin seinille. Päästiin askartelemaan New York -seinää ja Emporia-seinää. Virikkeitä pitää olla. Nyt on vähän väriäkin olohuoneessa, kun vuorattiin seinät isoilla ja värikkäillä papereilla.

Yksityiskohta New York -seinästämme.

Yksityiskohta Emporia-seinästämme (a.k.a. The Wall of Shame).

Illalla ukkosti. Oli mukava laittaa valot pois, maata kokolattiamatolla hyvässä seurassa ja katsoa koko taivaan halkovia salamoita. Sitä tehtiinkin melkein koko ilta, välillä pelattiin korttia. Kuulostaa tylsältä, mutta meillä oli oikein kiva ilta, kyl. Juu, ja pari kertaa katsottiin Jukka Keskisalon kultajuoksu. Uskomaton äijä. Voi Göteborg sentään.

Lauantaina käytiin täydentämässä elintarvikevarastoja ja muita varastoja. Illalla pelattiin taas korttia (opittiin perjantaina uusi peli) ja sen jälkeen lähdettiin paikalliseen Fontanaan, eli 707:iin. Törmättiin siellä sattumalta tuttuihin, ja tanssahtelujen ja amerikkalaisen baarikulttuurin ihmettelyn (baarit menevät kahdelta kiinni!) jälkeen lähdettiinkin jatkoille. Always a good idea.

Aamulla olisi voinut olla hyvinkin paha olo, mutta yllättäen fiilinki olikin oukei. Normipäivä. Tylsä kuin mikä, tosin. Olo oli todella levoton, tylsi pahemman kerran. Kävin vetämässä leukoja vähän väliä komerossa, hyppäsin keittiön ja tietokoneen väliä koko ajan jne. Juu, ja laatikossa olin kerran pari. Täytyy yrittää jatkossa välttää eilisen kaltaisia päiviä, muuten sekoaa ja tulee mökkihöperöksi. Taidan vähän olla jo. Kohta tytöt pakkaavat minut tv-laatikkoon, laittavat pakkausteipillä sen kiinni ja lähettävät Suomeen.

Tänään käveltiin Wal-martiin. Matka ei sinänsä ole näin suomalaisen näkökulmasta pitkä käveltäväksi, mutta järjetön helle ei ole paras mahdollinen kävelykeli. Matka vei tunnin suuntaansa, takaisin tullessa oli vielä reput täynnä kannettavaa (vaatteita, piirustusvälineitä, antenni televisioon...). Aamulla ja päivällä oli todella vetämätön olo, mutta olen näköjään melkoinen yöeläjä, sillä illalla yhdeksän aikaan sain päähäni lähteä juoksulenkille. Soile lähti sparraamaan pyörällä. Juokseminen tuntui yllättävän hyvältä, jaksoin vetää ylämäetkin suhteellisen lujaa. Yritettiin samalla reissulla korjata viime viikolla ostettu pyörä, josta katkesi ketjut jo päivän käytön jälkeen, ja joka on siitä lähtien ollut väliaikaisvarastossa toisaalla. Tajuttiin siinä sitten vaan Soilen kanssa, että eihän me osatakaan laittaa pyörään ketjuja paikoilleen. Hih, aika naisellista. Käytiin pyytämässä pojat apuun, mutta ketju olikin katkennut hankalasti, eikä sitä saanut ilman työkaluja korjattua, vaikka yritys ei ollut ollenkaan huono.

Nyt voisin mennä suihkuun ja nukkumaan. Viikonlopun jäljiltä tunnustaisi olevan vähän univelkaa, ja ehkä tuo tämänpäiväinen reippailukin on verottanut hieman energiavarastoja. Voisi useamminkin käydä juoksemassa, tänään ei nimittäin ole tullut kertaakaan sellainen olo, että pitäisi mennä pahvilaatikkoon. Ehkei kaikkea toivoa ole vielä menetetty.