Kahdeksan vuotta sitten odottelimme pitkää Memorial Day -viikonloppua, kuten nytkin. Silloin ukkosteli paljon, kuten nytkin. Pelkäsin ukkosen pilaavan viikonlopun vesileikit, kuten nytkin. Silloin pelättävää oikeasti olikin, ja juoksimme kirjaimellisesti henkemme edestä, mutta siitä lisää ensi viikolla.
Scottyn työpäivien pituus ahdisti, koska yhteistä aikaa ei jäänyt päivässä montaakaan tuntia. Yritin kuitenkin lohduttautua sillä, ettei lentokoneeseen tarvitsisi astella vielä moneen viikkoon. Silloin joutuisimmekin sanomaan taas hyvästit aika pitkäksi aikaa.
Ja siis täh, oikeastiko muka tykkäsin tuolloin Indiana Jones nelosesta? Kuinkahan kovassa kännissä mahdoin olla?
Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.
Tiistai 20.5.2008 klo 17:22
Jos pitaisi valittaa...
Jos jostain pitaisi valittaa, niin se olisi S:n tyopaivien pituus. Sen tyoajat ovat epasaannolliset, varsinkin nyt, kun se on projektinsa tekninen johtaja. Kaytannossa siis korjaa muiden virheita paivat pitkat. Mita enemman virheita, sita pidempi paiva.
Ja mina istun taalla paivat pitkat. Ensin yritan nukkua mahdollisimman pitkaan. Sitten luen paasykokeisiin. Sitten istuskelen jossakin, ulkona tai sisalla, riippuen vahan kelista. Yleensa katson CNN:aa. Pysynpahan perilla presidenttikilvasta.
Toissa S on nytkin. Kello on jo yli viisi, eika se tieda, milloin se paasee lahtemaan. Kotiin tullessaan se on varmasti niin vasynyt (tai turhautunut), etta se haluaa ottaa paivaunet. Minuahan ei yllattaen puoli paivaa nukkuneena yleensa juuri vasyta, joten teen S:n nukkuessa samoja asioita kuin sen toissa ollessakin.
Meille jaa lopulta vain muutama tunti yhteista valveillaoloaikaa. Onneksi tassa on viela kolme viikkoa aikaa kerryttaa monen monta tuntia noista muutaman tunnin patkista. Onpa viela kolme viikonloppuakin, joista kaksi vietamme telttaillen ja veneillen.
Eika tassa oikeasti ole mitaan varsinaista syyta valittaa. Oikeasti on mukava olla vastassa vasynytta tyolaista ja rapsutella sen selkaa, kun se torkkuu.
Joten en valita, vaikka tama silta saattaa vaikuttaakin. Valittamisen ja murjottamisen sijaan menen nyt istumaan sohvannurkkaan kaukosaadin kadessa ja odotan sita hetkea, kun S kavelee ovesta sisaan. Voittaa skypettelyn 100-0. Vahintaan.
P.S. Huomenna katsotaan kolme ensimmaista Indiana Jonesia. Miksiko? Noh, koska keskiyolla paastaan katsomaan neljas! Meillon liput!
P.P.S. Kandintutkielma (+ kaikki pakolliset kurssit) menivat lapi! Yllattavan mairittelevilla arvosanoilla jopa.
Torstai 22.5.2008 klo 14:56
Indiana Jones 4: katsottu [x] ei katsottu [ ]
Indy, Indy, Indy... Katsottiin eilen kaikki nelja Indiana Jonesia putkeen. Oi autuutta. Uusin nahtiin kello 00:01 paikallista aikaa. Indy oli edelleenkin Indy. Liikaa paljastelematta (tai siis mitaan) tyydyn toteamaan, etta hyvaa viihdetta oli. Viimeinen ristiretki on silti edelleen suosikki.
Huomenna olisi tarkoitus lahtea veneilemaan S:n kaverin kanssa, mutta keli ei nayta oikein suotuisalta. Mennaan joka tapauksessa, mutta vesilla olo taitaa ainakin allekirjoittaneelta jaada aika vahiin. Viime yona ja tana aamuna riehunut "light thunderstorm" piti minut hereilla aika tehokkaasti. Vastaavat myrakat pitavat minut varmasti poissa veneestakin.
Leikkasin S:n hiukset tiistaina. Ihan nain ensikertalaiseksi (jos buzz cuteja ei lasketa) onnistuin yllattavan hyvin, eika paata tarvinnut ajella. Se oli nimittain se varasuunnitelma, jos mokaisin pahasti. Pitanee laittaa ennen/jalkeen-kuvia jossain vaiheessa todisteeksi kaikille epailijoille. Leikkasin sormeenkin vain kerran!
Viikonloput hupenevat hurjaa vauhtia. Tama Memorial Day -viikonloppu siis vietetaan luonnonhelmassa. Seuraava viikonloppu on viela avoin, vaikka vaihtoehtoja menemisille ja tekemisille on lukuisia, mm. kaverin siskon haissa baarimikkoina toimiminen. Viimeinen viikonloppu menee taas ulkoilmassa, joella kelluen kaveriporukan mukana. Suunnitelmissa oli viela jossain vaiheessa road trip, ainakin nyt sinne Chicagoon tai Dallasiin oleskelulupa-asioiden merkeissa, mutta S:n tarvitseekin sahkopostitietojen perusteella vain lahettaa paperit ja passi viranomaisille. Taitaa autoilu jaada siis talla kertaa valiin.
Tajusinpa tuossa, etta tama saattaa olla viimeinen reissu rapakon talle puolen pitkaan aikaan, siis jos S saa oleskeluluvan ja tulee syyskuussa asutelemaan Suomeen kahdeksi vuodeksi. Ei haittaa ollenkaan. Nyt jo ahdistaa ajatus lentokoneista ja varsinkin lentokentista. Sehan on totta, etta tallaisessa suhteessa pitaa molemmissa aikaa jonkin verran viettaa, jos meinaa nahda. Ja myohemminkin, jos ja kun asutaan yhdessa, sita haluaa vierailla kotona, vaikka toinen koti vieraassa maassa olisikin.
Haha, ei pitaisi vinkua. Muutama vuosi sitten en olisi edes uskonut, etta paasen taalla koskaan kaymaan, varsinkaan monta kertaa vuodessa. Nyt paasen nakemaan maailmaa ja vielapa viettamaan aikaa aika mahtavan ihmisen kanssa.
Ei paha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti