keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Makaronilaatikkoa BBQ-kastikkeella

Kun barbecueta ja hampurilaisia rakastava kansasilainen ja kalakukolla kasvanut savolainen laitetaan saman katon alle, syntyy kulinaristinen sekametelisoppa. Silmät ruokalautasen kokoisina olen katsonut, kun mies läträä tulista barbecuekastiketta makaronilaatikon päälle tai kuorruttaa riisipuuronsa fariinisokerilla, ja mies taas ihmettelee pohjatonta juureshimoani, eikä ymmärrä ollenkaan, että miksi kukaan haluaisi laittaa tonnikalaa pizzan päälle.

Kasvoin kodissa, jossa syötiin todella monipuolista ruokaa. Maut ympäri maailmaa tulivat tutuksi, mutta paljon meillä syötiin sitä ihan suomalaista peruspöperöäkin. Pottuja, puuroa, pullaa. Täällä kaukana noista arkisista aterioista on tullut lohturuokaa. Kun koti-ikävä iskee, reilussa määrässä voita paistetut letut vievät mielen mummon keittiöön ja aikaan huolettomaan.

On melko hankala sanoa, millaista amerikkalainen ruoka on. Vaikka ensimmäisenä mieleen tulee toki helposti hampurilaiset ja roskaruoka, tuoreita aineksia täällä on saatavilla ympäri vuoden, ja amerikkalainen keittiö on saanut vaikutteita maahanmuuttajien lähtömaista. Erilaisia etnisiä ryhmittymiä on paljon, ja se näkyy ravintola- ja raaka-ainetarjonnassa. Kansas Cityssä voisi varmaan syödä kuukauden jokainen päivä eri "maassa" - on italialaista (ja "italialaista"), meksikolaista, kiinalaista, korealaista, japanilaista, skandinaavista, kreikkalaista, intialaista, etiopialaista...

Miehen lapsuudessa syötiin varmasti aika amerikkalaisittain, noin keskimäärin. Arkiruoka oli sekoitus pastaa, riisiä, possua, kanaa, nautaa, maissia, parsakaalia. Hampurilaisia ja ranskalaisiakin, silloin tällöin. Barbecueta. Suomessa ollessa Scotty kaipasi tulisia wings- ja BBQ-kastikkeita sekä chipotle-Tabascoa (joita kaikkia sieltä nykyisin saa), ja meillä kokkailtiin usein meksikolaista ruokaa. Mäkkärillä ei käyty koskaan koti-ikävän vuoksi.

Näistä asetelmista meidän kotikeittiön reseptikirjaa on sitten rakenneltu. Ennen melkoisen nirsosta syömämiehestäni on tullut aikamoinen kulinaristi ja vallan mainio kokki, jonka harteille jätän lähes poikkeuksetta mm. grillaamisen ja savustamisen. Minä hoidan leipomiset, mutta muuten tehdään paljon yhdessä. Sovelletaan, kokeillaan, maistellaan, herkutellaan.

Mozzarella-lihapullasubi.
Sämpylät, lihapullat ja marinarakastike syntyivät meidän keittiössä.

Olen tuputtanut lapsille ruisleipää, riisipuuroa, pinaattilettuja ja perunavelliä - ehkä enemmän sen vuoksi, että itse pidän niistä, kuin että kokisin niin kovin tärkeäksi, että pienet amerikkalaissuomalaiseni kasvaisivat samoilla eväillä kuin minä. Ihan yhtä arvokkaita makumuistoja tulee miehen puolelta, mutta erityisesti näistä meidän omista kansasilaissavolaisista fuusioista. Enpä loukkaannu, jos lapsukaisenikin haluavat makaronilaatikkonsa BBQ-kastikkeella ketsupin sijaan.

Pekoniparsa grillimestaria odottamassa.

Vartaat grillistä jo tulleena.

Ruokamieltymyksemme ovat menneet koko ajan tulisempaan ja tulisempaan suuntaan. Scotty nyt on lurautellut Tabascoa ruokiinsa jo iät ja ajat, mutta meikäläisenkin suu kestää kapsaisiiniä jo melko hyvin. Yksi ehdottomista arkiruokasuosikeista onkin tulinen jalapeno-kanakeitto, kuten myös burritot, quesadillat ja chili con carne. Joiden päälle tiputellaan toki vielä sitä Tabascoa.

Tänään meillä muuten syödään spagettia ja ruskeaa jauhelihakastiketta. Miehen toiveesta. Miehen, joka sirottelee tämänkin arkiruoan päälle kuivattuja chililastuja (crushed red pepper/red pepper flakes), koska no pain, no gain, tai jotain sinne päin.

7 kommenttia:

  1. Nams, miten herkullisen näköisiä ruokia. Viikonloppuna on tehtävä tuota pekoniparsaa, on aivan pakko :)
    Meillä poika on tulisen ruuan ystävä, läträä tulista chilikastiketta melkein ruokaan kun ruokaan. Spagetti ja jauhelihakastike taitaa olla monessa perheessä se lemppariruoka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekoniparsa on melkoista herkkua! Voisi ehkä itsekin tehdä taas vaihteeksi. ;)

      Tuliseen ruokaan taitaa jäädä jotenkin koukkuun! Jännä nähdä, mimmoisia tulisuita noita meidän lapsista tulee, kun ovat kirjaimellisesti tottuneet niihin makuihin jo äidinmaidossa. :D

      Poista
  2. Aluksi katselin, että teillä vedetään makaroonilaatikko sämpylän välissä, mut ei sentään. Italiassa meinaan on jätski pullamaisen sämpylän välissä ihan perus välipala kesällä, ja meidän entisessä kotikaupungissa Hampurissa laitetaan silli raakana tai paistettuna tai jonkinlainen kalan pala leivän väliin. Vaihtarivuonna siellä rapakon toisella puolella mun lemppari oli sloppy joe. Kuuluuko se teidän ruokavalioon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa makaronilaatikkosämpylä on vielä kokeilematta. :D Tosi mielenkiintoista kuulla noista eri maiden erikoisuuksista! Sitä kangistuu helposti omiin kaavoihinsa, mutta onneksi maailmalta voi ottaa vaikutteita ja ideoita mukaansa.

      En ole tainnut koskaan maistaa sloppy joeta... Nyt kyllä tuntuu, että on aukko ruokasivistyksessa, ja sehän on paikattava! :)

      Poista
  3. Oi, tulista ruokaa, jos vatsa kestäisi. Itse jouduin aikanaan sairauden vuoksi luopumaan mutta tuo tämän talouden suomenruotsalainen! Chilikastike, itsetehty paholaisen hillo, Tabasco, you name it. Kaikki käy ja miltei kaiken päälle. Puuroihin ei sentään vielä muuta kuin hyvin minimalistilla määrällä sokeria tehtyä karviaishilloa.
    Viime viikolla tutustuttiin bolaniin, afganistanilaiseen täytettyyn leipään, päälle chilikastiketta, kuinkas muutoinkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, eräänlainen riippuvuus tuokin näköjään! :D

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista