Perinneperjantai: Virtuaalinen todellisuus

Kuherruskuukausi Scottyn perheen kanssa jatkui lahjusten muodossa. Amerikkalaisilla on aika estoton tapa kehua muiden tekosia tai esimerkiksi nyt vaikka meikkikynän sävyä, mutta en talvella 2008 onneksi vielä ollut näin kyyninen, vaan otin kehut kehuina ja iloitsin niistä. Lähetin miehen perheelle suomalaisia juttuja, vaikka olin juuri vieraillut heidän luonaan, ja olipa seuraava reissukin jo varattu.

Scotty muutti siskonsa ja tulevan lankonsa luokse asumaan, joten seuraavalla Kansasin-matkallani majoittuisinkin itse asiassa Missourin puolella, Kansas Cityn Waldo-kaupunginosassa.

Kyllä, minullakin soi tämä päässä.

Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.

Tiistai 29.1.2008 klo 03:10

Virtual Reality

Liput on ostettu ja odotus jatkuu. Maaliskuun alku tuntuu olevan valovuosien päässä, mutta silti tämä oleminen ei ole mitenkään toivotonta ja surkeaa. Ehkä tähän on sitten jo niin tottunut tai turtunut. Tai ehkä sitä tietää, ettei vajaa kuusi viikkoa ole oikeasti mikään ikuisuus. Ehkä sitä tietää senkin, että reissu on kaiken tämän odottamisen arvoista. Enemmänkin.

Olen todella innoissani maaliskuisista häistä, vaikkeivät ne omat olekaan, kuten eräs opettaja jo epäili. Olen innoissani S:n siskon puolesta, mutta intoilen myös ihan itsekkäistä syistä. Pääsen näkemään S:n smokissa, pääsen tanssahtelemaan sen kanssa, pääsen tapaamaan S:n sukulaisia, pääsen S:n kanssa talovahdiksi vastanaineiden häämatkan ajaksi jne. Varmaan huomasitte, kaikki itsekkäät syyt liittyvät S:ään. Meihin. En malttaisi millään odottaa jälleennäkemistä, mutta pakkohan se on. Ja toisaalta, ihan mielelläni minä sen teen. Tää nyt vain on tätä vielä vähänaikaa.

Kohta se näyttää minulle siskonsa uutta taloa, kunhan saa langattoman yhteyden toimimaan kunnolla. Sisko kuuluu siivoavan makuuhuonetta innolla, tai ainakin se käskyttää sulhoaan siivoamaan, koska "Anni is going to tour the house soon!". Sisko naureskeleekin aina, että hänellä on kolme kämppistä: S, sulho ja the girl in the box.

No nih, nyt me jatketaan taas tätä virtuaalista yhdessäoloa. Laters.

Keskiviikko 30.1.2008 klo 13:03

Näpertelyä ja pisteidenkeräilyä

Viime viikolla lähettämäni lapaspaketti oli päässyt turvallisesti perille Kansasiin. Anopintekeleeltä tuli niin ylistäviä kommentteja, että oikein korvia kuumottaa. Nyt taitaa käsitöiden tuputtaminen S:n perheelle tosin riittää, kun jouluna paketeista löytyivät kaksi huovutettua tonttua (vanhemmille) ja kaksi painettua tyynyliinaa (S:lle) ja nyt sitten "yllätyspaketista" lapaset S:n siskolle ja herralle itselleen.

Kansas City Chiefs ja pariskunta ite naamat vinksallaan.

Yksityiskohta S:n siskon tumpusta.

Juu, ja lähetinhän minä S:n äidille rajauskynänkin, kun se viime reissuni aikana ihasteli rajauskynäni väriä. Se on musta. Kun ei kerran lähempää mieluista piirtovälinettä löytynyt, niin lähetin paketissa siis kotikutoisten lapasten lisäksi myös kotimaista osaamista; Lumenen kynäsen. Eiköhän siinä taas pari pistettä tullut kerättyä. Nyt siinä perheessä tunnetaan kunnolla jo ainakin kolme suomalaista tuotemerkkiä: Nokia, Fiskars (kuulemma parhaat sakset ikinä) ja Lumene. Ai niin, ja Marimekko:

S:llä oli eilen vähän huonompi päivä. Jos mainitsen sakot ja puhjenneen renkaan, niin siihenpä se jo aika hyvin tiivistyykin. Töissä ollessaan se masisteli ja väitti mokailevansa nykyisin enemmän kuin ennen. Syytti siitä minua. Se ei kuulemma ole tottunut olemaan näin tyytyväinen elämäänsä, ja se nyt muka sitten ilmenee ylimääräisenä sähläilynä. Sanoin sille, että parempi nyt vain totutella tähän. Tarkoitus olisi pitää S tyytyväisenä elämäänsä jatkossakin, vaikka se aiheuttaisikin sille ongelmia. Voin elää syyllisyyden kanssa, jos minua tuollaisista asioista syytetään.