Kun kerroin miehelle tilaavani aikuisten värityskirjan, hän kuvitteli mielessään jotain tuhmaa.
Sain uudet värikynät ja satumaisen, hyvin asiallisen puuhakirjani maanantaina. Rentouttavan värittelyn sijaan alkoi ahdistaa, kun yhdessä yksityiskohtia vilisevässä kuvassa kestikin ihan hurjan kauan saada valmiiksi. Ilmiö on tuttu palapelien parista. Mitä haastavampi palapeli, sitä enemmän nautin, mutta samalla kärsin. Sama juttu käsitöiden kanssa. Unohdan usein nauttia prosessista, kun keskityn liikaa lopputulokseen.
Tämä pätee tähän odotusaikaankin. Katse on ollut kiinteästi näissä viikoissa, kun jotain voisi ja saisi jo tapahtua, enkä todellakaan ole muistanut saati sitten osannut iloita itse raskaudesta.
Synnytys ei edelleenkään pelota. Ainoa ahdistava juttu koko prosessissa on tällä hetkellä se, että minun täytyy soittaa lääkärille/hoitajalle, kun luulen synnytyksen olevan käynnissä. Ahdistukseen on parikin syytä: 1) Koska edellinen synnytys piti käynnistää, eikä kroppani tehnyt elettäkään aloittaakseen prosessia itse, niin en oikeasti tiedä, miltä normaali käynnistyminen tuntuu, eli en siis myöskään tiedä, milloin pitää soittaa. En halua olla liian aikaisessa, mutta toisaalta en todellakaan liian myöhäisessä. Hashtag toiletbaby. 2) Vihaan puhelimessa asiointia. Kävisiköhän tekstari?
Muitakin pelkoja ja huolia on ilmestynyt tähän asti aika hyvin pilvettömänä säilyneelle taivaalle. Mitä, jos jotain meneekin pieleen? Mitä, jos vauvalla ei olekaan kaikki hyvin? Olen kaiken muun härdellin keskellä unohtanut pelätä kaiken maailman komplikaatioita, mutta nyt, kun kroppa vaatii rauhoittumaan, olen ehtinyt antaa kauhuskenaarioille tilaa.
Lääkärin mukaan ei kuitenkaan ole mitään syytä mihinkään huoleen. Totesipa eilen, että on aika todennäköistä, että vauva syntyy tämän kuun puolella (LA siis 7.9.), sillä näyttäisi, että näin toisella kierroksella konkarikroppa ymmärtää, mistä on kyse, ja edistystä on jo tapahtunut. Mitään takuita näissä asioissa ei tietenkään ole, mutta olisipa ihanaa, jos tällä kertaa ei tarvitsisi pakottaa ipanaa pihalle.
Voi, kun osaisi asennoitua värittämiseen (ja elämään) yhtä rennosti kuin lapsikin - ei sillä niin väliä, jos väri ei pysy viivojen sisällä, tai kuva ei näytä muiden silmiin valmiilta. Tärkeintä on tekemisen ilo, siinä hetkessä elo.
Lääkärin mukaan ei kuitenkaan ole mitään syytä mihinkään huoleen. Totesipa eilen, että on aika todennäköistä, että vauva syntyy tämän kuun puolella (LA siis 7.9.), sillä näyttäisi, että näin toisella kierroksella konkarikroppa ymmärtää, mistä on kyse, ja edistystä on jo tapahtunut. Mitään takuita näissä asioissa ei tietenkään ole, mutta olisipa ihanaa, jos tällä kertaa ei tarvitsisi pakottaa ipanaa pihalle.
Voi, kun osaisi asennoitua värittämiseen (ja elämään) yhtä rennosti kuin lapsikin - ei sillä niin väliä, jos väri ei pysy viivojen sisällä, tai kuva ei näytä muiden silmiin valmiilta. Tärkeintä on tekemisen ilo, siinä hetkessä elo.
Mun ensimmäinen synnytys alkoi lapsiveden menolla pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Toisen alkamista ja tunnistamista jännitin kuten sinäkin, mutta ei se epäselväksi jäänyt. Toinen lapsi syntyikin vasta pari viikkoa lasketun ajan jälkeen, oli pitkät neljä viimeistä viikkoa. :p
VastaaPoistaVoimia ja kärsivällisyyttä viimeisiin viikkoihin!
Heh, olenkin kuullut, että kyllä sen sitten tietää, ja jos ne supistukset on ollenkaan samaa luokkaa oksitosiinisupistusten kanssa, niin kyllä tosiaan tietää. :D
PoistaYksi minun kauhuskenaarioista on juuri se, että tämä menee pari viikkoa yli. ;) Nämä viimeiset viikot ovat pitkiä joka tapauksessa, mutta ne lasketun ajan jälkeiset... En halua edes kuvitella!
Kyllä sä sitten tiedät, kun se alkaa. Ainakin jos se alkaa supistuksilla. Itsellä meni esikoinen viikolla yli, ja olin noin viikon ennen LAta ihan valmis. Sitten, kun supistukset viimein alkoivat, olin innoissani! Jes, tänään synnytän!! No, se meni sitten just toisen vuorokauden puolelle, mutta sairaalaan sentään pääsin samana päivänä kun aloin intoilla. Ja ehkä niitä kauhujuttuja kannattaa yrittää välttää. Lohdullinen ja lohduton ajatus yhtäaikaa, mutta nyt et voi oikein vaikuttaa mihinkään. Luota vaan siihen, että hyvin se menee!
VastaaPoistaAi niin, ja jos sulla on kauheasti aikaa, niin olis kiva kuulla noista vauvabisneksistä siellä. Tarkoitan siis esim. sitä, että korvikebisnestä ei ole taidettu juuri rajoittaa siellä. Montako purkkia on jo tuotu teidän ovelle? Entäs muut vauvaelämän tarvikkeet, millaista on niiden markkinointi?
Paljon tsemppiä loppumetreille!!
Tuo on ihan totta, että itse ei voi vaikuttaa oikein mihinkään. Onneksi me asutaan tässä sairaalan lähellä, joten vessanpönttöön ei todennäköisesti tarvitse synnyttää (yksi pelko vähemmän!). Aika monta vauvaa tähän maailmaan on tähän mennessä jo syntynyt, ja eiköhän tämäkin kaveri tule ulos keinolla jos toisella seuraavan kuukauden aikana. ;)
PoistaMulla ei ole hirveästi tietoa korvikejutuista. Lääkärissä näkee kyllä lahjapakkauksia tuleville äideille, ja sairaalasta taidettiin saada joku purnukka viimeksi mukaan, mutta kotiovelle niitä ei vielä ole ilmestynyt. Voisin kyllä pohdiskella näitä ja kirjoittaa pidemminkin, kiitos kysymyksistä (ja tsempeistä)! :)
Asumme NYissa ja meille ilmestyi laatikollinen korvikkeita pari kuukautta ennen LA. Mistakohan edes tiesivat lahettaa. Tuolla ne viela odottaa. Viela (4kk) mennaan taysin aidinluomujuomalla.
PoistaTuttipullojakin loytyi postilaatikosta, niita ollaan jo paasty kokeilemaan.
Pidan taalla sormet ristissa etta synnytys menee mutkattomasti :)
Oho, ei meille vaan mitään ilmaislahjoja ole luukkuun kilahdellut. ;)
PoistaMutkaton synnytys kuulostaa kivalta! :)
Mulle kävisi paremmin lapsesi kanssa värittely, saisi purettua stressiä oikein olan takaa😊Onnea matkaan synnytykseen! Älä suotta huolehdi, kaikki menee varmasti hyvin, toinen lapsi tulee yleensä aika ryminällä. ..huomaat kyllä kun on päättänyt tulla maailmaan. 😊💖
VastaaPoistaLapsen kanssa askartelu on kyllä aika kivaa! Nytkin teen tässä sivutoimena muovailuvahasta porkkanoita. :) Vähän vähemmän jäykkää kuin tuo oma näpertely...
PoistaOlen kuullut vähän huhuja, että toinen tulee yleensä nopeammin. Lääkärikin semmoista meni ennustelemaan. Oikeasti on ihan luottavainen mieli, epätietoisuus ja tämä keskeneräisyys vain rassaa. :) Kiitokset onnentoivotuksista!
"...tämä keskeneräisyys vain rassaa..." Eipä voisi oikeastaan hienommin enää tiivistää ihmiselämän perimmäistä dilemmaa!
VastaaPoistaMutta itse teemaan sen verran, että jokainen vauva, jokainen äiti ja jokainen synnytys ovat omanlaisiaan. Sinullekin tuttu, 11 lasta synnyttänyt Hanna-mummo sanoi, että "kyllä se luonto tikanpoijan puuhun ajjaa". Se on hyvä ohje. Nuku yösi rauhassa!
-äiti
Heh, kyllä Hanna-mummo tiesi ja ymmärsi paljon tästä maailmasta! :)
PoistaNukkuisin rauhassa, jos ei tarvitsisi juosta vessassa tai kääntää kylkeä kahden minuutin välein.