keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

007 ja lupa ajaa

Sain otettua itseäni viimeinkin sen verran niskasta kiinni, että ajoin puolilta päivin DMV:lle ja menin kokeilemaan onneani paikallisen ajokortin hankinnassa. Tämä on sinänsä historiallista, että kansainvälinen ajolupani (joka on muuten täysi pahvinen vitsi) on voimassa toukokuulle asti. Yleensä olen todella lahjakas viivyttelemään kaikki tekemiseni viimeiseen mahdolliseen hetkeen, ja nyt jäi näin paljon pelivaraa!

Tiesin, että ajokortin saamiseksi pitää läpäistä kirjallinen koe, ajokoe, ja näöntarkastus. Tämähän minua tietysti pikkuisen ärsytti, sillä S olisi saanut Suomessa paikallisen kortin viemällä kansasilaisen korttinsa poliisilaitokselle ja maksamalla muutaman kympin. Voisin siis yrittää selittää tätä vitkuttelua yhden naisen protestilla tätä suurta vääryyttä kohtaan, mutta kyse oli kyllä ihan aidosta laiskuudesta.

Uskaltauduin virastoon sisälle vähän ennen yhtä. Ladoin tiskiin tarvittavat dokumentit, eli kaksi henkilöllisyystodistusta (minun tapauksessani passi ja green card), sosiaaliturvatunnukseni ja todisteen siitä, että osoitteeni on Kansasissa (tiliote). Paikalla oli siihen aikaan enemmän virkailijoita kuin asiakkaita, joten homma eteni melko nopeasti. Pääsin näöntarkastukseen ja maksun suoritukseen (29 dollaria koko lystistä!) ihan muutamassa minuutissa, ja kun kumpikin oli hoidettu kunnialla, oli kirjallisen kokeen vuoro.

Koe koostui 25:sta monivalintakysymyksestä, joista vähintään kahteenkymmeneen piti vastata oikein. Itse missasin kolme, ja virheet olivat kyllä typeriä, sillä kysymykset olivat melko helppoja. "Mitä STOP-merkki tarkoittaa?" Virkailija tarjosi mahdollisuutta käydä väärät vastaukset kanssani läpi. Kieltäydyin kohteliaasti.

Seurasi pisin odotusjakso koko reissullani. Odottelin ajokokeeseen pääsyä ehkä jopa kymmenen minuuttia. Lopulta piskuinen ja topakka filippiiniläissyntyinen täti pyysi minua ohjaamaan hänet autolleni. Koe alkoi vilkkujen, jarruvalojen ja riikkarin testauksella. Kun kaikki oli todistettavasti kunnossa, päästiin liikkeelle. Jännitin etukäteen vähän Hyundailla ajamista, sillä nelivaihteisen mikroauton a.k.a. Toyota Tercelin jälkeen isompi ja pehmeämmin käsiteltävissä oleva auto tuntui hieeeman vieraalta. Onneksi oltiin keveän kytkimen kanssa hyviä kavereita, joten moottorin revittelyä ei tarvinnut hävetä. Olisin toki halunnut ajaa kokeen tutulla pikku-Terkulla, mutta palava check engine -valo ja puuttuvat ovenkahvat eivät välttämättä olisi antaneet parasta mahdollista ensivaikutelmaa.

Itse ajokoe oli helppo. Ottaen huomioon, että DMV-virasto sijaitsee parin kilometrin päässä meidän asunnosta, niin pääsin huristelemaan suhteellisen tutuissa maisemissa. Enimmäkseen virkailija ajelutti minua ja itseään hiljaisilla sivuteillä, ehkä noin kymmenen minuutin ajan. En ilmeisesti tehnyt yhtään virhettä, koska niistä ei tullut mitään mainintaa. Muille autoilijoille tuli kritiikkiä sitten siitäkin edestä. "What an idiot!"

Viimeinen ja kaikista pelottavin etappi oli valokuvan ottaminen. Ainakin tuon minulle mukaan tulostetun väliaikaisen kortin perusteella en välttämättä ollut kuvassa ihan niin edustava, kuin olisin halunnut olla. No, kuuden vuoden päästä uudestaan sitten.

Täkäläiseen ajokorttiin tulee aika paljon kortin omistajan tietoja, ainakin verrattuna suomalaiseen vastineeseensa. Syntymäajan ja (kohta vanhentuvan) osoitteen lisäksi näkyville laitetaan silmien väri, pituus ja paino, jotka hakija itse ilmoittaa. Painon heitin aika lonkalta, sillä vastauksen piti luonnollisesti olla paunoina. Taisi mennä vähän yläkanttiin, mutta jäipähän varaa syödä ylimääräisiä hampurilaisia ja wingsejä, nam.

Kaikilta hakijoilta kysytään myös, haluavatko he olla mahdollisia elintenluovuttajia. Oma vastaukseni oli kyllä, joten lopulliseen korttiin tulee siitä merkintä. Aika hieno systeemi, minun mielestä.

Saa onnitella, hei!

17 kommenttia:

  1. Onnittelut! Pääsit sentään inssin kanssa liikenteeseen... Meillä Orlandossa ajokoe ajettiin parkkipaikalla, joka oli vielä enemmän vitsi... ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) Heh, pääsin tosiaan parkkipaikkaa pidemmälle! :D Osavaltioden välillä on näköjään näissäkin asioissa melkoisia eroja.

    VastaaPoista
  3. Onnittelut ajokortista! ;) Täällä Sveitsissä piti myöskin vaihtaa paikalliseen korttiin, mutta vaihto onnistui vain hakemuksen jättämällä (ja näkötestin läpäisemällä). Oli kyllä viranomaisilta nopeaa toimintaa, kun eräs perjantai vein hakemuksen ja seuraavana tiistaina tuli ajokortti postissa :)

    VastaaPoista
  4. Onneksi olkoon tämänkin kommenttiboksin kautta! :) Kuulostaa aika samanlaiselta kuin Illinois'ssa, paitsi että tiliote ei kelvannut osoitteen osoittamiseen, kopio vuokrasopimuksesta sentään kelpasi. (Kelvolliset dokumentit oli listattu pdf-tiedostossa, joka oli kätevästi väärässä suunnassa sitä ruudulta katsoessa. Ei sillä että pystysuora teksti pystyi enää paljon vaikeaselkoisuutta lisäämään.) Toinen ero on, että minä sain pysyvän ajokortin heti haltuun.

    Sen sijaan kansainvälinen ajokortti on täälläkin ihan vitsi. Olisi siitä voinut olla hyötyä, jos olisin joutunut pysäytetyksi suomalaisella kortilla ajaessani. Täällä myöskin piti hankkia Illinois'n ajokortti kolmen kuukauden sisällä riippumatta mistä maan- tai maailmankolkasta muuttaa. Jälkikäteen voi tosin pohtia, mistä ne olisi nähneet kuinka kauan olen täällä ollut...

    VastaaPoista
  5. Murmeli: Kiitos! :) Onpas tosiaan ollut vikkelää toimintaa! Minä joudun odottelemaan omaa korttia 15-45 arkipäivää.

    Pilvi: Kiitosta! :) Joo, täällä tosiaan saa vain kuitin todisteeksi läpäistystä ajokokeesta, varsinaista korttia joudun odottelemaan jonkin aikaa. Täytynee siis vielä jaksaa kuunnella ihmisten ihmettelyä, kun todistan green cardilla ikäni. "Niin siis missä kohtaa sun syntymäaika näkyy?"

    Minulta eivät kysyneet kertaakaan, onko minulla olemassa suomalaista ajokorttia saati sitten kansainvälistä sellaista. Eivät ihmetelleet sitäkään, olinko ajanut autoni laillisesti heidän parkkipaikalleen, sillä ilman tuota kansainvälistä ajokorttia en olisi saanut täällä enää periaatteessa autolla ajella. Aika leppoisa meininki tuolla oli muutenkin; virkailija avusti minun vieressä kirjallista koetta suorittanutta poikaa vääntämällä oikean vastauksen melkein rautalangasta.

    VastaaPoista
  6. Tiedän, että nuorison täytyy täällä ottaa ajotunteja, mutta ehkä on osoitus täkäläisestä "ajaminen on oikeus, ei etuoikeus" -asenteesta, ettei aikuisilta kysellä mitään ajohistoriasta. Mutta 16-vuotias ei myöskään joudu tuota kummempaan ajokokeeseen, eli mitä suotta piittaamaan aiemmasta ajokortista...

    Ai niin, mitenkä autovakuutus? Aiemmasta ajokortista viis, mutta ilman todistusta vakuutuksesta ei ollut ajokokeeseen menemistä. :D

    VastaaPoista
  7. Heh, totta. Täkäläisillä teillä näkyy kyllä sellaisia sankareita, jotka olisi ehkä kannattanut laittaa pikkuisen pahempaan piinapenkkiin. Ajokokeen pääsee läpi melko heppoisilla taidoilla. Niin, ja täällä kai ei tarvitse käydä koko ajokokeessa, jos on suorittanut Driver's Education -kurssin high schoolissa...

    Vakuutus piti olla, juu, mutta heille näköjään riitti, että kerroin sellaisen olevan voimassa. :D Mitään todisteita siitä ei tarvinnut siis näyttää.

    VastaaPoista
  8. Piti vielä kaivaa omasta blogista, että olen sentään kirjoittanut omasta ajokortin hankinnasta. :D Ehkä sua huvittaa lukea kohtalotoverin kovin samankaltaisesta kokemuksesta. http://rapakontaakse.blogspot.com/2010/10/suuri-paiva-big-day-for-me.html Hyvä että on tullut dokumentoitua, olin jo unohtanut osan kiemuroista. ;)

    Ja minä tosiaan odotin kiltisti, kunnes oli vakuutustodistus paikalla (eli mies ehti töistä DMV:hen). No, samoin piti odottaa itse autoa jolla kokeen ajoin, kun omani ja minut ajajana saatiin vakuutettua vasta kun se paikallinen ajokortti oli plakkarissa...

    VastaaPoista
  9. Lukaisinkin tuon tekstin pari päivää sitten, ihan valmentautumismielessä. ;) Meillä molemmat autot ovat miehen nimissä, joten minulla ei ollut mitään kiirettä ajokortin hankintaan siinäkään mielessä. Meidän vakuutusyhtiö hyväksyi minut vielä toisen auton kuskiksi ilman paikallista korttia ilman mitään lisämaksuja. Jotkut toiset yhtiöt sakottavat ajokortitta ajamisesta aika paljon! :D

    VastaaPoista
  10. Hieno homma :) Ja varsinkin kun olit noin hyvissä ajoin liikkeellä ;) Itselläni on ajokortissa ihan kamala kuva, melkein olen harkinnut leimaveron uudelleen maksua ihan vain siksi että saa uuden kuvan. Aina sanotaan että mulla on niin ja niin kamala kuva... mutta tähän kaverikin totesi että niin tosiaan on =))

    VastaaPoista
  11. Jei, onnea! :p Kuulosti tosi rennolta toi koko prosessi, varsinkin ku lääkärin/näöntarkastuksen sai tehtyä paikan päällä. Ei täällä vaan onnistu.

    "Mikä on STOP-merkki?" on tietysti aika vaikea kysymys täällä Suomessakin, niin usein sitä näkee rikottavan. ;) Suoritettiinko toi teoriakoe siis niin, että joku henkilö kyseli ne kysymykset sulta eikä ollut mitään tiettyä tarkkaa aikaa minkä sisällä se vastaus täytyi sanoa? Itehän reputin ekan teorikokeen (ja jouduin uusimaan kokeen parin uuden ajotunnin jälkeen, tietty) vain siksi, että piti tosiaan sillä ihanalla tietokoneella ja todella pienellä aikarajalla ne vastaukset antaa ja painoin vahingossa ainakin kahesti väärää vastausnappia, ku olin asemoinu sormeni hieman väärin -> koska panikoin sitä aikaa ja tilannetta. :D Ei se reputtaminen oiskaan muuten niin harmittanu, vaan kun oikeasti tiesin oikeat vastaukset ja silti kämmäsin kokeen, koska tapani mukaan sähläsin. Vieläkin hävettää. :D Onneksi se inssiajo meni sentään kirkkaasti läpi ja se kai kummiskin on se tärkein osuus.

    VastaaPoista
  12. Sari*ll: Eiks ookki! ;) Voi ei tuon kuvan kanssa. :D Suomalaiset ajokortit (käsittääkseni sellaisestä puhuit :) ovat vielä voimassa sen verran pitkään, että sitä samaa kuvaa saa tuijotella aika kauan, ja sitä joutuu joskus jopa muillekin näyttämään. Täällä sentään saa uuden mahdollisuuden tasaisin väliajoin; toisaalta seuraavalla kerralla voi mennä vielä enemmän mönkään. ;)

    Bemary: Kiitos! Täällä ajokortin saa tosiaan melkoisella liukuhihnatoiminnalla. :D

    Teoriakoe tehtiin tietokoneella, oikein kosketusnäytön kanssa! Mitään aikarajaa ei ollut, joten vastausta sai pohtia pitkään ja hartaasti. Itsehän paahdoin täysillä läpi, mitä tuota turhia miettimään. ;)

    Minä pääsin aikoinaan teoriakokeen kerralla läpi, mutta inssissä sitten möhlin siitäkin edestä. :P Olisipa jännä nähdä, miten nyt kävisi suomalaisen teoria-/sorminäppäryyskokeen ja inssin kanssa, jos menisi sinne ihan kylmiltään. Voisi olla, että inssi menisi näistä kahdesta helpommin läpi. Ainakin toivottavasti, muuten yhdeksän vuoden ajelut olisivat menneet aika lailla hukkaan. :D

    Ai niin, ihan ensimmäinen kysymys oli ehkä kaikista vaikein: "Mikä seuraavista vaihtoehdoista on syntymäpäiväsi?"

    VastaaPoista
  13. Aikarajattomuus kera kosketusnäytön kuulostaa aika luksukselta. Ihan liian rentoja noi kokeet siellä, mur! Oisin mäkin just ja just oman synttäripäiväni tienny, vaikka kuinka ois jännittänyki. ;)

    Inssi on muuten siinä mielessä haastava jälkikäteen, että jokaiselle on kehittyny tiettyjä huonoja tapoja, joista saatetaan narista. Mähän ajoin parin vuoden erolla B- ja C-kortit, ja enkös saanukin vähän noottia kuormuriopelta, ku ajelin vähän liian huolettomasti päin semivanhoja vihreitä, hupsista. No antoihan se kiltti setä ne anteeksi kummiskin, vaikka vähän pelotti ennen kuin sain palautelapun kouraani. :D

    VastaaPoista
  14. Toivoisin, että jokainen saa kokeessa ainakin tuon ensimmäisen kysymyksen oikein. Jos ei saa, niin voi olla parempi pysyä poissa ratin takaa. ;)

    Joo, sitä kyllä ajelee pikkuisen rennommin nykyisin kuin silloin ihan alkuvaiheessa. Inssi pitäisi varmaan ajaa aika lailla kieli keskellä suuta, ylivarovaisesti, muuten ei onnistaisi. Tämä paikallinen ajokoe meni kirkkaasti läpi ihan normaalilla ajotyylillä, vaikka toki olin tarkkana esim. siitä, etten vahingossakaan ajanut yhtään ylinopeutta. Liikennevaloissakin varmasti turhautin takana tulleita, sillä painoin keltaisen valon nähdessäni kaasun sijasta jarrua. :D

    VastaaPoista
  15. Heei, olen otettu, mun tekstille oli käyttöä! :D Kansasissa ollaan siis siirrytty nykyaikaan, täällä käytössä oli paperi ja lyijykynä! Sentään monivärituloste liikennemerkkien tunnistamisosiota varten...

    VastaaPoista
  16. Hehheh muistuu mieleen omat Missourin ajokorttikokeet :D Maksoin lystistä kokonaiset 11 dollaria! Ja kirjallinen meni vasta kolmannella tai neljännellä yrittämällä oikein... Oops. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että kysymykset oli IHAN vääriä! Mistä kummasta mä voin tietää kuinka kaukana pitkät pitää ottaa pois päältä highwaylla kun vaihtoehdot on 300, 400 tai 500 jalkaa! Hyvä kun metreissä sitä osaan laskea... Niin ja ennen paikallista ajokorttia ajelin surutta ihan suomalaisella kortilla onnistuin tulla pysäytetyksikin, lauantai iltana. Mutta eipä siinä mitään ajokortteja kyselty... Leppoisaa meininkiä indeed!

    VastaaPoista
  17. Pilvi: Kuulin yhden virkailjan sanovan eräälle asiakkaalle, että osavaltiolta on rahat lopussa, sen takia testejä ei enää tulosteta paperille. :D Täälläkin nimittäin oli vielä lyijykynä ja paperi käytössä, kun S kävi uusimassa ajokorttinsa muutama vuosi sitten. En tiedä, missä vaiheessa ja miksi ovat siirtyneet nykyaikaan, mutta nykyisin tosiaan säästävät ainakin siinä, ettei kokelas saa tuloksiaan paperille, eikä ajokorttien uusijoiden tarvitse käydä enää kirjallisessa.

    Anonyymi: Onpas ollut kallista lystiä, huhhuh! ;) JOOOO, siis noihin kysymyksiin ei voi mitenkään tietää vastausta, ellei ole tuurilla opetellut tiettyjä juttuja opasvihkosesta ulkoa! Onneksi mies ehti varoitella minua tuollaisista kysymyksistä, joten nyt tiedän (siis ainakin vielä tänään muistan), että vilkku pitää laittaa päälle 100 jalkaa ennen risteystä, ja pitkät täytyy ottaa pois päältä, kun matkaa vastaantulevaan autoon on 500 jalkaa. ;) Käytännön hyötyähän noista ei mulle todellakaan ole, sillä en osaa hahmottaa jalkoja mittayksikkönä ollenkaan, ellei kyse sitten ole Subwayn footlong subeista.

    VastaaPoista