sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Lauantai 3.6.2017 (Seiskahaaste osa 2)

Pienin ihmislapsemme nukkui jopa seitsemään asti. Olihan se parannusta männäpäiviin, mutta tuntui silti kidutukselta mukaviin aamu-uniin tottuneelle ja niistä niin kovasti nauttineelle äidille. Varsinkin lauantaina. Scotty yritti pompata lapsen kanssa ylös, mutta käskin painaa pään takaisin tyynyyn. Olisi hyvä, jos festarikuskimme olisi semilevännyt.

Katseltiin lasten (kyllä, sen normaalisti aamu-unisenkin) kanssa telkkaria sillä aikaa, kun daddy yritti kuitata pahimmat univelat. Molemmilla naperoilla oli kova ja erittäin akuutti halipula. Tappeluhan siitä tuli, kun molemmat nyt eivät vaan millään mahtuneet makaamaan yhtä aikaa minun päälle. Purin hammasta.

Menin hetkeksi makoilemaan, kun normaaliakin pörrötukkaisempi Scotty ilmestyi alakertaan. Vaikka en ajokunnossa tarvinnutkaan/aikonutkaan olla, huonosti nukuttu yö ei olisi paras mahdollinen festarikaveri. Torkuin hetkisen, ennen kuin pistin saunapyyhkeet peseytymään. Oli jotenkin semmoinen olo, että illalla niitä tarvittaisiin.

Lapset hoitoon, ja grillimakkaraa rinnan alle. Jos olisin tiennyt, kuinka hankalaa festarialueelta olisi löytää inhimillisen pituinen ruokajono, olisin syönyt reippaasti enemmän. Rockfest järjestettiin tänä vuonna Kansas Speedwaylla (NASCAR-rata) keskustassa sijaitsevan Liberty Memorialin sijaan, ja vaikka siirrolla oli hyvät puolensa (sisävessat), iso osa Rockfestin persoonallisuutta hävisi. Olisi ollut paljon kivempi katsella downtownin pilvenpiirtäjiä kuin parkkipaikkoja ja parkkipaikkoja.

Festarialueelle menossa.

Keli oli kuuma ja kostea, eikä se, että suuri osa alueesta oli asfaltin peittämää, auttanut juurikaan asiaa. Hiki virtasi. Hauskaa kuitenkin oli, vaikka ruokajonot tosiaan olivatkin aivan älyttömiä (sai helposti seisoa tunnin odottamassa apetta).

Pusipusi.

Buckcherry.

Ironista kyllä, auringon laskeutuessa aloin tuntea sen mukaan nimetyn pistoksen oireita. Päätä särki aivan älyttömästi, eivätkä lääkkeet auttaneet siihen ollenkaan. Harmitti ihan vietävästi, etten voinut nauttia täysin siemauksin Volbeatin loistavasta setistä, ja illan pääesiintyjä, Godsmack jäi näkemättä kokonaan, sillä oli pakko lähteä kotiin. Silmät olivat niin valoarat, että pidin pimeässä autossa aurinkolaseja.

Minulla oli kyllä hattu mukana. Repussa.

Kotona istuin pitkään kylmässä suihkussa, enkä lopulta sitten mennyt sinne saunaan ollenkaan - mitä nyt kävin laittamassa sen lämpiämään yövieraita ja Scottya varten. Menin pimeään huoneeseen makaamaan "hetkeksi" sängylle, mutta sinnehän minä sitten lopulta jäin. Havahduin kahdelta siihen, kun Scotty kömpi viereen ja sanoi laittaneensa lihakimpaleen grilliin hautumaan sunnuntaita varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti