perjantai 28. lokakuuta 2016

Köhää, kahvia ja kiekkoa

Nyt kun meidän reissu on taputeltu loppuun, voisi kai keskittyä johonkin muuhunkin. Kirjoiteltavaa olisi, ja intoakin, mutta sitä kuuluisaa aikaa... Huoh. Koska olen luistanut ajanpuutteen verukkeella arkisista asioista kertomisesta, tänään on luvassa siis tehokas, tuskin kovin lyhyt, mutta toivottavasti edes semiytimekäs kuulumismerkintä!

Ollaan koko sakki sairasteltu syysflunssaa, joka muuttaa aivot tahmeaksi, kallon sisällä vellovaksi liejuksi. Minä olen tainnut ottaa tämän taudin kaikista vakavimmin, sillä olen kehittänyt itselleni mitä todennäköisimmin poskiontelontulehduksen, johon en tietenkään halua hakea lääkäriltä helpotusta, sillä olen a) jäärä, b) pihi (satanen lääkärikäynnistä - ei kiitos!), joten nenäkannu on ollut kaverini. Olen nyt onnistunut jopa nukkumaan yön läpi suu kiinni ja yskimättä jatkuvasti, joten voiton puolella taidetaan olla. Lupasin kuitenkin tuolle toiselle jäärälle, joka tuntuu olevan vähemmän pihi näissä lääkäriasioissa, tai sitten totaalisen väsynyt "nukkumaan" suu ammollaan korisevan ilmestyksen vieressä, että menen näytille, jos tilanne ei parissa päivässä parane. Ja sehän pistetään paranemaan!

Pienen miehen menoa ei nuha ole hidastanut! Tässä katsellaan parhaan kaverin kanssa lintuja.

Minun on ollut todella vaikeaa vain olla. Koko ajan on sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain. Töitä, kotitöitä, käsitöitä. Kävellä. Ehkäpä tämä köhäkin on pitkittynyt sen vuoksi, kun mieltä painaa koko ajan jokin. Nyt olenkin tietoisesti ottanut itselleni sit kuuluisaa omaa aikaa. Hetkiä, jolloin ei tarvitse olla tuottelias työntekijä, ahkera (hahaaa!) kodinhengetär, äiti, vaimo. Ihan vain minä.

Ei sitä tietenkään halua aivan toimettomana yksinkään möllöttää, joten onneksi olen löytänyt mitä mainioimman pakopaikan arjesta - 1700-luvun Skotlannin. Jäätiin sattumalta Scottyn kanssa melko hyvään Outlander-koukkuun, kun kaapeliyhtiömme Google Fiber antoi meille ilmaiseksi premium-kanavan, Starzin hyvitykseksi ukkosen aiheuttamista vahingoista. Kaksi tuotantokautta oli kuitenkin äkkiä katsottu (nyt kahdesti, haha!), ja kolmatta pitää odottaa ensi kevääseen saakka. Tilasinpa sitten koko kirjasarjan, johon sarja perustuu, ja olen nauttinut aivan täysillä kirjan kanssa sänkyyn kellahtamisesta tunniksi, pariksi ennen nukahtamista.

Tämä 850-sivuinen opus on nyt luettu ja seuraava aloitettu. Ihan joka ilta en sentään vetele skumppaa kirjan kaverina. En ihan joka ilta.
Ah, Jamie! Noista hiuksista tulee etäisesti mieleen jonkun puolitutun villi pehko...
Olen tuntenut tyypin FB-virallisesti jo 10 vuotta! Some like it Scot(ty).

Mitäs muuta? Kansasin syksy on ollut mitä mainioin. Tänäkin viikonloppuna päästään vielä hellelukemiin, kun joskus Halloweeninä on pitänyt pukeutua toppavaatteisiin. Meidän talo täyttyy lauantaina taas mitä eriskummallisimmista (sketsi)hahmoista vuotuiseksi muodostuneiden Halloween-bileiden verukkeella, ja lapset pääsevät karkkitaikeppostelemaan maanantaina. Iita haluaa olla merinoita.

T-paitakelit parhaimmillaan!

Kaiverreltiin eilen kurpitsat. Minun Trumpkinista tuli hieman... special.

Meillä oli viime viikolla ensimmäinen vanhempainilta(päivä)! Juttelimme Iitan opettajan kanssa puolisen tuntia niitä näitä ja vähän asiaakin. Ope ei meinannut uskoa, ettei neiti ole koskaan ollut edes päiväkodissa tai muussa ohjatummassa ympäristössä, sillä hän on sopeutunut luokan rytmiin ja menoon todella hyvin. On kuulemma kielellisesti jopa niin lahjakas, ettei malta olla välillä ollenkaan hiljaa...

Eilen oli koulukuvaus!

Hei, minä olen opetellut juomaan kahvia! Minä, kahvia! Näin ruuhkavuosien kynnyksellä olen alkanut arvostaa kofeiinia aivan eri tavalla, ja kun tee ei riitä, eivätkä energiajuomat nyt varmaan ole se terveellisin vaihtoehto, niin piti siirtyä ylemmälle portaalle. Osaan juoda sumppia jo melkein irvistelemättä.

Välineurheilua se tämäkin treenaus on!

Urheilusta puheen ollen, Kansas Cityssä nähtiin erikoinen ilmiö, kun keskustan baarit täyttyivät eräänä lokakuisena keskiviikkona lätkäpaitaisista tyypeistä. St. Louis Blues ja Washington Capitals pelasivat meidän omassa Sprint Centerissä harjoitusottelun. (Tämän lähemmäksi ensilunta ei taideta tässä kuussa päästä.) Lätkähullut suomalaiset toki tunkeutuivat paikalle myöskin, ja eipä tuo nyt ainakaan auttanut tätä jääkiekkotyhjiön aiheuttamaa ahdistusta. Rakas NHL, anna meille oma joukkue! Naapurin joukkuetta, Bluesia, en voi kannustaa, koska heidän pelipaidat ovat kolmea kruunua vaille ruotsalaiset.

Jori Lehterä, se olin minä, joka innostui saamastasi syöttöpisteestä vähän liikaa.

Eipä meille kai muuta. Vilinää ja vilskettä, aikuisten ja lasten menoja. Ei ole ehtinyt perberi homehtua, kun koko ajan on jotain tekemistä. Mukavaa tai pakollista. Scotty kävi eilen äänestämässä ennakkoon (minähän en vielä voi), ja nyt pitää miettiä, kuinka paljon viinaa vaalivalvojaisten kestämiseksi tarvitaan. Luulen, että vastaus on Kanada.

6 kommenttia:

  1. Samaistun köhäkohtaan, ja sitten kun siihen tukkoiseen nenään ja räkäiseen pääkoppaan lisätään armoton 24/7 kestävä pahoinvointi ja juiliva lonkka, olenkin ollu aivan valmis harkitsemaan vakavissani vessanpyttyyn hukuttautumista. I was told there would be glowing - mikä emävale.
    T. Se hamsterinhermoinen dynamiittipötkö joka joskus pohdiskeli uskaltaako ikinä lisääntyä. Ipanaparka, tuleekohan siitä edes etäisesti täysjärkistä muistuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha apua, ei sais nauraa, mutta oli niin hauska kommentti, että itsehillintä petti! :D Hurjasti tsemppiä toiselta ei koskaan hehkuneelta. Ja hei, ONNEA! <3

      Poista
  2. Sudafed, se jota saa tiskiltä pyytämällä (ei suoraan hyllystä)! Mulla oli kesällä poskiontelon tulehdus ja viisas lääkärikaverini Suomesta osasi ohjata tuon lääkkeen pariin (voi käyttöä myös imettäessä). Auttoi mahtavasti, kokeile nyt ensin sitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei iso kiitos vinkistä! Olen kyllä valmis kokeilemaan lähes kaikkea ennen lääkärille matelemista! :D

      Poista
  3. Outlander jee! Koukutuin heti kun aloin oikeasti katsomaan. Tilasit rohkeasti kaikki kirjat heti. Kuinkla ratkaisut mielessäsi dilemman että kuinka paljon pidemmälle voi lukea kuin on katsottavaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, aikamoinen dilemma se olikin! Yritin ensin uskotella itelleni, että luen vain ekan kirjan, korkeintaan tokan, koska haluan nauttia sarjasta sarjana, enkä spoilata sitä tietämällä tulevia tapahtumia. Nyt, toisen kirjan loppupuolella, olen kuitenkin siinä pisteessä, että me on hävitty tää peli, ja jatkan varmasti lukemista niin pitkälle, kuin sitä riittää. :D En muista, milloin viimeksi olisin ahminut kirjoja tätä tahtia, joten tuskin edes pystyisin lopettamaan, vaikka haluaisinkin. Uskon (ja toivon!) kyllä, ettei kirjojen lukeminen haittaa tulevaa katselukokemusta, ja että sarja on ihan yhtä mahtava kuin ennenkin ja tarpeeksi erilainen kirjoihin verrattuna. Plus hei, Jamie. <3

      Poista