Jotteivät Perinneperjantait menisi liikaa saman toistoksi, hypätään ajassa vähän eteen päin. Väliin mahtui monta yöllistä merkintää ja pari hullaantumista, koulussa silloin tällöin käymistä ja liikaa paljon sosiaalista elämää. Ei siis mitään uutta.
Tämänpäiväiset nostopostaukset eivät aiemmasta paljon sinällään poikkea, mutta lokakuun puolessa välissä tapahtui jotain erityistä, joka lopulta vaikutti loppuelämääni aika paljon. Erään kohtaamisen takia istun tällä hetkellä kansascityläisessä lähiössä ja kuuntelen puoliamerikkalaisen lapseni leikkejä.
Kun näin Scottyn (maanantai-iltana...) baarissa, sanoin tytöille, että siinä on elämäni rakkaus. Ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta tai ensimmäinen nätti poika, josta olin niin sanonut, mutta ensimmäistä kertaa se oli totta.
Scotty kertoi myöhemmin, että oli ennen meidän jutustelua luullut minun olevan venäläinen (koska puhuin vierasta kieltä). Onneksi ei sentään ruåtsalainen.
Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.
Maanantai 16.10.2006 klo 01:07
Tailgating
Taisin kirjoittaa viimeksi perjantaina päivällä. Sen jälkeen on tapahtunut taas vaikka mitä. Viikonloput ovat täällä aina hauskoja, hauskempia, hauskimpia.
Perjantai-iltana mentiin perinteisesti Dugoutiin. Se on kiva kapakka, jossa voi pelata biljardia, juoda halpaa olutta ja nauttia hyvästä seurasta. Dugoutista mentiin perinteisesti jatkoille siniseen taloon. Siellä juteltiin neljään asti uskonnosta, historiasta ja politiikasta. Se on aina mielenkiintoista amerikkalaisten kanssa. Näkemykset eroavat aika lailla suomalaisista ajatuksista, tai ainakin meidän ajatuksista, mutta silti tullaan toimeen oikein hyvin sinitalolaisten kanssa. Niin hyvin, että pojat miettivät jo reissua Suomeen.
Lauantaina oli homecoming, ja sen myötä myös toisiksi viimeinen jalkapallo-ottelu kotiareenalla. Meidän oli tarkoitus herätä yhdeksän maissa tailgatingia varten. No, herättiin yhdeltätoista, mutta ehdittiin silti hyvin mukaan parkkipaikkarientoihin. Amerikkalaiset ovat siitä hienoa porukkaa, että heihin on todella helppo tutustua. Lauantaina nähtiin monta vanhaa tuttua, mm. Mr. Traditional ja cowboy-Dustin maantiedon tunnilta. Saatiin myös paljon uusia kavereita, yksi heistä kutsui illalla jopa luokseen käymään. That's how we roll. Itse jalkapallo-ottelu jäi tällä kertaa vähän paitsioon (no pun intended), kävimme katsomassa ensimmäiset viisi minuuttia. Tailgating vei voiton, ja niin vei vastustajajoukkuekin lopulta luvuin 14-13.
Illalla mentiin taas siniseen taloon. Sieltä lähdettiin porukalla piipahtamaan keg partyihin, jossa nähtiin lisää vanhoja tuttuja. Keg partyista matka jatkui Dugoutiin ja Dugoutista taas siniseen taloon. Kävimme myös ostamassa 13 spicy chicken -hampurilaista drive throughsta ja kuuntelimme, kun pojat juttelivat toisilleen bud love -kieltä (halusivat myös salakielen, kun eivät oikein ymmärrä meidän salakieltä, suomea). Se oli kaunista kuunneltavaa: "Shibby shibby shibby shibby shibby bud love."
Eilinen meni levätessä. Näin myös aika levottomia unia. Aloitimme täällä uuden käsimerkkiperinteen. Unohtakaa shockerit ja west sidet, Trekkie-merkit ovat täällä taas! Now that's a shocker! Joo, siis käytännössä teemme tyhmiä käsimerkkejä kuvissa, kun muut yrittävät olla cooleja shockereiden ja peace-merkkiensä kanssa. No, nyt näin sitten semmoista unta, että tein Vulcan saluten muotoisia pipareita.
Taitaisi olla aika mennä hoitoon. Tai päikkäreille.
Perjantai-iltana mentiin perinteisesti Dugoutiin. Se on kiva kapakka, jossa voi pelata biljardia, juoda halpaa olutta ja nauttia hyvästä seurasta. Dugoutista mentiin perinteisesti jatkoille siniseen taloon. Siellä juteltiin neljään asti uskonnosta, historiasta ja politiikasta. Se on aina mielenkiintoista amerikkalaisten kanssa. Näkemykset eroavat aika lailla suomalaisista ajatuksista, tai ainakin meidän ajatuksista, mutta silti tullaan toimeen oikein hyvin sinitalolaisten kanssa. Niin hyvin, että pojat miettivät jo reissua Suomeen.
Lauantaina oli homecoming, ja sen myötä myös toisiksi viimeinen jalkapallo-ottelu kotiareenalla. Meidän oli tarkoitus herätä yhdeksän maissa tailgatingia varten. No, herättiin yhdeltätoista, mutta ehdittiin silti hyvin mukaan parkkipaikkarientoihin. Amerikkalaiset ovat siitä hienoa porukkaa, että heihin on todella helppo tutustua. Lauantaina nähtiin monta vanhaa tuttua, mm. Mr. Traditional ja cowboy-Dustin maantiedon tunnilta. Saatiin myös paljon uusia kavereita, yksi heistä kutsui illalla jopa luokseen käymään. That's how we roll. Itse jalkapallo-ottelu jäi tällä kertaa vähän paitsioon (no pun intended), kävimme katsomassa ensimmäiset viisi minuuttia. Tailgating vei voiton, ja niin vei vastustajajoukkuekin lopulta luvuin 14-13.
Illalla mentiin taas siniseen taloon. Sieltä lähdettiin porukalla piipahtamaan keg partyihin, jossa nähtiin lisää vanhoja tuttuja. Keg partyista matka jatkui Dugoutiin ja Dugoutista taas siniseen taloon. Kävimme myös ostamassa 13 spicy chicken -hampurilaista drive throughsta ja kuuntelimme, kun pojat juttelivat toisilleen bud love -kieltä (halusivat myös salakielen, kun eivät oikein ymmärrä meidän salakieltä, suomea). Se oli kaunista kuunneltavaa: "Shibby shibby shibby shibby shibby bud love."
Eilinen meni levätessä. Näin myös aika levottomia unia. Aloitimme täällä uuden käsimerkkiperinteen. Unohtakaa shockerit ja west sidet, Trekkie-merkit ovat täällä taas! Now that's a shocker! Joo, siis käytännössä teemme tyhmiä käsimerkkejä kuvissa, kun muut yrittävät olla cooleja shockereiden ja peace-merkkiensä kanssa. No, nyt näin sitten semmoista unta, että tein Vulcan saluten muotoisia pipareita.
Taitaisi olla aika mennä hoitoon. Tai päikkäreille.
Keskiviikko 18.10.2006 klo 03:15
Miami Beach, Bitch!
No mitäs, tänään oli vähän outo maantiedon tunti. Opettaja lopetti tunnin puolen tunnin jaarittelun jälkeen, kun asia loppui totaalisesti. Hyvin suunniteltu kurssi, ei voi muuta sanoa. Kaikki opiskelijat olivat saaneet kotitentistä kiitettävän (tosin eivät täysiä pisteitä kuten eräät, öhöm). Tänään oli myös Shakespeare-tentti. Valmistauduttiin siihen taas loistavasti. Eilen illalla käytiin pelaamassa biljardia. Taas tapasin vanhoja tuttuja ja yhden mukavan uudenkin, joka oli tavallaan vanha tuttu (kulttuuriantropologian tunnilta). On se täällä niin helppoa, uusien kavereiden saaminen nimittäin. Täällä ei pelkästään tapaa uusia ihmisiä, heihin on myös helppo tutustua, kun seuraavana päivänä vielä moikataan koulussa tai otetaan netissä yhteyttä. Tää tykkäis.
Tänäänkin käytiin pelailemassa biljardia Dugoutissa. Olin Luken pari, voitettiin kolme ottelua putkeen. Oltiin aika tulessa. Jopa minä olin. Oli kyllä hauska ilta. Niin aina.
Huomenna (tai no tänään, alle kahdentoista tunnin päästä) lennetään Miamiin. Olen tykännyt olla Emporiassa niin paljon, ettei edes innosta lähteä reissuun niin paljon, kuin haluaisin innostavan. Toisaalta, ei minua innostanut kesällä tännekään lähtö mitenkään liikaa, mutta kappas, silti minulla on ollut täällä hauskempaa kuin ikinä. Ei se paikka vaan ne ihmiset. Pitää kai sitä nyt kuitenkin uhrautua ja lähteä makoilemaan Floridan aurinkoon. Ja käydä katsomassa vähän NHL-lätkää. Ja.
En kirjoita enää koskaan kolmen aikaan yöllä kolmen kaljan jälkeen yhtään mitään. Enpä vissiin.
Tänäänkin käytiin pelailemassa biljardia Dugoutissa. Olin Luken pari, voitettiin kolme ottelua putkeen. Oltiin aika tulessa. Jopa minä olin. Oli kyllä hauska ilta. Niin aina.
Huomenna (tai no tänään, alle kahdentoista tunnin päästä) lennetään Miamiin. Olen tykännyt olla Emporiassa niin paljon, ettei edes innosta lähteä reissuun niin paljon, kuin haluaisin innostavan. Toisaalta, ei minua innostanut kesällä tännekään lähtö mitenkään liikaa, mutta kappas, silti minulla on ollut täällä hauskempaa kuin ikinä. Ei se paikka vaan ne ihmiset. Pitää kai sitä nyt kuitenkin uhrautua ja lähteä makoilemaan Floridan aurinkoon. Ja käydä katsomassa vähän NHL-lätkää. Ja.
En kirjoita enää koskaan kolmen aikaan yöllä kolmen kaljan jälkeen yhtään mitään. Enpä vissiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti