Puristin (perseellä) koulutehtävät valmiiksi, ennen kuin lentoni Lontooseen ja Baltimoreen läksivät, vaikka minulla olikin hienoisia vaikeuksia keskittyä mihinkään muuhun kuin tulevaan jälleennäkemiseen Scottyn kanssa. Scottykin oli tietysti innoissaan - opiskelipa vähän suomeakin.
Ensimmäisestä tapaamisestamme oli kulunut vuosi, ja edellisestä puoli vuotta. Perhosia siis lepatteli.
Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.
Tiistai 9.10.2007 klo 19:31
Kympit paukkuu
Kymmenen päivää. Kymmenen. Vähänhän tuo meinaa jo vatsanpohjassa tuntua. S:kin on niin innoissaan, niin innoissaan. Se kertoo minun tulevasta reissusta ja omasta tulevasta matkastaan Suomeen jokaiselle, joka jaksaa yhtään kuunnella.
Se on myös opiskellut omatoimisesti suomea vaihtelevalla menestyksellä. Eilen se kulutti töissä aikaa opettelemalla hyödyllisiä juttuja kuten "olkaa hyvä ja siivotkaa huoneeni!" ja "minun perse yksisuuntainen!". Vähän nauratti, mutta onneksi ei liikaa.
Olin eilen fiksu ja join pullollisen energiajuomaa. Teki mieli. Normaalisti kun en juo kahvia enkä muitakaan kofeiinipitoisia juomia, niin valvoin sitten seitsemään. Aika tehokasta. Neuloin sitten joutessani lapasen ja kirjoin siihen vielä koristeet. Nyt en tiedä, haluanko neuloa toisen samanlaisen, vai kokeilla jotain muuta. Sen tiedän, etteivät kouluhommat kiinnosta yhtään. Käytän aikani paljon mieluummin johonkin muuhun. Nooh, saanpahan ainakin sormet lämpimiksi, kun tuo talvikin taitaa tehdä tuloaan.
Lauantai 13.10.2007 klo 19:00
6
Aika pieneltä näyttää tuo otsikon luku, eikö vain? Sitä se onkin, enkä oikein ole vielä tajunnut, miten vähän aikaa lähtöön oikeastaan enää onkaan. Pieni paniikki meinaa iskeä päälle. Ehdinkö tehdä kaiken (pestä pyykkiä, siivota, pakata, hoitaa kouluhommia jne.)? Vaasaudun sunnuntai-iltana ja suuntaan kohti etelää torstaina, jotta ehdin lentokoneeseen perjantaiaamuna. Aikaa on näin ollen kolme päivää, varsin ruhtinaallisesti siis, mutta itseni tuntien tiedän, että kiire tulee. Ja silloin jotain helposti unohtuu. Let's keep our fingers crossed ja peukut pystyssä.
S on ollut viime aikoina ihan sekopäinen. Eilen se oli vanhojen kavereidensa kanssa ulkona ja oli ajellut illanvieton jälkeen kotiin, jotta pääsisi juttelemaan minulle. Noh, tavoistani poiketen, tietokone oli kiinni, eikä S siis saanut minuun yhteyttä. Oli kuitenkin jättänyt monta ikävöivää viestiä ennen nukkumaanmenoaan. Oli kuulemma puhunut minusta koko illan. Osaa se olla suloinen, kun se sille päälle sattuu.
Tasan neljän viikon päästä se tapaa perheeni ensimmäistä kertaa. S jo ehdotti, että pistetään heti ekana iltana beer pong -turnaus pystyyn, niin eiköhän kaikkien estoisuus (lähinnä englannin puhumisen suhteen) katoaisi. Eiköhän se hyvin suju muutenkin. Olen todella innoissani siitä, että pääsen näyttämään S:lle kotiseutuani. Sekin lämmitti mieltä ja sydäntä, kun S vähän aikaa sitten sanoi, ettei hän todellakaan aio jättää tulevaa Suomen-reissuaan viimeiseksi matkaksi tänne.
Voi nuorta lempeä.
Keskiviikko 18.10.2007 klo 03:18
2
Parin vuorokauden päästä lähtö lentokentälle on jo aika ajankohtainen. Sitten pitää enää vain lentää Lontooseen, seikkailla Heathrow'lla, löytää oikea lähtöportti (*kopkopkop*), lentää Baltimoreen, selviytyä kunnialla tullimuodollisuuksista (*kopkopkop*), löytää matkatavarat ja S. Sitten loppuu odotus.
Luvusta kaksi tulee mieleen ilta, jolloin vietettiin S:n kanssa ensimmäistä kertaa oikein kunnolla aikaa yhdessä, ja lopulta kahdestaan. Pelattiin jotain järkevää peliä, jossa taidettiin Soilen kanssa laskea suomeksi numeroita kolmesta alaspäin, ja S:n mielestä 'kaksi' kuulosti hauskalta. Jokainen arvannee, miksi. Illan, tai no aamuyön, aikana S halusi opetella myös kaksi muuta k-kirjaimella alkavaa sanaa: 'kaunis' ja 'kalja'. Noillahan pääseekin jo pitkälle.
Tajusin muuten juuri, että ensitapaamisestamme on kulunut tasan vuosi. Naurattaa. S sanoi äsken, että sitähän pitää juhlia, kun parin päivän päästä pääsen sen kainaloon. Blogiin olin kirjoittanut illasta näin: Taas tapasin vanhoja tuttuja ja yhden mukavan uudenkin, joka oli tavallaan vanha tuttu (kulttuuriantropologian tunnilta). Ja vähemmän siloiteltu versio varsinaiseen päiväkirjaan, joka on saanut valitettavasti olla ihan rauhassa jo kymmenisen kuukautta, kuuluu seuraavasti: No mut S***** hotty. Juteltiin sen kanssa vaikka mistä, se on nätti. Lopuksi se halasi minua. Suloinen. :) [...] S***** on nätti! [...] S***** on TOSI NÄTTI! :) Ja kivakin vielä. Kirjoitettu 171006 klo 03:26. Että ihan järkevää tekstiä, kun ottaa huomioon vuorokaudenajan ja illan aikana nautitut virvokkeet. Käsialastakin saa sentään selvää.
Jos ensitapaamisestamme on vuosi, edellisestä tapaamisestamme on kulunut puoli vuotta. Jospa tästä seuraavaa kohtaamista ei tarvitsisi odottaa ihan niin kauan.
***** Tuntuu tyhmältä sensuroida S:n nimeä teksteistä tähtien avulla, kun oikean nimen selvittäminenhän on aika vähäisen salapoliisityön takana... Alun perin luovuin oikean nimen käytöstä turvallisuussyistä (ettei kukaan valtion vakooja saa selville, että ollaan vielä yhteyksissä, heh) ja nyt olen vain tottunut siihen, että täällä S***** on S. Sou not, näillä edetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti