Arjen tukahduttama Ikävä sipaisee pölyt olkapäiltään ja läiskäisee avokämmenellä poskelle. "Muistatko minut, vanha ystävä?" se ilkkuu. Ainahan se on mukana kulkenut, mutta on ollut verrattain hiljainen kumppani. Tai ehkäpä äänekäskin, mutta ympärillä hyrräävä elämä on vaimentanut metelöinnin.
Loman jälkeisessä tyhjiössä Ikävä pääsee kailottamaan ja muistuttamaan, miten suuri lätäkkö Atlantti on. Se ojentelee tahmaisia jäseniään ja tarraa perheen pienimpiinkin. Kolmevuotias kyselee, voisiko lähteä mummon ja ukin mukaan. Onneksi vauva ei vielä ymmärrä, vaikka ehkä vähän oireileekin virikkeiden ja sylien vähenemistä.
Lentokentällä Ikävä on erityisen ikävä. Se muistuttaa vessassa vuodatetuista kyyneleistä ja yksin taitetuista matkoista. Se pakottaa olemaan vahva pienen saattajan edessä, joka ei ehkä täysin ymmärrä, miten pitkä aika ensi kesään on.
Ihan kuin pelkät hyvästit eivät riittäisi.
*****
Pariviikkoinen vierähti taas aivan liian nopeasti. Saimme nauttia melkoisen mahtavista syyskeleistä, herkullisista ruoista, yhdessäolosta. Tehtiin elämänmittaisia muistoja.
Talo tuntuu taas tyhjältä ja hiljaiselta maanantaisen lentokenttäreissun jälkeen. Se on melkoinen saavutus tämän sirkuksen kanssa. Valitettavasti Ikävä kutsui kaverinsa Sotkun kylään, joten pienen miehen päikkärit pitäisi varmaan hyödyntää jotenkin muuten kuin tietokoneen kanssa sylikkäin istuen. Menenpä siis haistelemaan Mäntysuopaa. Sitä ennen kuitenkin köykäinen kuvakooste:
 |
| Ruska oli komeimmillaan mummon ja ukin vierailun aikana. Kuva otettu tosin Halloweenina, muutama päivä ennen heidän reissua. |
 |
| Tasapuolisuuden vuoksi kuva meidän Elviksestä... |
 |
| ...ja tämän vuoden Royals-kurpitsasta. Koska kurpitsoilla on tunteet. |
 |
| Sinne se kohoaa, saunamme siis. Suomalainen apu tuli tarpeeseen! |
 |
| Timpuri tositoimissa. |
 |
| Pikkujoulutonttu. Vietimme erittäin aikaisen perhe(pikku)joulun lauantaina. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti