Perinneperjantai: Onnianni

Niin siinä kävi, että valvotut yöt ja vuodatetut kyyneleet eivät menneet harakoille. Syyskuussa 2007 löimme viimeinkin leimat toisillemme otsaan. Vajaa vuosi aiemmin alkaneesta viattomasta "hengailusta" oltiin päädytty mutkien kautta seurusteluun, ihan oikeaan kaukosuhteeseen.

Yhteinen tulevaisuus oli silti vielä auki, mutta sitä kohti puskettiin entistä suuremmalla tahdolla. Ehdottomasti parasta tilanteessa oli se, että pääsin shoppailemaan Suomen länsirannikolla lentolippuja Yhdysvaltain itärannikolle.

Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.

Torstai 30.8.2007 klo 19:00

Omin päin eteen päin

Ollaan S:n kanssa taas heitelty ideoita ilmaan. Käytettiin koko viime yö vaihtoehtojen pohtimiseen. Maratonpuhelun loppumisen jälkeen S oli vielä saanut idean ihan omin päin, ja oli jo lähtenyt ajamaan asiaansa eteen päin. Tänään sillä on tapaaminen, joka luultavasti ratkaisee todella paljon. Jännittää.

Huomenna olisi muutto tuonne länsirannikolle. Vielä on paljon tekemistä, pakkaamista, pesemistä, stressaamista. Aamulla pitäisi hommien olla siinä kunnossa, että voin hypätä junaan ja mennä Vaasaan odottamaan muuttokuormaa. Oh joy. Opiskelumotivaatio on lähes olematon, mutta tässä valmistutaan nyt vaikka väkisin.

Kävin äsken pelailemassa biljardia vanhan kaverin kanssa. Taidot olivat hieman ruosteessa, mutta alkukankeuden jälkeen peli lähti taas sujumaan ihan kohtalaisesti. Oli mukava pelailla mukavassa seurassa. Ja mukavista asioista puheen ollen...:

Oi, miten minua ilahduttaakaan se seikka, että blogiini on tämän kuun aikana eksytty 5 (viisi) kertaa hakusanoilla 'trekkie salute'. My work here is done. Myös mm. 'lyhyiden ihmisten vaatteet' ja 'ilmainen seksuaalisuustesti' ovat aiheuttaneet hilpeyttä allekirjoittaneessa.

Edit: Klo 23:33. Huomenna S täyttää lomakkeen. Sen jälkeen työpaikallakin tiedetään minusta. Me saadaan vihdoinkin olla virallisesti 'me'.

Tapaaminen meni siis paremmin kuin hyvin.

Perjantai 31.8.2007 klo 04:10

Kellä onni on...

Se onnen kätkeköön. Tai sitten ei.

Piti vielä oikein uudestaan tulla hehkuttelemaan, miten mukavalta tuntuu. Vihdoinkin. Tuntuu niin mukavalta ja hyvältä, että tekisi melkein mieli itkeä. S kertoi, että turvallisuusasioita hoitava nainenkin oli intoutunut kuvailemaan tilannettamme erittäin romanttiseksi. Nainen muisti S:n niiltä ajoilta, kun S aloitti työnsä, ja S on siitä lähtien tunnettu sinä tyyppinä, joka valitsi työn tytön sijaan. Eipä se koskaan tytöstä kuitenkaan luopunut.

Vaikka nyt tavallaan selvisikin, että ollaan kiduttu kevät ihan turhaan, niin minulle se on ihan sama. Kaikki kevään ja kesän ikävät asiat on pyyhitty nyt pois. Ajatus siitä, että olisin oikeasti parin kuukauden päästä S:n kainalossa on niin mahtava, ettei nyt jaksa murehtia mistään.

Nyt voin oikeasti alkaa katsella lentolippuja. Nyt voi suunnitella tulevaa. Yhdessä. Nyt voi viimeistään olla ihan varma siitä, miten tosissaan S:kin on tämän jutun kanssa. Se otti ison riskin, joka kannatti. Se sai meidät molemmat hymyilemään.

Minä en ole vielä lopettanutkaan. En ehkä lopetakaan ihan heti.

Maananatai 3.9.2007 klo 23:16

Life Is Good

Vaasassa ollaan. Meininki S:n kanssa on jatkunut ihan samanlaisena kuin ennen tänne tuloakin, eli istutaan luurit korvilla kamerayhteyden kanssa yötä päivää. On tää hurjaa. Ja mukavaa. Vähän jo itseäkin naurattaa tämä touhu, kun se esimerkiksi haluaa, että minä jätän kameran päälle, kun menen nukkumaan. Eihän se edes näe mitään, mutta tärkeintä taitaa kuitenkin olla tieto(isuus) siitä, että toinen on läsnä. On se hupsu.

Sanoin eilen S:lle, etten todellakaan välillä uskonut, että päädyttäisiin tällaiseen tilanteeseen, vaikka joillain muilla uskoa riittikin elokuvamaiseen loppuun (tosin eihän tämä mikään loppu ole, alku vasta). Tässä on tultu vaikeuksien kautta voittoon, ja nyt olo on aika mahtava. S on kertonut haaveilleensa siitä hetkestä, kun nähdään toisemme ensimmäistä kertaa lentokentällä. Nyt minä en voi olla kuvittelematta sitä tilannetta, kun päästään halaamaan toisiamme. Edellisestä kerrasta onkin jo melkein viisi kuukautta aikaa.

Elämä hymyilee. Niin minäkin. Ja S, papereidenkin mukaan virallinen poikakaverini. Toivottavasti tämä virnuilu on jatkuva trendi.

Edit: 5.9.2007 klo 1:48: Life is even better! S halusi ilmoittaa koko maailmalle, että ollaan nyt sitten oikein virallisesti pariskunta. Kädet täristen ja kestohymy huulilla tässä on sitten elelty siitä lähtien. Nyt ei tarvitse enää salailla. Ei keneltäkään. Katsokaa nyt vaikka: