torstai 15. lokakuuta 2015

Mummon ja ukin huone

Pari viikkoa takaperin meinasi mennä vauvan kanssa niin hyvin, että uskaltauduin jälkikasvun kanssa ihan keskenään erääseen ruåtsalaiseen huonekalu- ja sisustusliikkeeseen. Pieni mies nukkui koko reissun ajan, ja isosisko kulki nätisti vierellä, eikä kiipeillyt yhdenkään kalustekasan päälle. Ostin 11 jaardia (10 metriä) verhokangasta, koska meidän makuuhuone kaipasi vähän piristystä, ja vierashuonettakin teki mieli ruveta vähän valmistelemaan mummon ja ukin kyläilyä varten.

Koska meidän entisestä vierashuoneesta piti taannoin muokata taas vauvalle oma huone, jossa kaveri ei kyllä ole viettänyt tähän päivään mennessä pikapäikkäreitä pidempää aikaa, niin vieraspeti sai uuden sijoituspaikan ainoasta huoneesta, johon en maalisuteineni ollut vielä päässyt (joutanut/viitsinyt mennä) riehumaan.

Koska vauvan kanssa meinasi IKEA-reissun jälkeenkin mennä hyvin, niin aloitin verhourakan heti kotiin päästyä. Makuuhuoneen verhot olivat paikoillaan jo ennen illan Royals-peliä, ja seuraavana päivänä pystyisin hurauttelemaan vierashuoneeseen uudet ikkunanpeittimet.

Yö meni kuitenkin sen verran harakoille, että aamulla teekupponen kädessä möllöttäessä olisi ehkä pitänyt ymmärtää, että kaikenlainen ajattelua vaativa toiminta kannattaisi jättää toiseen ajankohtaan. Sitä tavallaan tiesi, että päivästä tulisi ihan tarpeeksi kamala ilman melkein kuusimetrisen kangaspalan muokkailua, mutta koska ompelukone tarvikkeineen rujotti edellisen päivän jäljiltä edelleen keittiössä, ryhdyin tuumasta toimeen.

Iltapäivällä töistä kotiin palaavaa miestä oli vastassa melkoisen kiukkuinen emäntä. Vähien unien jälkeen ei mm. naurattanut se, että toinen lapsista oli piirtänyt ikkunaan, tai se, kun toinen pissasi päälleni. Tai se, että olin väsymystilassani aivan varma, että ompelukoneessani oli joku vika, kun en saanut säädettyä tikkiä tarpeeksi kireälle, ja että minulta meni tunti sen seikan tajuamiseen, että olin laittanut alalangan väärin, ja koko ongelma johtui siitä. Vielä vähemmän nauratti se, että olin ommellut verhojen leveän sauman väärään päähän, vaikka muka tarkistin kuvion suunnan moneen kertaan, eikä purkaminen onnistuisi, sillä paksuun kankaaseen jäisi auttamatta jäljet siihen kohtaan, missä vanha ommel kulki.

Päivä oli täydellinen viimeistään siinä vaiheessa, kun hermojen lepuuttamiseen avattu siideri kaatui pöydälle. Jätin kaikenlaisen unelmoinninkin maalaamisesta suosiolla odottamaan parempia aikoja.

Ne paremmat ajat koittivat onneksi suhteellisen nopeasti, ja viime viikon maanantaina miehen tultua kotiin pääsin vierashuoneen kimppuun. Lähtötilanne oli seuraava:




Aloitin urakan Scottyn ukin aikoinaan kokoamista IKEA-tyylisistä tee-se-ite-kalusteista - sängystä ja lipastosta. Keittiöprojektista jäi yli kalustemaalia, joten hinkkasin kalusteet puhtaaksi ja vetäisin ekan kerroksen maalia pintaan. Aiemmasta kokemuksesta oppineena osasin odottaa kuluneen lakkapinnan päästävän puun öljyä läpi, enkä yllättynyt siitä, että valkoiseen maalipintaan tuli kellertäviä kohtia.


Hätä ei kuitenkaan ollut minkään näköinen, sillä tiistaina pääsin pienemmän päikkäröidessä ja isomman katsoessa piirrettyjä (vuoden äiti, hei!) huitaisemaan toisen maalikerroksen ja kiillotekäsittelyn, joka peitti maalin läpi puskevat epäkohdat kivasti. Keittiössä jätin sen vaiheen tekemättä, sillä raikkaan valkoiset kaapistot tuntuivat oikealta ratkaisulta, mutta vanhat makuuhuoneen kalusteet saisivat näyttää hieman antiikkisilta, vaikkakin sitten keinotekoisesti.


Keskiviikkona hyödynsin taas vauvan hyväntuulisuuden ja torkut vierashuoneen maalihuuruja hengittelemällä. Kalusteet saivat viimeistelevän lakkakerroksen, ja seinätkin korostevärin, ennen kuin mies tuli kotiin vapauttamaan minut lapsenhoidollisesta vastuusta.

Korosteväri löytyi kellarista, sillä samansävyisistä pöntöistä on ammennettu uutta ilmettä niin kellarin laipioon kuin olohuoneen päätyseinään. Sutaisin illan aikana vielä pari kerrosta valkoista muille seinille, ja pääsinpä taas kiroamaan kotimme arkkitehtiä, joka oli piirtänyt komeron päälle erittäin mukavan, jo kylpyhuoneen maalausurakasta tutun veemäisen, hobittihaasteellisen syvennyksen. Selvisin kuitenkin taas tikkailla keikkumisesta, ja huone oli valmis sopivasti ennen puolta yötä keskiviikkoiltana.

Kuvausassari palveluksessanne.
Näkymä ilman koiran peräpäätä. Verhot ovat periaatteessa kiinnitettynä ylösalaisin, mutta ainakin kuvio on oikein päin.

Vanha perintöradio ja vähän uudempi puinen kirjahylly eivät oikeastaan sovi väritykseltään huoneeseen, mutta olkoon, ainakin toistaiseksi.
Sisun lempipaikka, josta raukkaparka hätistellään vähän väliä pois.
Ja vielä pari kännykkäkuvaa heti valmistumisen jälkeen:



Tuo kolmevuotiaamme antoi huoneelle uuden nimen - mummo and ukki's room - ja kävikin kysymässä monesti suljetun oven läpi, joko mummo ja ukki olivat siellä. Vielä pitäisi jaksaa odottaa muutama viikko.

8 kommenttia:

  1. Eikä! Tiedä niin nuo päivät kun kaikki menee vikaan. Hyvältä näyttää kuitenkin nyt lopputulos:) Oon taas kerran vähän kade teidän DIY-taidoille, jotka multa uupuu täysin. Niin ja pidän myös erityisesti tuosta Harry Potter-kokoelmasta, joka pilkistää taustalla yhdessä kuvassa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo ei aina voi mennä niin kuin vanhassa naapurissa Strömsössä. ;) Se on jännä, mitä kaikkea oppii tekemään, kun on pihi. :D Kannattaa siis vain rohkeasti kokeilla kaikenlaista. :)

      HP:than ne tosiaan sieltä kurkkii! Tekisi mieli hommata sama sarja suomeksi. :)

      Poista
  2. Hattua nostan! Hieno lopputulos.

    VastaaPoista
  3. Sulla kyllä on silmää - tykkään, ja kovasti! Katsotaan, miten meillä menee takan ja antiikkilaastin kanssa leikkiminen tässä jonkun ajan päästä, mä kun keskityn enemmänkin leipomaan :D

    Ei vaan, hieno se kyllä on! Erityispeukku tekstiileille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kuulostaa jännältä projektilta! Kuvaraporttia toivottavasti odotellessa... :)

      IKEA on vaarallinen paikka, kun siellä käydessä keksii vaikka mitä pelkkien kuosien perusteella. ;)

      Poista
  4. Taas on tehty kaunista jälkeä siellä! Ihana vierashuone uusine väreineen ja tekstiileineen, kyllä sinä sitten olet taitava tekemään! Inspis tuli taas itsellekin pieneen sisustuksen muutokseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tulinpa hyvälle tuulelle tästä kommentista! Kiitos! :)

      Poista