tiistai 31. maaliskuuta 2015

Lomalaisia odottaessa

Hartaasti odotetut vieraat, lapsukaisen mummo ja ukki, saapuvat huomenna Kansas Cityyn. Kahden viikon lyhyys meinaa alkaa ahdistaa jo nyt, kun kaverit ja paikalliset sukulaiset kyselevät, milloin treffataan ketäkin. Minusta, eikä noista minulle geeninsä antaneista, ole vieläkään kehkeytynyt minuuttiaikataulun mukaan eläviä lomalaisia, ja sekös tuntuu joitakin turhauttavan.

Kalenteri ei silti näytä tyhjältä, vaikka en olekaan suostunut kertomaan esimerkiksi anopille, minä iltana illastetaan heidän kanssaan. Tiedossa on mm. baseball-ottelua, synttäririentoja, pienoista maakuntamatkailua, paljon hyvää ruokaa ja tyyppejä. Myöskin sää näyttäisi suosivan, mitä nyt Esteri meinaa vähän perseillä perjantaina.

Google lupailee tällaista tuleville päiville.
Vaikka nämä tutut vieraat eivät varmasti rupea ensitöikseen tutkimaan jokaista kaappia ja laatikkoa, niin olen silti sortunut klassiseen Suomi-vieraita edeltävään paniikkimaiseen suursiivoukseen, jolla ei ole mitään tekemistä väliaikaisten asukkien viihtymisen kanssa. Tämähän tarkoittaa myös sitä, että se perussiivous on ihan kokonaan aloittamatta.

Siivoaminen (tai oikeastaan minkään aikaansaaminen...) kahden keskenkasvuisen ja yhden jääräpäisen sheltin kanssa on ollut hieman haastavaa. Jos teen ulkohommia, koko konkkaronkka on teljettävä sisälle, koska muuten joku olisi "kaverina" istuttamassa kukkasia, kaivelemassa vastakylvettyjä ruohonsiemeniä, kävelemässä juuri pintasuojatulla terassilla... Jos taas haluan saada mitään näkyvää, pysyvämpää aikaiseksi sisätiloissa, lapselle on keksittävä jotain harhauttavaa tekemistä, ja koirat, varsinkin tuo My Little Pony, joka ei todellakaan ymmärrä olevansa pienen hevosen kokoinen pentu, pitää viskata pihalle. Valitettavasti meidän piha ei ole (vielä!) kokonaan aidattu, joten sitten pitää vahtia silmä tarkkana, ettei irti oleva Usva hölköttele sopimattomiin paikkoihin (harvinaista), ja ettei Sisusta kuoriudu Houdinia, joka keplottelee itsensä irti kettingeistä.

Käsitöiden teko on erittäin helppoa tässä seurassa.
Märkiä pentupusuja saanut otti suppusuisen, sutturaisen selfien. Tässä tosin yritin katsoa vain telkkaria...
Eiköhän tämä taas tästä, vaikka nyt tuntuu vähän kaoottiselta. Itseni tuntien pyyhin viimeiset tasot putipuhtaaksi juuri ennen lentokentälle lähtöä, viskaan viimeiset sekalaiset paperit jonnekin laatikkoon, josta en enää ikinä niitä löydä, potkaisen taas kerran levällään olevat lelut hyllyn alle piiloon. Onneksi näiden(kään) "vieraiden" kanssa se ei ole niin justiinsa.

Tämä toimikoon varoituksena/ilmoituksena siitä, että blogi hiljennee pariksi viikoksi. Perinneperjantait lupaan kuitenkin julkaista ihan aikataulussa. Senkin lupaan, että pienen loman jälkeen palaan uudella innolla ja jännillä uutisilla.

5 kommenttia:

  1. Mä saavun maahan torstaina, ja katoinkin, että silloin hellekeli vaihtuu kalseaksi räntäsateeksi. Mutta onneksi se tulee vuorille lumena - viikonloppuna keväthangille!

    Hyvää lomaa suomivieraiden kanssa ja siivouksen iloa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväthanget eivät kuulosta ollenkaan pahalta! :) Mukavaa matkaa huomenna!

      Siivouksesta on ilo kaukana - tänään pitäisi vielä kuurata vessat... ;)

      Poista
  2. Mä saavun maahan torstaina, ja katoinkin, että silloin hellekeli vaihtuu kalseaksi räntäsateeksi. Mutta onneksi se tulee vuorille lumena - viikonloppuna keväthangille!

    Hyvää lomaa suomivieraiden kanssa ja siivouksen iloa. :)

    VastaaPoista
  3. Oikein kivaa lomaa!! Kinnas saapui, mutta enpä ole saanut aikaiseksi kiitellä; kiitos! Ja uutisia kyllä nyt ooteltava, arvauksiakin on :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! Ja hei, kiva, että tuli perille! :)

      Nonii, nähtäväksi jää, osuuko arvaus oikeaan! ;) Cliffhanger...

      Poista