perjantai 19. joulukuuta 2014

Perinneperjantai: Kylkimyyrät

Viimeviikkoisen nostopostauksen myötä siirryttiin lyhkäiseen draamavapaaseen suvantovaiheeseen, joka kyllä sitten päättyi kuin Johanna Tukiaisen showtanssiura - erittäin pikaisesti ja meikit poskilla, jos nyt ikinä ehti oikein alkaakaan.

Scottysta ja minusta tuli välittömästi kylkimyyryläisiä, mikä ehkä käy selville alempaa. Emme puhuneet ikinä mistään seurustelusta, me vain hengailimme, sillä kumpikaan ei halunnut kaukosuhdetta, jollainen edessä olisi pakostakin, jos jutusta tulisi liian vakava. Valitettavasti suhteen otsaan huolimattomasti läiskäisty hengailuleima ei estänyt oikeiden tunteiden kehittymistä. Tai no valitettavasti ja valitettavasti...

Juu, Scottylla oli meidän tavatessa tuommoinen hippitukka.

Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.


Tiistai 7.11.2006 klo 00:27

Pikapäivitys

Life is good. Flunssa vaivaa vielä, mutta muuten on kyl kivaa. Eilen Scotty amerikkalaisti meitä oikein kunnolla, kun hän vei meidät syömään chicken wingsejä amerikkalaiseen tapaan ja katsomaan amerikkalaista jalkapalloa televisiosta (maksoi minun ja Soilen annokset, what a gentleman) ja sen jälkeen vielä pelaamaan beer pongia. Olen pelannut kyseistä peliä kerran aikaisemmin, mutta siitä nyt on jo aikaa, "taidot" olivat ehtineet jo hieman ruostua. Eilen kuitenkin huomasin piilevät beer pong -kykyni ja sain kunnioitusta kokeneempien pelaajien keskuudessa. Hauskaa. Tavattiin myös koiranpentu nimeltä Hand Banana. Scottyn god puppy. Pien ku mikä.

Täällä on taas lämmintä. Viime viikolla kävin ostamassa talvitakin (tai no lämpimämmän takin, ei nämä ymmärrä talvitakkien päälle), mutta en ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan. Toivottavasti ei tule ihan heti tarvettakaan, viikonloppuna on nimittäin viimeinen jalkapallokotiottelu (kunnon sanahirviö). Time to tailgate!

Ja nyt on aika kuivata hiukset ja lähteä liikenteeseen. Suunnitelmat ovat vielä auki, mutta eiköhän tässä jotain keksitä. Niin aina.

Lauantai 11.11.2006 klo 19:43

No News Is Goooood-ah News

Ei mitään uutta. Paitsi se, että nyt alkaisi olla kevääksi asiat jo melkein hoidossa. Asuntoasiakin saatiin järjestymään, keväällä meillä on sitten oikein uima-allaskin. Nice, huh?

Tämä viikko on mennyt todella nopeasti. Olen viettänyt jokaisesta päivästä vähintään puolet Scottyn kanssa. Rentoa hengailua. Joidenkin ihmisten kanssa on vaan helppo olla. Scotty on sellainen. Eilenkin se mies oli lähdössä kavereidensa kanssa syömään. Raahasi minut mukaan. Paikalla oli lähemmäs kymmenen jätkää ja minä. Ruokailun jälkeen mentiin pelailemaan beer pongia, haettiin Soilekin edustamaan Suomea, käytiin 707:ssä tanssimassa ja lähdettiin takaisin pelaamaan beer pongia. Team Finland voitti viimeisen pelin. In your face, America!
257450.jpg
257451.jpg
Totista hommaa.
Mutta. Ärsyttää, kun tietää, että tämä kaikki loppuu pian. Ei haluaisi kiintyä liikaa, mutta jo näin lyhyen ajan jälkeen tietää, että ikävä tulee. Ei sille mitään voi. Scotty valmistuu nyt jouluna ja muuttaa pois, vaikkei vielä kovin kauas pois. Ja lopulta minä lähden kauas, kauas pois. Kenen kanssa minä sitten katson tyhmiä piirrettyjä ja syön juustodippiä? Kuka minut sitten pakottaa katsomaan kauhuelokuvia? Kuka minun hiuksia sitten silittää?

Eipä murehdita sitä vielä. Ainakaan kovin paljoa.

Maanantai 13.11.2006 klo 12:25

Laatuaikaa

No jopas on. Huomasin tässä juuri viettäneeni yli vuorokauden ilman nettiä. On vissiin ollut muuta tekemistä. 

Taisin viikonlopun aikana viettää tietyn amerikkalaisen kanssa kokonaiset kahdeksan tuntia erillään. Lauantai-iltana mentiin porukalla keilaamaan (minulle toinen kerta ikinä), sunnuntaina suunnattiin puolen päivän aikaan Scottyn kaverin luo katsomaan Miami Dolphins - Kansas City Chiefs -ottelua (KC hävisi, harmillista) ja sen jälkeen vielä käytiin nauramassa Boratille. Leffan jälkeen käytiin kaupassa. Scotty teki meille ruokaa, ja katsottiin Death to Smoochy. Otettiin rennosti. Se on mukavaa. Parasta.

Nyt pitäisi ottaa itseään kyllä niskasta kiinni. Vaikka sohvalla lähekkäin istuskelu onkin mukavaa, koulutehtävät vaatisivat nyt hiukkasen enemmän huomiota. Lukukausi lähestyy loppuaan pelottavan nopeasti. Onneksi on vielä kevät aikaa olla Emporiassa.

Päikkärit tuntuu liian houkuttelevalta ajatukselta. Voisin mennä soittelemaan unissani pianoa kuten viime yönäkin. Ehkä nyt voisin syödä salmiakkia samalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti