torstai 17. huhtikuuta 2014

Arkihaaste 1/5 (keskiviikko)

Sain Facebookissa ahkerasti kiertäneen haasteen ystäväiseltäni. Tarkoituksena on dokumentoida omaa arkea (ja juhlaakin!) viiden päivän ajan. Mikseipä sama toimisi bloginkin puolella, virikkeenä ahkerammalle kirjoittamiselle. Tästä lähtee:

Eilen suunnattiin lapsukaisen kanssa heti aamupalan jälkeen Ameriikan Anttilaan, Targetiin. Meillä, tai no minulla, oli oikein missio - löytää kinttanoiksi jääneiden kamppeiden tilalle sopivampia vaihtoehtoja. Lapselle.

Noin viiden minuutin jälkeen kävi selväksi, että tämä olisi tasan viimeinen kauppareissu uhmaikäisen kanssa kahdestaan. Lapsi halusi istua kärryssä. Sitten kävellä. Sitten könytä kärryn alle. Sitten päälle. Sitten halusi taas istua. Sitten kävellä. Sitten hermostua, kun tyhmä äiti ei antanut kiivetä hyllyyn. Sitten kävellä.

Ja. Niin. Edelleen.

Monta, monta zenmäistä hengitysharjoitusta, takaisin hyllyyn laitettua tavaraa ja kassalle hylättyä dollaria myöhemmin sain köytettyä vänkyrän turvaistuimeen kiinni ja kurvasin takaisin kotiin. Tässä vaiheessa olin jo tietoinen napsahtaneesta haastenakista, joten tajusin ottaa kuvia. Antaapa niiden puhua puolestaan. Kännykkälaatuvaroitus.


Pahin känkkäränkkäily loppui kuin seinään, puolin ja toisin, kun päästiin vähän taiteilemaan uusilla värikynillä ja saatiin evästä. Pienemmälle neidille pastaa, isommalle rouvalle herkkuherneitä.


Tankkauksen jälkeen napero asettui molemmille tarpeeseen tulleille päikkäreille. Mamman olisi pitänyt ruveta siivoamaan ja pesemään pyykkiä, mutta hentoinen OCD otti yliotteen. Uudet väriliidut olivat ihan epämääräisessä järjestyksessä, joten päätin sitten järjestellä ne. Kaikki 120 kappaletta. Olen kyllä ihan älyttömän kekseliäs ja tehokas, mitä siivoamisen välttelyyn tulee.


Kun liidut olivat löytäneet paikkansa, menin ulos kastelemaan nurmikontekeleen ja yrttitarhan (käytän sanaa tarha hyvin löyhästi). Oli hieman (lue: erittäin) tuulista, joten taisin kastella lopulta enemmän housujani ja varpaitani kuin mitään vihertävää.


Siivoilinkin vähän muka, vaikka enemmän taisin roikkua FB-chatissa ja kuunnella suomalaista nettiradiota ("Just siks, Heinix!"). Löysin erään off-roadingia ilmeisen epäonnekkaasti harrastaneen karvaisen otuksen, että sen verran onnistunut puunaus kuitenkin.

Elmolle oli sattunut vahinko.
Karkasin ovesta ulos heti, kun Scotty tuli kotiin. Vähän säälitti jättää känkkis ja isukki kahdestaan, mutta ruuvia kiristi jo sen verran, ettei pihasta liukeneminen sitten lopulta harmittanut kovinkaan paljoa. Käytiin syömässä ja vähän kilistelemässäkin erinomaisessa seurassa. Tuli tarpeeseen. Kuten yksi seuralaisista eilen totesikin, ulkomailla asuessa on tärkeää, että löytää ihmisiä, jotka eivät vain puhu samaa kieltä, vaan puhuvat samaa kieltä.

Prosecco.
Sain vielä vähän jatkoaikaakin ulkona ololle, kun kotoa tuli viestiä, että lapsi oli ollut tyytyväinen ja leikkisä oma itsensä. Oli jo uinumassakin, joten tulipalokiirettä miestä pelastamaan ei ollut.

Kotona odotti muutama kaatunut pihakaluste ja jännässä paikassa ollut Royalsien peli, joka ratkesi vasta toisessa jatkovuoroparissa, eli käytännössä vasta yhdentoista jälkeen illalla.

Mike "Moose" Moustakas löi voittopisteen home runin muodossa.
Siinäpä ensimmäinen arkituraus. Palataan huomenna.

Pssssst. Tehkäähän muutkin, jos potkua kirjoituspersuuksille tarvitsette!

2 kommenttia:

  1. Minulle on tullut Facebookissa jo kolme kertaa sama haaste, ja tiistaina, kunhan arki alkaa, tartun siihen blogin puolella. Pääsen varmaan aika helpolla, sillä mun arki on niin samanlaista päivästä toiseen, että voin varmaan copy-pasteta ensimmäisen päivän tekstin muina päivinä, ehkä vaihtaa vähän kuvia, haha :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah! Joo, eipä meilläkään hurjia tapahdu, aika kankeaa kaavaa päivästä toiseen. Odotanpa silti innolla arkikerrontaa Barcelonasta, vaikkakin sitten niitä vaihtuvia kuvia. ;)

      Poista