Maanantai päätti tällä viikolla näyttää p*rsettä oikein kunnolla. Jos lauantaina piti lykkiä aurinkorasvaa nahkaan palamisen pelossa ja olla hellelukiemien hellittävänä, niin tämä aamu valkeni, kirjaimellisesti. Satoi lunta. Ei onneksi niin paljoa, että sitä olisi pitänyt lykkiä.
Sääketutuksen lisäksi v-käyrää (verenpainekäyrää, tietysti) nostavat erinäiset tekniset vempaimet. Perjantaina vasta vajaat kaksi kuukautta nuoren puhelimeni näyttöön ilmestyi railo. Siitä hassua, että tämä on ensimmäinen puhelin, a) jonka olen onnistunut näin turmelemaan, ja b) jota en ole tiputtanut. Mysteerihalkeama, siis.
Vähäistä oli se ketutus lauantaiseen, vai pitäisikö sanoa sunnuntaiseen verrattuna. Tultiin kotiin kaverin 30-vuotissynttäririennoista yhden maissa. Yöllä. Vapautettiin lapsenlikka ja päätettiin olla fiksuja ja juoda pikkuisen jäävettä ennen yöpuulle käymistä, mutta jääkaappi-pakastimen jääpala-automaatti ei toiminut. Pienen ihmettelyn jälkeen huomasimme, että koko ohjauspaneeli oli halvaantunut. Ensiapuna kokeiltu töpselin irti käyttäminen sammutti pakastimen semitärkeän jäähdytystoiminnon, joten eipä auttanut muu, kuin ruveta roudaamaan ruokaa turvaan alakerran olutjääkaappiin ja meillä sijaissäilytyksessä olevaan arkkupakastimeen. Onni onnettomuudessa, nuo varavaihtoehdot.
Minulle olisi riittänyt ruokaralli illan/yön jännitykseksi, mutta teknisempi puoliskoni päätti, että nyt rassataan kaappia. Tuloksetta. Vasta kolmen jälkeen sain miehen luovuttamaan ja asettumaan pitkän päivän päätteeksi levolle. Muutamaa naarmua ja pientä palovammaa myöhemmin.
Laitettiin aamulla töpseli seinään, ja kappas, masiinahan toimi. Noin viisi minuuttia. Sitten näytti taas erroria. Pikkupiuhojen irrottelu ei auttanut, joten kotikonstein ja moukantuurilla tätä ongelmaa ei siis korjattu. Tänään saatiin huoltomies kiinni, joka tarvitsee laitteen sarjanumeron, ymmärrettävistä syistä. Löytyy kuulemma jääkaapin yläosasta, oikealta puolelta.
Ei löytynyt.
Puolitoista tuntia harrastin taskulamppujoogaa jääkaapin alta löytyneiden villakoirien ja leivänmurusten seassa. Käytin kaikki hyllyt ja laatikot irti, jyräsin painavaa järkälettä edestakaisin jonkin toivossa, sohin kovin avuliasta lasta tieltä pois, enkä löytänyt sitä pirun tarraa, vaikka syynäsin jokaisen neliömillimetrin.
Paljosta vetoa, että huoltomies löytää sen noin nanosekunnissa.
Derp. Maanantai.
Ja tämä kaikki vaikket romuttanut sitä peiliä! Taivas.
VastaaPoista:D
PoistaToivottavasti onnesi on tiistain myötä kääntynyt parempaan! :)
PoistaNo siis jääkaappi rupesi taas reilun vuorokauden temppuilun jälkeen toimimaan ihan normaalisti. Piti perua treffit huoltomiehen kanssa, koska jos kone ei näytä vikakoodia tai muita näkyviä ongelmia, se olisi aika turha reissu ja 70 dollaria. Nyt sitten odotellaan jännityksellä, kuinka kauan tämä suvantovaihe kestää. ;) Mutta siis joo, tiistai on ollut paljon kivempi tähän mennessä! Ei edes satanut lunta!
PoistaKuulostaa paljon paremmalta! Ma sain vahan rantaa naamaan kun poljin kauppaan, mutta ei sentaan jaanyt maa valkoiseksi kuten eilen.
PoistaToivottavasti nämä tämän talven lumet olivat tässä! Ja rännät!
Poista