perjantai 30. elokuuta 2013

Summa summarum

Millainen olin? -haaste on nyt onnellisesti (?) takana. Päiväkirjojen kätköistä löytyi jo unohdettuja asioita, joista osan olin varmasti yrittänyt deletoida mielestä ihan tarkoituksella. Yritin etsiä kuviakin, mutta varsinkaan teinivuosilta niitä ei juurikaan ole. Jos en oikein välitä kuvattavana olemisesta nyt, niin teininä vihasin sitä. Vihasin.

Tarkoitus oli löytää merkintöjen päiväystä mahdollisimman läheltä liippaavia kuvia, mutta onni oli heikonlaista, varsinkin, kun kaikki paperikuvat ovat Suomessa. Löysin sitten muuta. Tässä äidin askartelemasta kuva-albumista ja tietokoneiden kätköistä löytyneitä helmiä, ja niitä sivuosumiakin postauksiin liittyen (linkit kuvien alla). 

Iloinen lapsi.
Marraskuu 2002. Iloinen pianisti.
Toukokuu 2003. Iloinen ylioppilas.
Toukokuu 2005. Vaasa.
Marraskuu 2005. Pulloon lähdössä, tietysti, Apulantaa katsomaan, jos en väärin muista.
Tammikuu 2006. Liisanmäellä.
Lokakuu 2008. Olavinlinna.
Tammikuu 2009. WoWia Lumin kanssa. Kuopio.
Helmikuu 2009. En tiedä, mitä tässä tapahtuu.
9.7.2009. Tärkeä päivä.
19.9.2009. Kemi.
21.7.2010. Mission, KS, USA.
Haasteajankohdat eivät (onneksi?) sattuneet elämän suurimpien mullistuksien tai nolouksien kohdalle. Elokuun 1999 ja heinäkuun 2010 väliin mahtui kuitenkin vaikka mitä. Pitkä parisuhde, jonka jälkeen piti opetella olemaan yksin (arvosanaksi yrityksestä annettakoon heikko), vaihtovuosi, elämäni rankin puoli vuotta, kaukosuhde, tuhansia lentokilometrejä, valmistuminen, avioliitto, muutto toiselle mantereelle.

Kasvoin 11 vuodessa meikeistä ja hameista ehdottomasti kieltäytyneestä poikatytöstä kesämekkoja ja nättejä kenkiä rakastavaksi 26-vuotiaaksi (poika)naiseksi. Take That vaihtui vähän tujumpaan tykitykseen. Matkan varrella otin siipeeni, satutin muita, aikuistuin hieman, mutta jossain mielessä olin vastuuntuntoisempi 15-vuotiaana kuin viisi vuotta myöhemmin yliopisto-opiskelijana. Olin tunteellinen, tunteeton, ajattelematon, impulsiivinen, holtitonkin. Nuori.

Taidan piilottaa vanhat päiväkirjat taas hetkeksi ja yrittää unohtaa joka päivä vaihtuneet teini-ihastukset ja myöhemmän iän baarinjälkeiset angstikirjoitukset. Tehdään tilaa uusille muistoille. Tästä illasta on hyvä aloittaa. Volbeat ja HIM (ja Airbourne ja All That Remains...) konsertoivat Kansas Cityssä.

Rock rock! (Ei pop pop, teini-Anni.)

8 kommenttia:

  1. On ollut tosi hauska lukea sun taidolla kirjoitettua historiasarjaa, kiitos päiväkirjojen raottamisesta!

    VastaaPoista
  2. Nää postaukset oli mahtavaa luettavaa. :) Tässä tuoreimmassa huvitti erityisesti toi ylppärikuva. Mulla oli nimittäin omissa vastaavissa pirskeissä tosi samantyyppinen kukkamekko, hihoja myöten, mut limen(tms.)vihreä vaan ja päällinen tommosta mesh-kangasta, mitä sulla oli vaan noi hihat. :p Ja vaatteista puheen ollen, ihana toi mustavalkea raitamekko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitimuori teki tuon(kin) asun. :) Yläosa oli tosiaan tommonen koristeellisempi, alaosa pitkä, yksivärinen sininen hame. Jos en väärin muista, niin halusin, että yläosaan tehdään kaavoja korkeampi kaula-aukko. :D Mut oli mulla sentään tyttömäiset vaatteet päällä, ja vähän ripsariakin!

      Poista
  3. Hei vaan täältäkin :) Kuten edellisetkin totean että olen lukenut postejasi mielenkiinnolla. Jännä mten olet saanut välitettyä tunnelman aina sen mukaan minkä ikäisenä eletään.
    Parissa blogissa on tuskasteltu lukijoiden kommentoimattomuutta ja tunsin piston sydämessäni myös sinun osaltasi. Pidän jutuistasi tosi paljon ja luen ne aina. Jatka samaan malliin <3

    VastaaPoista
  4. Heipä hei täältä valvottujen öiden ja epätoivoisten lukemisyritysten keskeltä. Mikä kumma saa ihmisen tämän ikäisenä yhdistämään työn (valvomisen siis) ja ajatuksen kerran jo luovutetusta yrityksestä valkolakkiin. Onko tämä sitä ikäkriisiä? =)
    Mutta niin, sen verran tämän kaiken kiireen keskellä olen kyllä ehtinyt, että joka ainoan julkaisun olen lukenut. Kommentoimatta, siitä suuren suuret pahoittelut!
    Ihania olivat nämä päiväkirjamerkinnät, hymy huulilla sai taas lukea =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no jos ikäkriisi tulee tuossa muodossa, niin hyvä vain! Parempi vaihtoehto kuin esim. botox. ;)

      Mukava, että ehdit kommentoida, mutta eipä tästä stressiä tartte itelleen kehittää. Satunnaiset moikkauksetkin piristää kummasti! :)

      Tsemppiä valvomiseen ja valkolakkiyritykseen! :)

      Poista