Herään CNN:n pirteän aamuankkurin ääneen. Murahdan Scottylle, joka aamuvirkkuun tapaansa käy ylikierroksilla. Haluan nukkua. On viikonloppu. Voiko hääkrapula jatkua vieläkin, vaikka viimeisistä pirskeistä on viikko?
Nihkeät lakanat ja päälle änkäytynyt kissa saavat minut viimeinkin siirtymään hieman viileämpään alakertaan. Ikäloppu ilmastointilaite pöhisee ja korisee, mutta henkitoreissaankin se saa huoneilman melko siedettäväksi. On tulossa kuuma päivä, taas.
Muutosta on alle kuukausi. Asunto alkaa näyttää kahden aikuisen asumukselta, sillä häälahjaksi saadut kodinkoneet, astiat ja muut mukavuudet ovat löytäneet oman paikkansa. Sohvassa ei ole reikiä, emme nuku ilmapatjalla, ja lautasiakin on enemmän kuin kolme. Hyvästi opiskelija-/matkalaukkuelämä.
Itse asunto on sokkona vuokratuksi ihan kiva. Huonosti rakennettu, mutta suurin osa vuokrakämpistä on, eikä tätä nyt voi hyvällä tahdollakaan verrata esimerkiksi Emporian asumuksiimme. Silti, ulko-oven tiivisteet ovat olemattomat, ja kostea helle hönkiikin sisälle lehmänhenkäyksen tavoin. Seinät ovat kuin paperia ja kokolattiamattoiset lattiat kaltevia. Vuokra on kuitenkin edullinen, mikä oli melkeinpä ykköskriteeri. Talosäästö alkakoon.
Lämpömittarin näyttäessä 35 celsiusastetta lampsimme taloyhtiön uima-altaalle itsesurvotut hileiset margaritat mukeissa. Olo on kuin turkkilaisessa saunassa, eikä oikeaa saunaa olekaan vielä ehtinyt tulla ikävä. Eikä hyttysiä.
Vesi viilentää mukavasti. Olo on onnellinen, seesteinen jopa. Muuttostressi on takana päin, ja paperisotaankin on saatu välirauha. Välillä tulee hetkiä, jolloin tajuan laittaneeni kaikki munat yhteen koriin, ja se vähän hirvittää, mutta toisaalta tuntuu hyvältä asettua aloilleen ja aloittaa uusi vaihe elämässä. Paikka voi olla uusi, kaukana kotoa, mutta kumppani on tuttu ja turvallinen.
Tuttu ja turvallinen kumppani valittelee kurnivaa vatsaansa ja tyhjää margaritamukia, joten pikasuihkun jälkeen treffaamme kavereita Coach's Bar & Grillissä Kansasin ja Missourin rajan tuntumassa. Pöytä notkuu olutkannuista, wingseistä ja nachoista. Aivastan, kun haistan etikkaista buffalokastiketta. Tulista, mutta herkullista. Tiedän, etten voi jatkaa tällaista mässäilyä loputtomiin, mutta minulla on kuherruskuukausi menossa. Tämä sallittakoon vielä.
Pelaamme porukalla shuffleboardia. Kaikilla on hauskaa, porukan kilpailuhenkisimmilläkin, tappiosta huolimatta. Scotty nauttii, kun ymmärtää taas, mitä ympärillä puhutaan. On kuin kotonaan.
On kotonaan. Siihen tähtään minäkin.
On kotonaan. Siihen tähtään minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti