tiistai 3. syyskuuta 2013

Monster Energy's Rock Allegiance Tour

Perjantai-ilta oli pitkä, korkkarit olivat typerä valinta, mutta hauskaa oli silti.

Monster Energy's Rock Allegiance Tour pyörähti rokkaamassa Kansas Cityssä. Keikka alkoi seitsemältä australialaisen tukkahevibändin Airbournen vedolla. Volyyminappi oli väännetty vähintään kaakkoon, mutta korviasärkevänäkin energinen Airbourne kuulosti hyvältä. Ainoa miinus oli, että HIM kirjoitti aulassa nimmareita samaan aikaan, minkä huomasin vasta jälkikäteen.



Airbournen jälkeen lavalle kiipesi All That Remains. Salissa oli tässä vaiheessa jo enemmän väkeä, ja All That Remains tykitti täysillä kovassa radiosoitossa olleita hittejään.


Meille keikan kohokohta taisi kuitenkin olla eräs innokas fani. Videon tärinä johtuu allekirjoittaneen hekotuksesta.



All That Remainsin jälkeen alkoivat kädet täristä. En ollut Suomessa mikään maailman suurin HIM-fani, mutta täällä Ville Hermanni Valo ja kumppanit tuntuvat yhtä kotoisilta kuin saunavasta ja itikat.

Kohta, kohta...
Tajunta räjähti. Siinä ne nyt olivat, Suomi-pojat! Tuttuja säveliä, minulle ja muutamalle muullekin. Eräs neitokainen seisoi koko setin ajan, laulaen jokaisen biisin. Heartagrammeja näkyi vähän siellä täällä, tunnelma oli loistava. Ainakin aluksi.





Ensi-innostuksesta selvittyäni löysin hieman kritisoitavaakin. Ville Valo katosi lavalta parikin kertaa verrattain pitkäksi ajaksi jättäen muun bändin soittelemaan keskenään. Mitään sooloja ei nähty/kuultu, pelkkää täytettä ja biisien turhaa venyttämistä. Jotenkin... flegmaattista.






Lavalla ollessaan Ville kuitenkin pisteli parastaan. Laulatti yleisöä, joi olutta. Kuulosti varsin komialta.






Joidenkin toopejen mielestä HIMin setti oli liian pitkä, ja he kokivat tarpeelliseksi huutaa lavalle Volbeatia. "Volbeat, Volbeat, Volbeat!" kaikui sen verran kovasti, että se kuului lavalle asti. Ville Valo joutui selittämään, että kiertueella on neljä bändiä, eikä Volbeat tule lavalle, ennen kuin kaikki ovat soittaneet settinsä. HIMin epäonneksi taisikin koitua toiseksi viimeisenä esiintyminen. HIM soitti loput biisinsä puolityhjälle salille, kun ärjyvät ääliöt poistuivat hukuttumaan epäonnistumisensa ylihintaisiin oluttuoppeihin.

Tämä herrasmies ei kestänyt kuunnella suomalaisia sulosointuja, ei sitten ollenkaan. Lähti pois, hetken ölistyään.





Sama herra poistui myös kesken Volbeatin keikan, vaikka kovaan ääneen tanskalaisia lavalle vaatikin.
Oma fiiliskin kieltämättä lässähti. Todella ikävää käytöstä. No joo, kello oli jo yli kymmenen, kun Volbeat pääsi aloittamaan, ja kolmen tunnin ja kolmen bändin jälkeen osalla porukasta oli varmasti jo kisaväsymystä. Siinä hötäkässä unohtui näköjään myös käytöstavat, ja minua harmitti HIMin puolesta. Bändiä tämä tuskin hetkautti, ovathan he nähneet ja kokeneet uransa aikana varmasti vaikka mitä, mutta minua kyllä korpesi. Kraah.

Korpesi niin paljon, että kävin ostamassa HIMin paidan "kostoksi". Siitäs saitte, apinat.

Ennen sitä kovasti odotettua Volbeatia ehdin kuvailla The Midlandin kattoa ja seiniäkin.



Ja sitten...
















Tanssin korkkareihin tottumattomat jalkani muusiksi istumapaikasta huolimatta. Kertoo jotain tunnelmasta. Encoren aikana lavalle kutsuttiin permannolla moshanneet lapsukaiset, joita kiellettiin koskemasta laulajan viskiin.

Nähtiin Volbeat Rockfestissä tänä keväänä, ja kuten sielläkin, Volbeat oli todella, todella otettu suosiostaan ja yleisöstä. Jotenkin yllättyneitä. Keikka oli rento, leikkisä, interaktiivinen. Kyselivät yleisön toiveita, rimputtelivat Elvistä ja Johnny Cashia.

Taidettiin elää jo lauantaita, kun vihdoin poistuttiin vanhasta teatterista. Kaikista toopeista ja pitkästä istuskelusta huolimatta jäi hyvä maku suuhun. Ja hienoinen ganjan haju vaatteisiin.

8 kommenttia:

  1. Oi, vaikuttaapa hyvalta setilta, kelpais itsellekin! Ja upeita kattokuvia!

    VastaaPoista
  2. Vau, mikä ilta teillä on ollu! Onkohan edes Suomessa nähty Volbeat ja Himpulat samana iltana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla melkosta Ameriikan herkkua tämmöinen bändikatras. ;)

      Poista
  3. Mahtava kattaus, luin hieman vihertäen ;) Ja missä ympäristössä. Kyllä sinun kelpaa :D

    VastaaPoista
  4. Voi että olen katudesta vihreä. Rakastan Himiä! Olin elokuun Houstonissa (itsekin olen tässä kovaa tahtia amerikkalaistumassa, kunhan valmistun Vaasan yliopistosta ;) hehe) ja olisin niin halunnut tuolle kiertueelle, mutta sehän tuli Houstoniin ja Dallasiin tietysti viikon ja pari lähtöni jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas, Vaasan-kollega! ;) Kävipä sulla huono tuuri ajoituksen suhteen! Oli kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen keikka. :)

      Poista