Mirror, Mirror on the Wall

Me taidettiin löytää se oikea.

Kierrettiin sunnuntaina aika monta taloa läpi. Ensimmäinen talo kolahti ja kovaa. Nykyiset omistajat olivat pistäneet talon uuteen uskoon sisältä ja ulkoa, ja hintakin oli varsin edullinen. Olin jo melkein muuttamassa kamojani sinne, kun tajuttiin tarkistaa, minkä koulun piirissä talo sijaitsee. Pikainen mielipidekysely lähti S:n äidin ja siskon suuntaan (ovat opettajia), ja vastaukseksi tuli "Hell no!".

Kaksipuoleinen puutakka olisi ollut aika kiva.

Käytiin katsomassa siinä sitten muutama talo, vähän karvas maku suussa. Mikään ei tuntunut läheskään yhtä hyvältä kuin se ensimmäinen, kunnes S rakastui.

Kun S rakastuu, on tosi kyseessä. Minä en ollut ihan yhtä vakuuttunut talon erinomaisuudesta, sillä kellarikerros, johon S itse asiassa taisi eniten rakastuakin, oli viimeistelemätön, eikä pihalta löytynyt aitaa kuin kahdelta sivulta. En myöskään rakastunut keittiön seiniin (tummanvihreät), makuuhuoneen ja kylppärin seiniin (baby blue), enkä varsinkaan melkein kaksikerroksiseen peiliin portaikossa.

Kerro kerro kuvastin, miten pesen sinut, tai miten saan sinut pois seinältä?

Mutta sitten ne positiiviset jutut! Talo on melko uusi (2001) ja hyvässä kunnossa. Pohjapiirustus on järkevä ja avara, ja ainoat haitat ovat kosmeettisia, pienellä vaivalla ja suht' vähällä rahalla korjattavissa. Talo sijaitsee todella hyvällä alueella, ja asuinalueella on iso uima-allas, joka on asukkaiden yhteisessä käytössä. Suits me, sir!

Se, mihin taisin ihastua oikeastaan eniten, on energiaa säästävät ikkunat! Tässä asunnossa minua on häirinnyt ihan tuhottomasti se, että ikkuinoista ja ovesta tuulee sisälle, vaikka ne olisivat kiinni. Samalla ollaan lämmitetty harakoita kylmillä ilmoilla ja hytisty itse sisällä villasukat jalassa. Tuommoiset hyvin tiivistetyt tuplaikkunat olisivat aika luksusta!

Ei tuo poreammekaan mikään hirveän iso miinus ole...

Laitettiin eilen tarjous menemään. Tai niin me luultiin vielä tuossa tunti sitten. Myyjän kiinteistönvälittäjä oli soittanut meidän välittäjälle ja ihmetellyt, ollaanko me päätetty olla jättämättä tarjousta. Selvisi, että meidän agentti oli laittanut nivaskan menemään väärään faksinumeroon! No, nyt paperien pitäisi olla perillä, eli taas odotellaan.

En usko, että myyjä hyväksyy ensimmäistä tarjousta, joten todennäköisesti tässä hinataan hintaa ja myyntiehtoja vielä suuntaan jos toiseenkin. Jos (ja toivottavasti kun!) tarjous hyväksytään, meillä on kymmenen päivää aikaa käyttää omaa tarkastajaa paikalla, ja jos jotain puutteita löytyy, voidaan taas hilailla hintaa alas, pyytää myyjää korjaamaan vika, tai jättää koko homma sikseen.

Ideaalitilanteessa meillä olisi avaimet kädessä ensi kuussa. Vielä en kuitenkaan uskalla nuolaista. Voi nimittäin olla, ettei tipahdakaan.