sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Monta kokkia

Ainakin tuolla rapakon takana sanotaan, että kun menee naimisiin, menee naimisiin myös puolison perheen kanssa. Kai minäkin 10 kuukautta sitten tein juuri niin, mutta käytännössä päästään kokeilemaan yhteiselämää vasta tänä kesänä.

Ja minua pelottaa. S:n perhe on aika erityyppinen kuin omani; ainakin paljon "virallisempi", mitä taloudellisiin asioihin tulee. Tällä hetkellä tapetilla olevat taloudelliset asiat liittyvät meidän asumismuotoon.

S:n veli haluaisi vuokrata tyhjillään olevan talonsa meille. Mietittiinkin tätä vaihtoehtoa pitkään, mutta emme ole halukkaita maksamaan veljen pyytämää kuukausivuokraa, sillä olemme löytäneet monta edullisempaa vaihtoehtoa. Edullisempi kuukausivuokra tarkoittaisi, että pystyisimme säästämään mahdollisimman paljon rahaa omaa taloa varten.

Olemme sanoneet jo muutamaan otteeseen ei, mutta noinkin lyhyt sana on jäänyt menemättä perille. Nyt S:n vanhemmatkin ovat työntämässä lusikkaansa soppaan. Vaikka he tarkoittavat hyvää ja varmasti haluavat kaikkien osapuolten parasta, niin tämä koko ruljanssi on imenyt kaiken kivan uuden kodin etsimisestä ja siihen muuttamisesta. Jos (ja kun) emme valitse veljen tarjoamaa vaihtoehtoa, valitsemme väärin ja siitä saamme varmasti kuulla vinoilevan kommentin jos toisenkin.

Mua huvita taas yhtään mikään.

*****

Fakta #5: Minulla oli pienempänä mielikuvituskavereita: Minttu, Ville ja Väkivaltainen.
Fakta #6: Ollaan ajauduttu aikojen saatossa jotenkin erilleen, joten ei olla oikeastaan enää tekemisissä.
Fakta #7: S kosi minua tasan vuosi sitten.

6 kommenttia:

  1. Hyvää kihlapäivää!! :)

    Mutta voi p** asuntoasialle. Ihan kamalaa ja täysin epäreilua, että veivät sulta ilon näin isosta ilonaiheesta - ja joudut vielä pelkäämään jatkokuittailua. Kun pääset uuteen kotiin, uskon että ilo palaa! Ja toivottavasti tästä seuraa ainakin jotain hyvää: uudet sukulaiset oppivat kättelyssä, että eivät päätä teidän elämästä.

    Hei kyllä sinne muuttaminen on ihan parasta kuitenkin. :)

    VastaaPoista
  2. Aina varmaan löytyy vastapuolen suvusta (ja muistakin ihmisistä) tyyppejä, jotka ovat tietyistä asioista kovin eri mieltä kuin he, joille asia oikeasti kuuluu. Pääasia on kuitenkin, että sulla ja S:llä on yhtenevä mielipide siitä miten asiat kuuluu hoitaa ja mikä on teille parasta. Ei siinä auta ku pysyä yhessä vahvoina ja tässä tapauksessa ettiä se asunto, jossa oikeasti haluaa asustaa. Kyl te sen löydätte ja ongelmat noin muutenkin ratkeavat, vaikka ny ottaakin päähän, usko pois.:)

    VastaaPoista
  3. Pilvi: Kiitos! :)

    Kyllä minäkin uskon, että ilo vielä palaa, mutta tällä hetkellä on innostus aika vähissä. Harmi. :/ Totta tuokin, että on hyvä opettaa uusille sukulaisille pelisäännöt heti alkuun. :) Pitäisi varmaan vaan osata olla välittämättä näistä.

    Kiitos vielä tsemppaavasta kommentista! Kyllä tää tästä taas. :)

    Bemary: Samaa mieltä! :) Se on tärkeintä, että me vedetään yhtä köyttä, ja vielä mielellään samaan suuntaan. Jospa nämä päällepäsmärit osaisivat vähän rentoutua, jottei tarvitsisi puuttua ihan joka asiaan (kuten esim. häälahjaksi toivomamme pihviveitsisetin merkkiin...).

    Hyvä Vehanen!

    Satu: Kyllä! :D Olen kuullut huhuja, että näille kavereille piti pitää saunanoveakin auki, että pääsevät nauttimaan löylyistä.

    VastaaPoista
  4. Heippa, loysin tan blogin blogilistalta, ja on mielenkiintosta lukee muiden ulkosuomalaisten kokemukisista! Me mentiin naimisiin ton miehen kanssa melkein kolme vuotta sitten, josta ajasta vuos asuttiin suomessa, loput taalla ameriikan ihmemaassa... Meilla muuten menee ihan toisinpain toi perheen puuttuminen asioihin... Miehen perhe on vahan ripoteltu joka puolelle usa:ta, joten eivat naa toisiaan kauheen usein. Mun perhe taas on niin laheinen, etta me nahdaan niita useemmin, vaikka ne on Suomessa asti.

    VastaaPoista
  5. Moikka Sanni! Me päästään pian kokeilemaan ihmemaassa asumista, ja minun olisi parempi tykätä siitä, sillä mitään suunnitelmia paluusta Suomeen ei ole. :)

    Onneksi välimatka ei vähennä läheisyyttä perheen kanssa! Teidän tilanne on hyvä esimerkki siitä, ja antaa toivoa/lohtua/intoa minullekin.

    Pitääkin käydä vastavierailulla blogissasi, sillä minustakin on varsin mielenkiintoista lukea muiden vastaavanlaisista kokemuksista. Tämä kaikki on minulle vielä niin uuttakin!

    VastaaPoista