torstai 16. kesäkuuta 2016

Ensin mennään saunaan, sitten syödään vasta

Viime viikonlopun sääennuste näytti trooppiselta. Päivisin elohopea kipuaisi varjossakin reippaasti yli kolmenkymmenen asteen, eikä yölläkään päästäisi alle kahdenkymmenen. Olisimme voineet jäädä Kansas Cityyn nauttimaan viime kesänä uusitusta ilmastoinnista, mutta jostain syystä mökki ja vesileikit vetivät puoleensa. Saunakin, tietysti.

Näistä tunnelmista lähdettiin viikonlopun viikkoon.

Vesi oli laskeutunut jo normaalille korkeudelleen.

Meidän mökin tunnistaa vähän erilaisesta lipusta.

Olimme varautuneet kärttyiseen pieneen ihmiseen, sillä edellistä mökkireissua piti lyhentää yhdellä yöllä, kas kun kaveri ei suostunut nukkumaan päivällä eikä yöllä. Pelotti, että hikiset ja nihkeät oltavat eivät ainakaan auttaisi asiaa. Niin, eivätkä ne neljä ylähammasta, jotka olivat/ovat tulossa yhtä aikaa ikenestä läpi.

Ilta-appeella daddyn sylissä.

Hikiset miehet.

Puolisuomalainen. Kohta virallisestikin, kunhan saan kansalaisuuspaperit viimeinkin postiin.

Perheen pienin meni kuitenkin helposti unille ja nukkuikin yön läpeensä ilmaan minkäänlaisia valituksia. Keneltäkään. Pääsimme valmistamaan suomalais-amerikkalaisen illallisen (makkaraa ja maissia) rauhassa isosisko-Iitan kanssa, joka auttoi daddya valmistelemaan maissin grillauskuntoon. Kun maissi oli kypsymässä, vaihdoimme uikkarit päälle ja pulahdimme lämpimään järveen. Saunan savupiipusta nousi savu, ja grillistä tulvi herkullinen tuoksu. Tuntui lomalta, vaikka oli ihan tavallinen viikonloppu.

Vähän tärkeänä.

Ruoan jälkeen mökissä oli kaksi tuhisevaa lasta ja saunassa kaksi onnellista aikuista. Kuljimme löylyistä järveen ja järvestä löylyihin ties kuinka monta kertaa. Kelluimme tyynellä järvellä kirkasta tähtitaivasta tuijotellen. Tulimme siihen tulokseen, että elämä voisi olla ankeampaakin.

Aamulla söimme pikaisen aamupalan ja läksimme kävelemään järven toiselle puolelle ostamaan järviläisten viljelemiä kasviksia "torilta". Jo parinsadan metrin päästä oli selvää, että Usva kannattaisi viedä takaisin mökille, muuten a) emme ehtisi ajoissa ostoksille b) joutuisimme ottamaan vauvan rattaista ja lykkäämään koiran sinne työnneltäväksi. Muutenkin niin kovin laiska Usva hyytyi aivan alkutekijöihin paksun turkkinsa ja painostavan kelin takia.

Hepulikoira Sisu jaksoi kuitenkin vipsutella (ei yllättäen) koko matkan ja enemmänkin. Olipa sillä sen verran ylimääräistä energiaakin, että ryömi myyntipöydän ali rapsuteltavaksi. Kun lehtikaali ja purjosipulit oli ostettu, jatkoimme matkaa takaisin mökille. Vaikka kello oli vasta vaille kymmenen, jääkylmä olut alkoi kuulostaa aika hyvältä. 5,4 kilometriä mäkistä soratietä tuntui poltteena reisissä ja hikinorona vähän joka paikassa.

Uiminen viilensi.

Lauantai jatkui aktiivisena, sillä askartelimme laiturille tasapainottavat betonipainot, minkä jälkeen kävimme kiertämässä järven uudelleen - tällä kertaa tosin polkuveneellä. Molemmat lapset nukahtivat veneeseen, ja mukaan änkeytynyt laivakoira Sisu köllötteli kiepillä ja nuuskutteli ilmaa.

Iltapäivällä saimme kaveriperheestä pulikointiseuraa. Lillimme järvessä melkein auringonlaskuun saakka, jolloin oli korkea aika saada murua rinnan alle. Pihvit, quinoa-salaatti ja lehtikaalisalaatti hoitivat tehtävänsä varsin mainiosti. Ruoan jälkeen lämmitimme saunan, jotta amerikkalaiset vieraamme pääsisivät toteamaan, kuinka hupsuja suomalaiset ja suomalaisten puolisot ovat, kun menevät hellettä pakoon vieläkin kuumempaan koppiin. Tykkäsivät kuitenkin kuin hullut puurosta. Tai suomalaiset saunasta.

Sunnuntaiaamuna jatkoimme laiturin parissa puuhastelua. Scotty kirosi edellisenä päivänä polttamiaan reisiä, ja minä kehuskelin, kuinka en oikeastaan koskaan pala. Virhe. Puolen päivän aikoihin tehty polkuvenekierros järven ympäri ja sen jälkeen vietetyt tunnit järvessä kostautuivat epäilyttävästi palanutta ihoa muistuttaneena punoituksena polvissa ja hartioissa. Viimeistään päiväsauna paljasti paikat, joita en ollut rasvannut tarpeeksi huolellisesti.

Norpan ja koiran sekoitus Sisu vaihteeksi laiturilla.

Sunnuntaiauringon hiipiessä horisonttia kohti oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja palata sivistyksen pariin. Viimeinen vilkaisu saunaan, syvä huokaisu. Miten mahtava viikonloppu. Palanen sydäntä jäi odottamaan seuraavaa kertaa...


...Joka on huomenna uuden Marimekko-SUP-laudan kera. En malta odottaa-aa-aa. Luulenpa, etten tällä kertaa kersku palamiselle immuunilla suomalaisella kalkkilaivaihollani, joka kimmottaa auringonsäteet takaisin kohti taivaita, vaan läträän kiltisti UV-suojaa nahkaan. En nimittäin aio jättää sekuntiakaan saunomista väliin oman typeryyden vuoksi.

Taitaa sitä tareta tänäkin viikonloppuna.

10 kommenttia:

  1. Oi! Olipa ihana postaus! Ja kuulosti aivan suomalaiselta mökkiviikonlopulta. Hauska tämä teidän sauna-projektinne. Kohta varmaan naapureillakin saunat ��:) Nauttikaa auringosta, saunasta ja järvestä. Ja suppailu on hauskaa puuhaa! Terkuin perjantai-siivouksen lomasta sateisesta Helsingistä, Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saunaprojekti on vähän jumittunut paikoilleen nyt, kun sauna on käyttökelpoinen. Puuttuu listaa sieltä täältä, eikä lauteetkaan taida olla kokonaan valmiit, mutta eipä tuo ole menoa haitannut. ;) Kiva päästä kokeilemaan suppailua! Ensin pitäisi hoitaa perjantaisiivous alta pois. Lähetäpä sitä motivaatiota tänne päin, jos et ite enää tarvii. :D

      Poista
  2. Teillä on kieltämättä aivan mielettömän ihana (kesä)paikka, ja sauna ei kyllä kalpene pätkääkään suomalaissisarilleen. Tätä lukiessa tuli itsekin tosi hyvälle tuulelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä sitten ihana Suomi-simulaattori! Enpä olisi uskonut, että meillä olisi joskus rantasauna. :) Mökillä on vaikeaa olla pahalla tuulella, mukava, että se hyvä olo välittyi tekstistäkin!

      Poista
  3. Olipa taas niin kuvaavasti kirjoitettu että tunsin kirpakan löylyn ja vilpoisaan järveen pulahduksen melkein itsekin :)
    Ah, tuo saunakuva, niin ihanan kesäinen tunnelma!
    Ihanaa viikonlopun mökkireissua teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos, kyllä siellä nauttii elämästä ihan väkisinkin! Melkoinen kultakimpale. :)

      Poista
  4. Ihana paikka teillä kyllä :) Iita alkaa muistuttaa päivä päivältä enemmän äitiään, kuvista päätellen. Onko kovin saman näköinen kuin sinä itse pienenä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiätkö, tosi moni on sanonut, että neiti näyttää minulta, ja kyllä sen (lapsuus)kuvista itekin huomaa. :) Jännä nähdä, käykö napero saman awkward-teinivaiheen läpi kuin minäkin. :D

      Poista