Perinneperjantai: Kumiankkoja ja Finlandia-vodkaa

Kansas Cityn -loma alkoi vedellä kesäkuussa viimeisiään. Orastava lähtöahdistus hiipi väkisinkin päälle, vaikka tekemistä riittikin, ja ajatukset olisivat periaatteessa voineet olla muualla kuin tulevassa kotiinpaluussa. Scottyn Suomeen muutto eteni ja oli sinettiä, eli oleskelulupaa vaille varma.

Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.

Maanantai 2.6.2008 klo 14:32

Aurinkoista

Olipa mahtava viikonloppu! Ja loppuviikkokin. Syotiin hyvin (mm. italialaista hienossa ravintolassa) ja vietettiin aikaa ihan kahdestaan. Katsottiin elokuvia ja Rescue Me:ta, joka oli S:lle uusi tuttavuus. Itsehan voisin katsoa kyseista sarjaa vaikka koko ajan. Kivaa oli.

Viikonloppuna vietettiin paljon aikaa ulkona. Ihan ulkona ulkona. Lauantaina kaytiin ensin moikkaamassa S:n vanhempia ja hoitamassa vahan oleskelulupa-asioita. S:n vanhemmat ovat tuntuneet jo hyvaksyvan ajatuksen siita, etta poika on lahdossa Suomeen pariksi vuodeksi. Aiti varsinkin. Virallisuuksien jalkeen mentiin Buffalo Wild Wingsiin syomaan ja treffaamaan kaveriamme. Kyseinen herra on melkoinen flirtti, ja S:aa alkoi se ehka jo vahan haitatakin. Sen verran tiukkaan se minua kadesta piti kiinni.

Ja sitten sinne ulkoilmaan. Kaytiin Overland Park Arboretumissa; kaytiin samaisessa paikassa jo maaliskuussa. Talla kertaa oli vahan vehreampaa. Kaveltiin ympari puistoa auringonpaisteessa ja 30 asteen lampotilassa. Nautittiin elamasta.

Maisemaa maaliskuulta.

Toukokuun viimeinen.

Eilinen meni Oceans of Funissa pulikoidessa. Vietettiin viitisen tuntia Missourin auringon ja klooriveden alla. Kierrettiin liukumaet ja aaltoaltaat. Vierailtiinpa allasbaarissakin. Se oli elamaa, jos mika. Neljan aikaan huomattiin, etta S:n irlantilaisperaiset olkapaat alkoivat punoittaa sen verran paljon, etta oli parasta poistua kalliin oluen parista kotiin ja suihkuun.

Pienen lepohetken jalkeen piti rientaa S:n vanhempien luo. S:n aiti halusi valmistaa minulle syntymapaivaillallisen. Varsinaiset synttarithan ovat vasta tulossa, mutta S haluaa tehda silloin jotain muuta kuin istua porukoidensa luona. Syotiin sitten eilen lasagnea oikein porukalla. Minulle laulettiin Happy Birthday oikein pitkan kaavan mukaan ja paasinpa viela puhaltamaan jaateloannoksen paalle laitetun kynttilankin. Mmm.

Etta eipa tama elama taalla ole ollenkaan hassumpaa. Olen nahnyt unia Suomessa olosta. Viela sita onneksi heraa siihen, etta S nukkuu vieressa. Tai tokkii kylkeen ja yrittaa saada minua hereille. Viela kahdeksan aamun verran.

Perjantai 6.6.2008 klo 14:00

Happy Birthday to Me

Jopas aika rientaa. Nyt eletaan jo perjantaita. Uskomatonta. Viimeinen viikonloppu on enemman kuin kasilla.

Tiistaina leikittiin vahan storm chasereita. Kaytiin syomassa S:n vanhempien kanssa (mitas muutakaan kuin italialaista), ja illallistamisen aikana oli alkanut sataa. Ja ukkostaa, tietenkin, Keskilannessa kun ollaan. Pikapyrahdys autoon kasteli meidat jo kokonaan, joten paatettiin sitten jatkaa samalla linjalla ja sprinttailla muillakin parkkipaikoilla.

S halusi ostaa Disturbedin uusimman albumin, joten hurautettiin Best Buyn pihaan. Siina vaiheessa myrsky oli aika vahvasti paallamme. Salamat raiskivat maahan, mika sai autonkin tarisemaan. Uhmasimme sadetta, vaistelimme tuulen kuljettamia ostoskarryja ja hypimme latakosta latakkoon, kun juoksimme levykauppaan ja sen jalkeen viela Wal-Martiin.

Myrskyn jalkeen ei ole poutasaa. Ei ainakaan taalla. Salamointi jatkui koko illan ja yon, vaikkei vetta enaa juuri tullutkaan. Se sopi minulle ja S:lle oikein hyvin. Istuttiin kuistilla ja ihmeteltiin taivasta. Kiva yhteinen harrastus. Sopiva naille tienoille.

Sateen tauottua Wal-Martin pihalta. Ihan normaali varivalokuva on.

Keskiviikkona otettiin (toinen) varaslahto synttareiden juhlintaan. Toista tultuaan S osti lahes 900 dollarin arvoisen matkavakuutuksen, joka vaaditaan oleskeluluvan saamiseen. Tamahan ei varsinaisesti liittynyt millaan tavalla mihinkaan merkkipaivaan, mutta pidan tuota matkavakuutusta erittain arvokkaana ja isona synttarilahjana. Asiat etenevat ja nayttavat hyvalta.

Vakuuttamisen jalkeen illastettiin parin kaverin kanssa, jotka eivat eilen, torstaina, paasseet juhlimaan. S:lla oli eilisen varalle nimittain suunnitelmia. Se osti kunnon kuorman ruokaa ja juomaa, jota se sitten tarjoili koolle kutsutuille kavereille. Olin ihan hakeltynyt kaikesta siita huomiosta, jota sain. Enpa muista, milloin synttareistani olisi viimeksi tehty nain iso numero.

S:n sisko oli ostanut minulle hienon ja erittain tarpeellisen synttaritiaran. Ystavapariskunta oli koonnut minulle sangollisen hyodyllista tavaraa, kuten kumiankkoja ja Finlandia-vodkaa. S:n aiti soitti ja onnitteli viela kerran. Olin oikeasti ihan hamillani. En tayttanyt 18, en 21, en 50. Taytin 24. Melko merkitykseton merkkipaiva. Mutta mahtava, upea paiva. Siita kiitos kuuluu S:lle.

Illalla, kaikkien lahdettya kotiin ja meidan siirryttya sisalle, alkoi sataa. Taivas oli valkkynyt jo ennen sita, mutta sehan nyt on ihan normaalia. Mentiin S:n kanssa istumaan katetulle kuistille ja kuunneltiin sadetta ja salamointia. Leppoisa paiva oli parasta lopettaa leppoisalla istuskelulla.

Tanaan lahdetaan pikkuretkelle pikkuporukan kanssa. Viikonlopun aikana olisi tarkoitus telttailla ja kellua missourilaisella joella kolmenkymmenen kaverin kanssa. Toisaalta vahan pelottaa lahtea vesille naiden hurjimusten kanssa. Sekin hieman ahdistaa, etta tama on tosiaan viimeinen viikonloppu. Toisaalta en malta odottaa kivaa ja toivottavasti semiturvallista seikkailua.

Viikonloppu alkoi tana aamuna ainakin lupaavasti. S huokaisi heti herattyaan: "God, you're gorgeous." En sitten tieda, oliko tuo kommentti tarkoitettu minulle vai jollekin jumalolennolle, mutta otin sen kuitenkin aarimmaisena kohteliaisuutena. Ei kai tassa ole voinut sen jalkeen tehda muuta kuin hymyilla.