torstai 10. maaliskuuta 2016

Frozen-keittiö

Mies oli viime viikon perjantaina sen verran potilas, että tuli puolen päivän aikoihin kotiin tekemään loppupäivän etänä, jottei levittäisi räkätautiaan koko toimistolle. Eipä ehkä autoon köhien madellessaan arvannut, mihin viaton aikaistettu kotiinlähtö johtaisi.

Miesrukka.

Kotona häntä odotti innosta tärisevä rouva. "Taidan mennä käymään rautakaupassa." Mies nielaisi ja kysyi varovasti, mitä emänällä tällä kertaa oli mielessä. "Tekee mieli maalata keittiö tänään. Pitää ostaa maalia." Kun mies katsoi vaimoaan vähän kulmien alta, vaimo sanoi: "Ihan muutaman tunnin juttu. Ei mene pitkään."

Niinpä siinä kävi, että yrttiseinäinspiraatiosta alkanut keittiöntuunaus ei jäänyt sikseen. Lähtötilannehan oli lottovoiton sivusuun menemisen johdosta tällainen:


Vietin rautakaupassa tovin jos toisenkin vertaillen väriläpysköjä. Halusin jotain, joka sointuisi tuoreeseen hiilenharmaaseen korosteseinään, mutta erityisesti uusiin sisustustauluihin, sillä olin kehittänyt siitä väristä itselleni viimeisimmän pakkomielteen - vähän minttutyyliin. Etsin turkoosia, mutta en liian turkoosia. Tiedättehän?

Kun lopulta valitsin mieluisista värivaihtoehdoista sen kaikista vaaleimman, tilasin maalia gallonan ja keräsin kärryyni pohjamaalia ja teippiä, jota en lopulta käyttänyt ollenkaan. Sitä teippiä siis, koska mitä turhaan.

Kun olin kotona kolmen jälkeen, vaihdoin vaatteet valmiiksi maalisiin ja rupesin irrottelemaan pistorasioiden ja valonkatkaisijoiden suojia. Verhotangotkin otin luonnollisesti alas. Scotty oli lapsivastuussa muutamaa imetyshetkeä lukuunottamatta, ja minä hääräsin keittiössä kurkottelemassa kaapistojen päälle.

Pohjamaalaukseen meni yllättäen suunniteltua pidempään, ja alkoi olla jo aika hämärää, kun sain värillisen purkin auki. "Ei tässä varmaan enää mene kuin joku puolitoista tuntia", uskottelin Scottylle ja itselleni. "Sitten syödään."

Italian Ice -niminen maalisävy näytti seinällä valkoiselta. Ei yhtään kauniisti turkoosiin taittavalta italialaiselta jäältä, vaan valkoiselta. Minua vähän pelotti, että valkoiset keittiökalusteet hukkuisivat sinne jään sekaan, mutta enpä sanonut miehelle epäilyistäni mitään, vaan hehkutin, kuinka tyytyväinen väriin olin. Ainahan minulla ei ole ollut keittiön maalivalintojen kanssa aivan yhtä hyvä tuuri...

Urakan edetessä vaalea seinä alkoi näyttää kuitenkin todella kivalta, ja yhdeksän maissa homma oli tapulteltu. Vähän yli kolme tuntiahan siihen meni, mutta pääsimme sentään siivoilujen jälkeen syömään iltaruoan jo kymmeneltä! Samoihin aikoihin muistin, että minun piti pestä seuraavaksi päiväksi pyykkiä ja leipoa muffinsejakin. No, ei kun hommiin.

Seuraavana aamuna seitsemältä pientä miestä syöttäessäni tajusin, että ne tuorejuustotäytteiset muffinsit olivat olleet koko yön keittiön pöydällä. Ärräpäiden saattelemana marssin alakertaan lämmittämään uunia ja rikkomaan munia. Mikäs siinä oli uutta, vähemmän ruokamyrkytysaltista satsia tehdessä - resepti oli tuoreessa muistissa, ja keittiökin oli kivan pirteä. Toisin kuin leipuri.

Alakerran värit ovat nyt vähän enemmän harmoniassa keskenään kuin ennen.

Kansas-kello ja Suomi-kello.



Pahoittelut vinksallaan olevista kännykkäkuvista. Olisin toki voinut kaivaa kunnon kameran esille ja napata laadukkaampia, kokonaisuutta paremmin kuvaavia otoksia, mutta sehän olisi vaatinut a) viitseliäisyyttä ja b) esimerkiksi sitä, että kuivumassa olevat tiskit olisi pitänyt laittaa paikoilleen. Eihän blogissa nyt hyvänen aika voi näkyä oikea elämä.

10 kommenttia:

  1. Tosi kiva väri! Keittiö parani selkeästi. Good job!!

    VastaaPoista
  2. Näyttää tosi kivalta! Itsekin ostin pari viikkoa sitten sitruunankeltaista (!) keittiömaalia, vaikkei ole tietoakaan, milloin ehdin maalaamaan (tai tekemään mitään preppausta). Mutta jospa tämä antaisi inspiraatiota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mutta pikkuhomma, ei mene kuin joku kolme tuntia. ;) Sitruunankeltainen kuulostaa kivalta keittiömaalilta!

      Poista
  3. Keittiöstä tuli kyllä aivan mielettömän hyvännäköinen! Ihanat nuo teidän taulut, muuten - ja nuo kellot myös :) Meilläkin kävi joskus viime kesänä sama kelloidea mielessä, mutta sittenhän se jäi... Jos vaan saisin jostain yhtään tuota samaa energiaa, mitä siulla on! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! Taulut on Ikeasta, kellot taitaa olla Targetin halvimmat. :D Sain viimein vaihdettua niihin paristot, kun kerran tuolla katonrajassa muutenkin keikuin - olivat aivan seis monta, monta kuukautta. Että se siitä energiasta. ;)

      Poista
    2. No mutta hei, hyvin sä ne oikean elämisen jäljetkin blogista peitit - en olis arvannut mitään, jos et olis tunnustanut! ;)

      Poista
  4. Pisteet täältäkin, on ihanan väriset seinät taas rouva siellä saanut aikaiseksi! Korkealla jouduit keikkumaan ja ihan ehjin jäsenin selvisit, toisin kuin minä. Keittiön seiniä maalatessa ihan loppumetreillä tulla rymistelin tikkailta alas ja murtuihan se ranne. Mutta seinät tuli maalattua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts! No se pilven hopeareunus oli kai sitten siinä, että rymistelit vasta lopussa, jotta sait keittiölle uuden värityksen. Ikävää silti, ja onneksi ei käynyt pahemmin!

      Poista