keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Arkinen haaste, osa 7

Tiistai 1.3.2016 (Arkihaaste 7/7)

"Is he really six months old already?", Scotty kysyi, kun syötin Olavia aamulla. "It's crazy."

Olihan se minunkin mielestäni aika hullua - se, että meillä oli aivan yhtäkkiä puolivuotias tyyppi, joka harrastaa jotain konttaamisen, karhukävelyn ja sukeltamisen väliltä olevaa etenemismuotoa, könöttää puoli- tai ehkä enemmänkin 3/4-istuvassa asennossa ja kurkottelee vielä toistaiseksi ulottumattomissa olevia juttuja. Tuijottelin pikkuisäntää pitkän tovin, ennen kuin tein vajaan puoli tuntia töitä.

Puolivuotias.

Iita heräsi vähän räkäisenä ja sanoi minulle, että hänen tarvitsee aivastaa. "I need to sneeze, äiti." Ymmärsin kuitenkin "yskän" ja vetäisin esille nenäliinan. "Niistä."

Pieni nuha ei menoa hidastanut, vaan Iita juoksi Sisun kanssa pahimmat aamuhepulit pois, kunnes rauhottui leikkimään magneeteillaan. Daddyn kanssa edellisenä iltana rakennettu magneettitalo tippui lattialle ja hajosi. Pienen tytön maailma romahti talon mukana, eikä minun tarjoama apu oikein kelvannut. "Daddy and I built it together! Daddy needs to fix it. And then we will be together forever."

Kun Olavi meni päikkäreille, annoin Iitalle tabletin harhautukseksi ja työskentelin tunnin. Pikku-ukko nukkui saman verran, ja koska eilen oli tosiaan puolivuotispäivä, oli kuvaussession aika. Minulla oli jälleen kerran innokas assistentti:

Suurimmassa osassa kuvia taustalla näkyi eräs karvapeppu.

Ennen Scottyn kotiintuloa seurasimme NASA TV:stä Iitan kanssa astronautti Scott Kellyn paluumatkan alkua kansainväliseltä avaruusasemalta ISS:ltä takaisin maan pinnalle. Melkein vuoden kestänyt avaruusseikkailu oli tulossa päätökseen.

Melkein heti daddyn kotiintulon jälkeen pakkauduimme autoon ja ajelimme mökille. Kävimme viemässä kaverin lava-autolla takapihan vanhan pöydän ja tuolit mökin terassille.

Taustalla syrjäytettävä pöytä. Oli mökin entisten omistajien ruokapöytä. Sisäruokapöytä.

Pikaisen mökkivisiitin jälkeen hurautimme 20 minuutin päässä sijaitsevaan Lawrenceen, joka on jotenkin hyvin eurooppalaistyyppinen kaupunki. Menimme yhteen lempipaikoistamme, The Burger Standiin, syömään ja juhlistamaan puolivuotiasta kaveria. Olavikin sai natustella tryffeliranskalaista. Katselimme telkkarista sivusilmällä myös sirkusta nimeltä Super Tuesday, eli USA:n presidenttikilpaa.

Kobe Burger (American Kobe beef, pickled red onions, truffle butter, tomato-aioli sauce & assorted greens). Eipä hassumpaa!

Olimme kotona yhdeksän maissa. Puolisynttärisankari meni suoraan petiin, ja autossa aiemmin torkkunut isosisko sai olla hereillä vielä hetken. Katselimme isukin kanssa yhden jakson Castlea, ennen kuin Nukku-Matti huhuili meille kaikille. Muutamana edellisenä iltana nukkumaanmenon, tai lähinnä iltasatujen riittämättömyyden kanssa taistellut Iita sai erityistehtävän - daddya väsytti niin kamalasti, että hänet pitäisi peitellä hetimiten sänkyyn.

Kun Scotty meinasi mennä suoraan petiin, Iita muistutti daddyään, että hampaat pitäisi pestä - aivan kuten hän oli itsekin juuri tehnyt. Mies teki työtä käskettyä, ja Iita odotti sängyn vieressä hyvin topakan näköisenä. Neiti peitteli isänsä huolellisesti vällyjen alle ja kipitti sitten omaan huoneeseensa. Katsoimme Scottyn kanssa toisiamme vähän epäuskoisina. Näinkö helposti se nyt sitten menisi?

Pienten jalkojen töminä kuitenkin kuului hyvin pian, ja Iita ilmestyi takaisin makuuhuoneeseen. "I need help getting tuckled (kyllä, tuckled) in, äiti." Kävin peittelemässä kultakutrin ja hänen nallensa omaan sänkyyn ja toivottelin hyvää yötä.

Ehdimme vielä nähdä, kun Scott Kellyn ja kumppaneiden Soyuz-kapseli palasi tälle planeetalle, ennen kuin annoimme Nukku-Matin huhuilulle periksi. Nukahdin kolmen miehen tiukkaan puristukseen, sillä Savu ja Sisu olivat jälleen kerran päättäneet liittyä seuraamme.

osa 1 | osa 2 | osa 3 | osa 4 | osa 5 | osa 6

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana kuva Sisusta ja pienestä miehestä!
    Kylläpä nauratti tuo hampaiden pesulle komentaminen, hyvin on oppi mennyt perille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisu on kyllä aivan äärettömän lapsirakas koira! Jatkuvasti läsnä, ja niin kovin hellä ja varovainen, vaikka onkin tuommoinen hepuli. :)

      Heh, hammashygienia on ilmeisesti jo nyt sydäntä lähellä! :D

      Poista