Mitäpä mökille kuuluu?

Mökkipahasen kuulumisia on kyselty, joten täältäpä pesee. Kirjaimellisesti, sillä heitteille jätetty pikkurakennus oli/on aikamoisessa moskassa.

Mökin toinen omistajapariskunta lomailee tällä hetkellä Suomessa, ja kun muutaman erittäin vapaamuotoisen palaverin jälkeen totesimme, että kaikilla on samanlaiset ajatukset remontista ja sen laajuudesta (halvalla, mutta huolella), he luottivat mökin meidän osaaviin (haha!) käsiimme. Olemmekin yrittäneet olla ahkeria männäviikkoina, sillä minusta ei varmasti ole kovin paljon hyötyä enää ensi kuussa, paitsi työnjohdollisissa tehtävissä. Luonnollisesti.

Päätimme keskittyä mökin sisätilojen raikastamiseen ja ulkopuolen korjaamiseen. Muut rakennukset (autotalli ja huussi) saavat olla vielä tässä vaiheessa oman onnensa nojassa. Kurkistetaanpa, mistä lähdettiin liikkeelle:

Mökin etupanelointi kaipasi kipeästi korjausta kosteusvaurioiden vuoksi. Myös oven- ja ikkunanpielet olivat kokeneet kovia.

Sininen, kostea, haiseva kokolattiamatto sai kyytiä heti, kun mökin avaimet olivat kourassa. Tästä kuvasta huomaa hyvin myös, kuinka pienestä kopperosta löytyi kolmea erilaista tapettia. Plus kukkaboordi. Naapurin kissa ei kuulu vakiovarustukseen.

Lisää kukkatapettiloistoa.

Ensimmäinen remppailta aluillaan.

Allekirjoitimme paperit kaksi viikkoa sitten tiistaina, ja heti seuraavana torstaina, pitkän viikonlopun ollessa aluillaan, hurautimme auto työkaluja täynnä mökille, ihan vain vähän valmistelemaan tulevia hommia. Niinhän siinä sitten kävi, että kahdeksan tuntia myöhemmin seinät olivat joko tapeteista paljaina tai pohjamaalissa. Huomasimme myös, että edellisten omistajien tekemät vesiviritelmät olisi uusittava kokonaan. Eräs aika hyvä vinkki siitä oli se, kun mökin ainoasta hanasta irtosi säätelynuppi, ja vesi suihkusi täydellä paineella ympäriinsä, tai se, että huussin käsienpesualtaaseen tarkoitettu vesi lorisi huussikuoppaan kiertämättä lähtöruudun kautta.

Pimeä ilta ja likainen ikkuna.

Uurastuksen tuloksia.

Kokolattiamaton alta paljastui likainen betonilattia ja iso, koko lattian halkova railo, joka ei kylläkään tullut yllätyksenä.

Tapettien alta löytyi myös tunneleita, joita arvelimme termiittien tekemiksi, mutta varmistus termiittiongelmaan saatiin vasta myöhemmin.

4th of July -viikonloppu meni mökkihommissa, uusien naapureiden ilakointia seuratessa. Pieni järvi täyttyi veneilijöistä, ja rakettien pauke kaikui luodoissa. Me taisimme istua nauttimassa mukavasta säästä ja kauniista maisemista noin tunnin verran, sillä kumpikaan meistä ei osaa istua aloillaan, jos joku (mieluinen remontti)homma on kesken. Tähän väliin on lisättävä sellainen disclaimer, että jotkut hommat sitten jäävät tarpeeksi pitkään roikuttuaan ihan lopullisesti kesken. Nimimerkillä: "Yksi yläkerran kaide on maalattu viime vuonna, muut odottavat edelleen inspiraatiota -84"

Entinen tapettiosio sai mintunvihreän maalipeitteen. Miksi mintunvihreä? No siksi. Kellarista löytyi siis valmiiksi maalipönttö.

Muut juhlivat.

Meillä paikkailtiin lahoavia seiniä.

Ensiapupaketin tarpeellisuuskin tuli testattua, kun Scotty hioi paklattua seinää. Onnistui huitaisemaan sälekaihtimen metallista pidikettä, joka viilsi kämmenselkään syvän, irvistävän, monen sentin haavan. Minä olisin passittanut miehen tikattavaksi, mutta itse potilas ei siihen suostunut (koska tosi mies), joten paikattiin sitten mies kasaan omin avuin. Mies taisi olla kerrankin oikeassa, sillä käteen ei näyttäisi jäävän minkäänlaista arpea. Viilentävät uimareissut haava kuitenkin esti vähäksi aikaa, joten Scotty joutui hakemaan helpotusta jääkylmästä remonttioluesta. Raukka.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että ulkoseinät on korjattu ja sieltä löytyneet elävät termiitit toivottavasti tuhottu. Sisätilat on maalattu lattiaa ja "keittiön" kaapistoja vaille kokonaan. Scotty paikkasi viime lauantaina superpitkän päivän päätteeksi betonilaatassa irvistäneen rakosen, joten tänä viikonloppuna pitäisi päästä viimeistelemään lattia. Muutama tehokas päivä, ja mökki on asuttavassa yövyttävässä kunnossa.

Mökin sisätilojen kuvaaminen on haastavaa, koska tönö on kallellaan vähän joka suuntaan... Mutta on se silti ihana!

Miehet sementtihommissa. Scotty täyttää eläimen ja/tai eroosion aiheuttamaa koloa mökin edessä, Sisu odottelee, että josko pääsisi uudelleen uimaan.

Jos remonttia pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, niin sanoisin, että se on vaiheessa. Jos kolmella, niin yllättävän hyvässä vaiheessa. Minäkin olen jaksanut häärätä pitkiä iltoja ja päiviä tehden milloin mitäkin, vaikkakin aina seuraavana päivänä olen sen luissani tuntenut. Vielä ei ole siis tarvinnut tyytyä pelkkiin työnjohdollisiin tehtäviin, vaikka niitäkin olen joutunut tekemään. Luonnollisesti.

Mitään järkyttäviä yllätyksiä ei ole vielä tullut vastaan - termiititkin olivat aika odotettavissa, ja vaikka ovatkin periaatteessa iso probleema, niin kun ottaa mökin koon huomioon, niin suuretkin ongelmat ovat verrattain pieniä. Sepä tuosta paikasta erityisen ihanan tekeekin.