Kolmevuotias

Meillä on asunut eilisestä lähtien kolmevuotias tättähäärä. Kun häneltä kysyy, kuinka vanha hän on, vastaukseksi tulee kolme sormea ja "I can be fii (three)." Synttäreitä juhlitaan isommalla porukalla vasta sunnuntaina, ja juhlatoiveita tiedustellessani olen mm. ymmärtänyt, että pöydästä pitäisi löytyä tiikerikakku (tuskin tarkoittaa sitä kuivakakkua) ja kalakakku, ja lahjat laitetaan synttäripuun (vrt. joulukuusi) alle. Suurimmat odotukset kuitenkin tuntuvat kohdistuvan kynttilöiden puhaltamiseen.

Lapsen muisti on pelottavan hyvä ja pitkä - ei todellakaan ole äitiinsä tullut. Leikeistä paistaa läpi melkoisen mahtava mielikuvitus, ja laulaminen sekä kirjojen "lukeminen" (eli ulkomuistista kertominen) ovat olleet viime aikoina tapetilla. Ura koirankouluttajana saattaisi avautua piankin, sillä lapsi saa meidän person hötkyläpennun odottamaan ruokaansa verrattain kärsivällisesti. "Sisu, wait... Wait... And go get it!"

Suomi (savo) on edelleen aika samalla tasolla kuin ennenkin. Napero ymmärtää kaiken, niin halutessaan, molemmilla kielillä, mutta ilmaisee itseään enimmäkseen englanniksi. Suomi ja englanti sotkeutuvat joskus sujuvasti, vaikka lapsi tuntuukin ymmärtävän kielien eron. Kun pyydän tyttöä laskemaan sormeni, laskutoimitus tehdään suomeksi ("yski, kaski, kolme, neljä, viisi"), mutta daddyn sormet lasketaan englanniksi. Täysin suomenkieliset lauseet ovat lapselle hankalia (paitsi "Hyvää yötä, äiti."), mutta hybridejä tulee aika lailla.

"I want mansikka on my pancake, p(l)ease."

"You can go eti (etsiä) it."

"Daddy is töissä."

"My knee meni hurt."

"Kakka gotta go to potta."

Typy on itsenäinen, mutta silti riippuvainen. Iso, mutta pieni, tai kuten hän itse asian ilmaisee, "I'm big small." Tuossa se kulkee, meidän mukana, milloin mihinkin, yleensä hyvin vaivattomasti. Mökkiäkin on rempattu ja maalattu, ja lapsi viihdyttää itseään tai katsoo tyytyväisenä elokuvan. Jotenkin minä olen meistä kolmesta aina se, joka on kaikista eniten maalin peitossa, vaikka väittäisin, että tasapainoni ja huolellisuuteni on kolmevuotiasta paremmalla tasolla.

Daddyn tyttö Minnesotassa.

"Hey, she's out of her Terrible Twos", Scotty sanoi eilen iloisesti, viitaten amerikkalaiseen tapaan pitää toista vuotta pahimpana uhmaiän kannalta. Hetken toisiamme tapitettuamme päästimme vapauttavan naurun ilmoille. Niinpä niin.