keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kiperiä kysymyksiä

Sain mainiosta Anniinankulma-blogista seuraavanlaisen palkinnon:


Ennen kuin palkintoa pääsee pokkailemaan ja kiitospuheita kirjoittelemaan, täytyy vastata haasteeseen, joka koostuu yhteentoista kysymykseen vastaamisesta, yhdentoista kysymyksen keksimisestä ja palkinnon/haasteen antamisesta eteen päin. Tämän kiertopalkinnon tarkoituksena on antaa vähän lisävaloa tämmöisille suurelta yleisöltä pimennossa vaeltaville blogeille.

1. Mitä sinulle merkitsee olla suomalainen?
Olen varmasti tietyllä tapaa enemmän suomalainen nyt kuin Suomessa asuessani. Ennen suomalaisuutta ei osannut ajatella osaksi identiteettiä, mutta täällä kaukana huomaa, miten paljon se minuun ihmisenä ja persoonana on lopulta vaikuttanut. Suomalaisuus näkyy suorapuheisuutena, rehellisyytenä, sääntöjen orjallisena, jos nyt ei noudattamisena, niin ainakin noteeraamisena, hiljaisuuden ja oman tilan kaipuuna, sisuna. Vaikka koti on täällä, ja vieraannun vuosi vuodelta enemmän synnyinmaani nykyoloista, Suomi ja suomalaisuus tulevat aina olemaan osa minua, ja toivottavasti myös edes pieni osa lapsiani. Ainakin jääkiekon MM-kisojen aikaan.

Onko tämä nyt sitten sisua? Vai perisuomalaista alkoholismia?
2. Mikä on mullistavin muutos elämässäsi?
Vielä muutama vuosi sitten olisin vastannut toiselle mantereelle muuto, mutta nyt... Ehkäpä se on kuitenkin ollut äidiksi tulo. Vaikka pohjimmiltani koen olevani sama hulivilipoikatyttö kuin ennenkin, vanhemmuus on kuitenkin muuttanut jotain tuolla ihan syvimmässä sisimmässä enemmän kuin mikään muu ikinä.

Myös ulkomuoto on vähän erilainen. (Raskausviikoista kiinnostuneille tiedoksi: 33+2.)
3. Miten hemmottelet itseäsi?
Päikkäreillä, vastaa katkerasti raskaana oleva nainen, joka haaveilee kylmästä viinilasillisesta (-pullollisesta) ja grilliä juuri ja juuri hipaisseesta pihvistä, omasta ajasta, jolloin kukaan ei potki ulkoa eikä sisältä päin, happy hourista tyttöjen kesken, ihan oikeista treffeistä miehen kanssa, rantasaunassa silmien sulkemisesta.

Häppäri-proseccoa.
4. Millaisesta kodista haaveilet?
Tykkään meidän talosta ja kodista, vaikka sitä pientä pintaremonttia on varmasti ihan loputtomasti (nuo kokolattiamatot...). Sijaintikin on ihan ok, mutta se unelmien kotihan olisi kätevästi jonkun eläväisen metropolin keskustassa isolla tontilla, hiljaisella paikalla, järvenrannalla, eivätkä kivat vuoristomaisematkaan olisi pahitteeksi.

Puisesta keittiöstäkin tuli mieluinen muutaman maalikerroksen jälkeen.
5. Minkä kotikeittiösi salaisuuden haluat jakaa meille muille?
Voi kun olisikin salaisuuksia jaettavaksi!

Ei taida olla salaisuus, että laiska leipuri voi tehdä ruisleipäsiä ilman juurta?
6. Mikä sinua ärsyttää juuri nyt?
Raskaus. Tiedän, ei pitäisi valittaa, mutta en oikeasti jaksa nauttia tästä väsymyksen, kipujen, morkulamahan ja kammohelteen yhdistelmästä. Onneksi helpotusta on tulossa verrattain pian!

Tämmöistä meillä viime aikoina.
7. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
Aika monikin asia. Paitsi jos olen päättänyt olla pahalla tuulella. Noin yleensä ilahdun kuitenkin hyvästä seurasta (mies, ystävät), herkkuruoasta, käsitöiden viimeisestä silmukasta tai ompeleesta, penkkiurheilusta (se saa kyllä myös pahalle tuulelle), kirjoittamisesta, lukemisesta (tarkoittaa yleensä, että minulla on hetki ihan omaa aikaa), lapsen hauskoista jutuista, noista meidän karvakavereista, kissavideoista, niin huonoista vitseistä, että ne ovat oikeastaan hyviä.

Käsitöiden ja karvakavereiden yhdistelmä sitten taas...
8. Jos edessäsi olisi nyt ammatinvalinta, mitä haluaisit tehdä?
Erittäin hyvä kysymys, johon en osaa vastata. Tulevien vuosien aikana olisi kuitenkin päätettävä, mitä haluan "sitten isona" tehdä, sillä kotiäitinä en halua enää kovin pitkään jatkaa. Olisi ihanaa, jos voisin tehdä käsitöitä tai kirjoittaa työkseni, mutta pitänee keksiä jokin muu keino kartuttaa lasten college-rahastoja kuin virkkaaminen.

Hippojen varaan laskeminen saattaisi johtaa nälkiintymiseen.
9. Millä tavoin yllätät sinulle tärkeän ihmisen?
Sillä, etten paljasta yllätystä vahingossa etukäteen, kuten noin 88,7% kerroista?

Mies tuskin enää yllättyy päähänpistoistani, kuten esim. mökin ostamisesta. Ainakaan positiivisesti.
10. Kolme asiaa, joista iloitset nykyisessä elämäntilanteessasi?
Turvallinen, vakaa, rakastava parisuhde, tiivis ja perhemäinen ystäväpiiri, ja vaikka siitä usein kitisenkin, on aika mahtavaa, että voin olla kotona kohta kahden lapsen kanssa.

Aika tärkeitä ovat.
11. Mitä toivotat lukijoillesi?
Heh, en osaa näin pitkän blogitaipaleen jälkeenkään ajatella, että minulla olisi lukijoita. Todennäköistä kuitenkin on, että tämänkin merkinnän joku lukee, joten haluan toivottaa aurinkoa ja lämpöä. Mutta en liikaa.

Savusaunassa saa tulla liian kuuma.
Sitten se haasteen vaikein kohta, eli nakin heittäminen seuraavalle. Olen nähnyt tämän palkinnon jo suurimmassa osassa lukemistani blogeista (listaa löytyy sivupalkista, suosittelen tutustumaan!), joten käännänkin tämän vähän päälaelleen niin, että jos joku tätä virkettä lukeva huomaa kirjoittavansa näppärää sanailua ja (huonoa) huumoria sisältävää (tai ihan muuten vain tutustumisenarvoista) blogia, nappaa palkinto itsellesi, käy ilmiantamassa itsesi kommenttiboksissa ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:

1. Mitä (jos mitään) kaipaat lapsuudestasi?
2. Mitä teet sähkökatkoksen aikana?
3. Millainen on unelmiesi matkakohde?
4. Kenen julkisuuden (elävä tai kuollut) henkilön kanssa haluaisit illalliselle? Miksi?
5. Entäpä autiolle saarelle vuodeksi?
6. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
7. Minkä taidon haluaisit oppia?
8. Mitkä ovat kolme vahvuuttasi?
9. Lempiruokasi? Miksi?
10. Millaisia blogeja tykkäät lukea?
11. Jos voisit asua missä vain, mihin muuttaisit? Vai asutko jo kenties siellä, missä pitääkin?

Aaaaaand go!

4 kommenttia:

  1. Aivan paras yhdistelmä juttuja ja kuvia! Erityisesti kohdan 6 kuva toi hymyn huulille... luulen, ettei olisi ihan niin hauskaa, jos olisin samassa tilassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei ole kivaa! :D Eikä tuo kuva valitettavasti ole kovin kaukana todellisuudesta...

      Poista
  2. Oi Anni, testasin vihdoin noita ruisleipiä ja KIIITOS tästä reseptistä! Pelasti tämän ulkosuomalaisen päivän ja viikon :) Eihän ne tietenkään ihan aidon happamilta maistu, mutta mulla on ollut täällä ranskanleivän luvatussa maassa niin ikävä ihan vain tuota revityn ruisleivän (sanotaanko sitä niin? siis tuollaisten ruispalat/puikulat, eikä viipaloitua leipää...) käyttöliittymää.

    Ja hei onnea loppuodotukseen! Hassua, miten onnessaan sitä voi seurata itselleen periaatteessa vieraiden ihmisten elämää ja myötäelää tapahtumia jossain tuhansien kilometrien päässä. (Ja sitten tuntea itsensä vähän pelottavaksi stalkkeriksi, kun tunnustaa tämän asian ääneen...) Joka tapauksessa halusin nyt pitkästä aikaa jättää puumerkin, että lueskelen ahkerasti kirjoituksiasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, onpa kiva kuulla, että maistui! Mä herkuttelin just Suomi-tuliaisilla, jälkiuunileivällä, ja onhan se hapan ruisleipä ihan omassa kastissaan! Nuo leipäset on kuitenkin hyvä ja ennen kaikkea nopea hätäapu hätähousulle (eli esim. meikälle).

      Iso kiitos puumerkistä ja muutenkin! Mukava kuulla, että siellä tuhansien kilometrien päässä on myötäeläjä. Huom. ei stalkkeri. ;)

      Poista