maanantai 27. huhtikuuta 2015

Tuliaissalmiakkien kohtalo, eli ravintosuosituseroista raskauden aikana

Maalaisjärki ja (melkein) kaikkea kohtuudella -motto ovat olleet tässäkin raskaudessa kantavina periaatteeina. Olen toki kuunnellut lääkäriä, mutta en ole edelleenkään jaksanut syynätä ihan jokaista tuoteselostetta kosmetiikkaputiloista ja leipäpaketeista. En ole heittäytynyt avuttomaksi sohvaperunamuusiksi, vaan olen mm. petsannut pikaisesti pari hyllyä ja ajanut nurmikkoa totaalisen työnnettävällä karvalakkileikkurilla. Vaikka olen raskaana.

Olen myös ravannut baseball-otteluissa. Tässä 20 viikkoa (ja yksi päivä). Puolivälissä, ainakin teoriassa.
Olen toki paljon rennompi kuin edellisessä raskaudessa. Osan tästä ehkä vääristyneestäkin varmuudentunteesta on luonnollisesti luonut aiempi positiivinen kokemus, mutta osa kyllä johtuu siitä, että esimerkiksi paikalliset ravintosuositukset ovat muuttuneet kolmessa vuodessa, mm. kalan syönnin kohdalla. Viimeksi siitä varoiteltiin, nyt sitä suositellaan. Vaikka siis tein kolme vuotta sitten "väärin", niin ihan hyvä tuosta lapsesta tuli. Samaa toivon tällä kertaa, kun mennään vielä löysemmin rantein.

Tämä suositusmuutos sai kuitenkin pohtimaan, mitä eroja paikallisella ja suomalaisella kieltolistoilla on. Pikainen vertailu raskauden aikana vältettävistä ruoka-aineista, olkaa hyvä:

Samat
  • Alkoholi
  • Tyhjiöpakatut, graavatut, kylmäsavustetut kalatuotteet
  • Pateet ja mäti
  • Pastöroimaton maito ja siitä valmistetut tuotteet
  • Raaka liha
  • Rohdosvalmisteet ja yrttijuomat
Samat, mutta erit
  • Kofeiinia korkeintaan 300 mg/päivä (Suomi)
  • Kofeiinia korkeintaan 200 mg/päivä (USA)
  • Itämeren isoa silakkaa, meritaimenta ja lohta korkeintaan 1-2 kertaa kuukaudessa; haukea ei ollenkaan, muita sisävesialueen petokaloja rajoitetusti (Suomi)
  • Suositus 340 grammaa (12 ounces) kalaa viikossa, joista puolet voi olla tonnikalaa; suuria petokaloja, kuten miekkakala, vältettävä (USA)
  • Pastöroimattomasta maidosta valmistetut pehmeät juustot ja tuorejuusto (Suomi)
  • Pastöroimattomasta maidosta valmistetut pehmeät juustot ja meksikolaiset juustokastikkeet (USA)
Vain Suomessa
  • Inkivääri
  • Kolesterolia alentavat kasvisetanolit
  • Tietyt keinotekoiset makeutusaineet
  • Korvasieni
  • Lakritsia ja salmiakkia vain satunnaisesti, korkeintaan 50 gramman kerta-annoksina
  • Maksa, maksaruoat, maksamakkara
  • Pellavansiemenet ja pellavarouhe
  • Suolaa rajoitetusti
  • Ulkomaiset pakastemarjat vain kuumennettuna
  • Raakana syötävät vihannekset pestävä ja kuorittava huolellisesti
Vain USA:ssa
  • Sushi
  • Pastöroimaton ja/tai raaka kananmuna
  • Kotona tehty majoneesi ja raaka taikina, jossa kananmunaa
  • Nakit ja leikkeleet vain kuumennettuna
  • Raa'at idut
  • Pastöroimattomat mehut, kuten (alkoholiton) omenasiideri
Lähteet: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (Suomi), oma lääkäri sekä WebMD (USA)

Täällä voisin siis mättää huoletta salmiakkia, pellavansiemeniä ja inkivääriä (täällä viimeisintä jopa kuulee suositeltavan raskauspahoinvoinnin avittamiseksi), kun taas Suomessa ei tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa taikinakulhon nuolemisesta ja leivän päälle laitettavista leikkeleistä. Pieniä, kulttuurisidonnaisiakin, eroja, mutta eroja kuitenkin.

Voin tunnustaa, että tällä alhaisella verenpaineellani ja säännöllisillä huimauskohtauksillani olen kyllä autuaan onnellisesti pistellyt tuliaissalmiakit poskeen, enkä huolehtinut kertaakaan, montako grammaa meni (monta). Mietin jopa, voisinko saada reseptin Turkinpippureille, sillä salmiakki (lakritsi) kuulemma kohottaa paineita. Kunnon ammoniumkloridifixin puutteessa olen sitten lukenut kuumentuneita nettikeskusteluja, yleensä politiikasta, ja kyllä ovat auttaneet, noin ensihätään.

Olen myös syönyt subeja, ihan lääkärin siunauksella, vaikka hänen antamissaan papereissa kylmät leikkeleet kielletäänkin listeriariskin vuoksi. Olen syönyt (pastöroidusta maidosta tehtyä) gorgonzolaa, en ole sylkenyt vähän punertavaa pihviä takaisin lautaselle, olen kulkenut konserteissa, tehnyt raskaitakin kotitöitä. Elänyt niin normaalia elämää, kuin kasvavan mahan kanssa on mahdollista.

Mitään typeriä riskejä en ole tietenkään ottanut, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi kääriä itseäni yhdeksäksi kuukaudeksi kuplamuoviin ja stressata itseäni (ja vauvaa!) hysteeriseksi jokaisen suupalan takia. Yhdeksän kuukautta on lyhyt aika luopua joistakin nautinnoista, mutta se on ihan hirvittävän pitkä aika, jos koko ajan pelottaa.

4 kommenttia:

  1. Noi kalat ja munat taitaa selittyä erilaisilla kaloilla ja munilla. Suomessa järvikalat on täynnä raskasmetalleja, USAssa munissa on salmonellaa. Mutta tän sä varmaan tiesitkin. :)

    Kaikkea kohtuudella on musta aika hyvä lähtökohta, koska luulisi, että äidin liika stressaaminenkin syömisistään voi olla pahaksi lapselle. Kaveripiiristä olen tosin päätellyt, että ensimmäisen lapsen kanssa jännätään paljon enemmän, varsinkin jos oli vaikeuksia tulla raskaaksi. Sen ymmärtää aika hyvin.

    Kulttuurisidonnaisesti ranskalaisen vaikutuksen alaisissa maissa ei muuten kuulemani mukaan paljoa juustoja vältellä. :) Mikä itselle tuntuu kaikkein kummallisimmalta, niin alkoholistakin sanotaan, että lasi tai kaksi viiniä viikossa on ihan ok. Itse kun on tottunut pitämään tuota sääntöä niin ehdottomana, niin mielenkiintoista kuulla, ettei niin olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä munapointti! Noissa kaloissa ihmetyttikin se, miten täällä oli suositukset muuttuneet kolmessa vuodessa. :) Raskasmetallirikkaista kaloista pitää täälläkin edelleen pysytellä erossa (paitsi sitä tonnikalaa saa syödä puolet viikkoannoksesta).

      Kyllähän se ensimmäinen lapsi jännittää paljon enemmän, kohdussa ja sen ulkopuolella. En ollut ihan hirveä stressipirkko ekankaan kanssa, mutta vielä vähemmän tämän tokan kohdalla. Onneksi ei ole ollut syytäkään olla huolissaan, vaikka se pieni pelko persuuksissa on tietysti aina läsnä.

      Oon myös kuullut huhuja, että viineistä ja juustoista ei niin napista ranskalaisvaikutteisissa maissa! Aika moni näistä suosituksista on varmasti kulttuurisidonnaisia. Veikkaisin, että sushi (paitsi ehkä ne elohopeapitoisimmat kalalajikkeet) ei ole kieltolistalla Japanissa, kun taas täällä on. Samasta syystä salmiakki ei löydy paikalliselta listalta. ;)

      Poista
  2. Onpas mielenkiintoisia eroja! Osa tuntuu ihan järkeenkäyvältä, kuten Jenni yllä selittää, mutta esim maksaruokien rajoittamattomuus siellä tuntuu itselle oudolta, kun on niin tiukkaan niiden välttely iskostettu omiin aivoihin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. :) Täällä maksan syöminen on vissiin niin harvinaista, ettei siitä tarvitse varoitella. Samoin kuin salmiakki ja (musta) lakritsi. ;) Minua hämää eniten se, että suomalaisissa leikkeleissä ei ilmeisesti piile samanlainen (liioiteltu?) listeriariski kuin täkäläisissä, tai siinä missä suomalaiset mammat saattavat saada slaagin syötyään vahingossa pellavansiemeniä, täällä siitä ei varoitella, ainakaan yleisesti.

      Voisin kyllä tästä lähtien seurata noita ranskalaisia ohjeita. Juusto ja viini kuulostaa kivalta! ;)

      Poista