perjantai 14. maaliskuuta 2014

Havuja, p*rkele

Ollaan vähän semmoista spontaanimpaa sorttia mitä kaikenlaisiin projekteihin tulee. Päähän pälkähtäneestä ajatuksesta ei yleensä mene kovinkaan kauaa, kun koko homma on valmis, tai ainakin aloitettu. Eräskin esimerkki tästä on, kun rouva keksi maalata koko alakerran eräänä maanantaina, ja muutama tunti myöhemmin oli jo suojateipit seinässä. Inspiraatio pitää hyödyntää, kun sellainen harvinaisuus iskee.

Senpä takia onkin ikävää, että satumme asumaan HOA-naapurustossa (Homeowners Association, asunnonomistajayhdistys). Siinä on hyvät puolensa, sillä vuosittaisella HOA-maksulla saamme mm. käyttää naapuruston yhteistä uima-allasta, ja ulkopuolinen taho hoitaa yhteiset viheralueet, mutta (suurempia) äkkipikaisia muutoksia talon ulkokuontaloon tai pihaan ei pitäisi mennä tekemään. Niihin tulisi pyytää etukäteen lupa arkkitehtuurilautakunnalta, joka määrittelee esimerkiksi hyväksyttät piha-aitatyypit ja niiden korkeuden. Talon maalaamisesta kirkkaanpinkiksi ei kannata juurikaan haaveilla. Tällä pyritään turvaamaan koko naapuruston arvo potentiaalisten ostajien silmissä.

No, se iski taas, inspiraatio siis, kun katseltiin etupihan ankeita havupusikoita. Olivat olleet aikoinaan varmasti ihan kivoja, mutta nykyisellään rehottivat puolikuolleina ja ylikasvaneina. Tarjosivatpa vielä eriomaisen suojan naapurustoa riivanneille ja kaiken vihreähkön syöville pupuillekin.



Kaunista.
Pistettiin keskiviikkona lupa-anomus suunnitelmineen vetämään, vaikka olisi tehnyt mieli hakea autotallista leikkurit ja lapio. Tällä viikolla on ollut (suurimmaksi osaksi) niin aurinkoista ja lämpöistä, ettei oikein muuta haluaisikaan tehdä, kuin puuhastella ulkona ja laittaa pihaa kevätkuntoon.

Tämä into on yleensä erittäin lyhytkestoista ja rajallista. Nimimerkillä: "Jaksan kastella ja kitkeä istutuksia keskimäärin kolme kertaa kesässä -84"

Kytättiin lähtölaukausta eilen oikein kaksissamiehin, vaikka tiedossa kyllä oli, että luvan saamisessa saattaa mennä viikkokin, ja meidän ylimalkaiseen suunnitelmaan olisi hyvinkin voitu pyytää vähän lisätarkennusta. Sieltä se kuitenkin tulla napsahti, ilman mitään ongelmia. Nopeasti. Veikkaisinpa, että melkein kaikki hakemukset menevät läpi. Paitsi ehkä ne pinkit maalaushaaveet.

Suunnitelmissa on siis repiä puskat juurakoineen pois ja tehdä tilalle pieni istuskelualue, jonka ympärille istutellaan ruusuja ja kuunliljoja, jotka jänöset toivottavasti jättävät (tällä kertaa) rauhaan.


Naapuri tarjoutui pelastamaan nuo pöheiköt, joten odottavat vielä hakijaansa.

Tekemistä riittää, ja valitettavasti odotteluakin, sillä tilaamamme kalusteryhmä köröttelee perille vasta puolentoista viikon päästä, eikä oikein passaisi istutella mitään, ennen kuin istuimet on mallattu paikoilleen.

Olisiko kenelläkään tarjota lisäkärsivällisyyttä? Saisit vaihdossa mahdollisesti pupupaistia.

7 kommenttia:

  1. Vähän sama homma täällä Pohjois-Englannissa, viime kesänä ostettiin eka oma talo. Nyt vielä kun ei ole vihreää puissa, piti ruveta yhtä jättiläispensasta nyhtämään takapihalta pois. No ei siinä mitään mutta kun puutarharoskis tyhjennetään vain kahden viikon välein. Risukasa pienellä pihalla kasvaa kasvamistaan, kissat siinä tykkää leikkiä mutta näyttää ihan karsealta! Tultakaan ei saa alle laittaa, niin se on kai siinä nyt sit hätähousun risukasa koko kesän. Ai että sapettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mekin tehtiin melkoinen keko tienvarteen eilen! Noutopäivä on vasta keskiviikkona, mutta onneksi meidän kaupunki ottaa pihajätteet kompostoitavaksi ilman mitään lisämaksuja 20 neliöjaardiin asti (15 neliömetriä?). Vielä pystyisi kasvattamaan kokkoa pikkuisen isommaksi... ;)

      Ymmärrän sapetuksen silti erittäin hyvin! Eiköhän lopputulos ole kuitenkin kaiken ketutuksen arvoinen. :)

      Poista
    2. Ja neliöillä tarkoitan tietenkin kuutioita... Huoh, sama pää jne.

      Poista
    3. Ja meillä on se sellainen 200 litran Sulo roskis eli kyllä siinä nyt pari kuukautta menee, ennen kuin toi kasa tosta häviää...

      Poista
    4. Auts! Onneksi kissat edes saavat siitä jotain laihaa lohtua...

      Poista
  2. Onpa mielenkiintoista nähdä teidän lähihoodeja! Onko teillä sellaista suojaista pihaa, johon naapurit eivät näe, vai miten nuo talot oikein asettuvat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika naapureiden näkösällä tässä ollaan vähän joka puolelta. Tämähän on tämmöinen oikein perinteinen amerikkalainen suunniteltu lähiönaapurusto, joille monet vähän nyrpistelevät nenäänsä, kun kaikki on vähän piparkakkumuotista tulleen näköistä.

      Omassa unelmien kodissa olisi hiljainen ja seesteinen järvimaisema isolla takapihalla ja kaupungin vilkkain kävelykatu heti siinä etupihan tuntumassa. Ei ole vielä, kumma kyllä, löytynyt! Mutta tykätään kyllä nykyisestäkin, onneksi naapurit ovat mukavia! :)

      Pitääpäs ottaa lisää kuvia naapurustosta ja lähialueista, kun puut intoutuvat kukkimaan kevään kunniaksi!

      Poista