tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kippari-Kallen keittiössä

St. Louisissa suoritetun suomen kielen intensiivikurssin jäljiltä jäi päälle jotain muutakin kuin tönkköenglanti - hirveä himo Suomi-herkkuihin.

Lievittelin hinkua maanantaina ensin pinaattiletuilla. En käsitä, miten päähän ei ollut pälkähtänyt, että näitä herkkuläpysköitä voisi tehdä ihan itse, ja nytkin älynväläykseen tarvittiin tosiaan reippaasti suomalaista apua.

Keskiviikkona keittelin pinaattikeittoa. Ei ollut vanhan gourmet-suosikin ja opiskelijan peruselintarvikkeen pakastepinaattikeiton veroista, mutta ihan passeli korvike kuitenkin.

En ottanut kuvia. Matkaa ruokabloggariksi siis on vielä kilometrikaupalla.

Lauantaina työnsin pinaattia makaronilaatikon sekaan (näillä kolmella aterialla on selkeästi joku yhteys, mutten millään keksi, mikä), ja hei, olipa kamerakin tällä kertaa lähettyvillä. Tuli sen verran herkullisen näköistä, että kananmunaiset ruoat yleensä kaukaa, kaukaa kiertävä mieskin halusi maistaa - ja tykkäsi.



Sunnuntaina herkuteltiin ruis-sliderseilla ja hinkattiin kuivunutta ruisleipätaikinaa keittiöntasoista irti (ja ihan vähän ihasteltiin Bradley Cooperia Oscar-gaalassa). Minä väsäsin leipäset, Scotty paistoi burgerit.

Tämä...
...plus tämä...
...on yhtä kuin tämä.
Välissä pinaattia.
Tämä viikko taitaakin sitten mennä tasoitellessa Suomi-USA-tilejä. Eilen heiteltiin wingsejä huiviin, ja tänään vuorossa on kotitekoinen tortilla soup. Tai no alkuperäisessä reseptissä oli vielä jotain tortilla soupiin viittaavaa, mutta meidän kokeilukeittiössä siitä on tainnut tulla ihan vain jalapeno-tomaatti-sipulisörsseli. Nyhtökanalla ja pastalla.


Soup du jour.

14 kommenttia:

  1. Ompas hyvännäköisiä leipäsiä! Onko Scotty mitä mieltä ruisleivästä? Hihkuuku innosta kun leivot vai syö vaan kun on pakko? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkää kyllä! :) Suomessa söi aamupalaksi Ruispaloja Edamilla ja Turun Sinapilla. ;)

      Poista
  2. Hei saisko millään reseptiä noihin ruisleipiin? Itse ook UKssa ja hiljalleen alkaa koti-ikävä olemaan siinä pistees et vois ihan itse tehdä leipiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tuttu tunne! ;)

      Voi, kun oon ihan täysi amatööri ruisleipähommissa, tuntuu, että teen joka kerran pikkuisen eri tavalla, mutta täältä löytyy hyviä ruisleipävinkkejä ulkosuomalaisille: http://spotlesshousewife.blogspot.com/2012/07/ruisleipuri.html

      Ite tein ekan kerran juuren muuten hapankorpuista.

      Poista
  3. Nyhtökana! Tiedän heti mitä tarkoitat, vaikka en ole aiemmin ollut tietoinen sanan olemassaolosta. Tämä tulee käyttöön. Vaikka harmi kyllä puhun useimmiten nyhtökanasta tai nyhtöpossusta englanniksi.

    Vesi nousi kielelle noista ruishamppareista. Nostaa motivaatiota viimein opetella se ruisleivän teko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin jostain, että nyhtöpossu olisi "virallinen" käännös pulled porkille, ja minusta se oli niin huvittava, että pitihän se ottaa käyttöön. Jos on olemassa nyhtöpossua, niin tietysti sitten nyhtökanaakin. ;)

      Kyllä ruisleipä on semmoista herkkua, että kannattaa nähdä vaivaa! Nim: "Itse viimeksi melkein vuosi sitten tein -84"

      Poista
  4. Minä paistelen täällä pullaa! Laskiainen ja kaikkea... Chicken tortilla soup on Phillin lemppari. Tehtiin juuri perjantaina kun jääkaapista löytyi ylimääräistä nyhtökanaa. Hyvä sana! Nyt vain odotellaan, että kielitoimisto hyväksyy sen osaksi suomen kieltä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijai, laskiaispullaa! Leivon pullaa n. kerran vuodessa (laiska!), ja nythän olisi ollut paras mahdollinen aika. Plääh, meni jo. Tai no voi kai laskiaispullia syödä kesälläkin? Tuskin siellä San Diegossakaan kovin laskiaismaiset kelit tällä hetkellä on... ;)

      Googlasin äsken nyhtöpossun, ja se oli Kotuksen kuukauden sana joulukuussa 2013. Nyhtökana seuraavaksi!

      Poista
  5. Ihanan näköiset ruispurilaiset ! Ei saisi lukea tätä näin illalla, tulee nälkä ! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, olisi pitänyt laittaa varoitus alkuun kaikille ruisleivän puutteessa eläville ulkosuomalaisille!

      Poista
  6. Millai laitoit tuota pinaattia makaronilaatikkoon? Menetin oman pinaattineitsyyteni viime (vai toissa?) vuonna, kun väsäsin ylläripäivällisen Miehelle. Siihen tosin laitettiin pinaatinlehdet kokonaisina sekaan, eikä kukaan edes hevi-osastolla kaupassa osannut neuvoa, mitä tarkoitti reseptissä mainittu pinaatinlehtien ryöppäys. Vasta jälkikäteen opin (eli juuri äsken, köh köh) sen tarkoittavan pikaista kiehauttamista. Jäi silloin pinaatit ryöppäämättä, eikä kuoltu, mutta eipä ole myöskään toiste tullut tartuttua pinaattiin. Annapa pari vinkkiä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, ihana tarina! Kuulostaa vähän meikäläisten kokeiluilta myöskin. Google on jatkuvassa käytössä meidän keittiössä! :D

      Käytin pakastepinaattia. :) Sulatin mikrossa ja hurautin yleiskoneella pieneksi silpuksi, ja sitten ruoan sekaan vain. Helppoa! (Paitsi sen yleiskoneenkulhon peseminen, pinaatti tarttuu joka paikkaan!)

      Poista
  7. Oi mita ihania herkkuja! :D ihan vesi herahti kielelle. Tuota pinaattia makaronilaatikossa pitaa kokeilla kun tytot tykkaa pinaatista. Ja nyt iski sitten lettuhimo ja karjalanpiirakka/munavoi himo...... ei olis pitanyt lukea. ;) heheheeheh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt minun rupesi sitten tekemään mieli karjalanpiirakoita ja munavoita. Kiitos vain tästä kommentista! ;)

      Pinaatti kävi kyllä oikein hyvin makaronilaatikon sekaan! Toi mukavasti lisämakua, mutta ei ollut liian pinaattinen, vaikka laitoin koko pakastepaketin, joka taitaa olla reippaat 200 grammaa. Kannattaa kokeilla! :)

      Poista