Vihreä päivä punaisessa osavaltiossa

Viikonloppuna juhlittiin Pyhää Patrickia. Käytännössä maaliskuun 17. päivä tarkoittaa pukeutumista vihreään, irlantilaiseksi tekeytymistä ja tekosyytä älyttömään örvellykseen vihreän kaljan kanssa. Hyvin pyhää, siis.

Me käväistiin katsomassa Emporian St. Paddy's Day -paraati, jossa oli myös meidän parrakkaita kavereita marssimassa (kuuluvat Kansasin partatiimiin). Myös S kasvatteli normisängestään hirveän tursakkeen, sillä kutsu kävi kulkueeseen noin niin kuin kunniajäsenenä. S:n oli tarkoitus marssia vauva kantorepussa, mutta koska olen huono äiti, niin en tajunnut pakata mukaan tarpeeksi lämpimiä vaatteita pikkuneidille (keli oli järkyttävä!), joten seurattiin paraatia sitten sivusta. Vauva vaunuista, peittokasan alta.

Melkein nähtiinkin jotain.

Onneksi kulkue kulki koleassa säässä nopeasti, joten kauaa ei tarvinnut värjötellä. Pidettiin kivaa kavereiden kanssa ensin paikallisessa tatuointiliikkeessä (tatuointivehkeet oli pistetty fiksusti piiloon), sitten suosikkiravintolassa (josta sain viimeksi ilmeisesti ruokamyrkytyksen) ja -baarissa (josta olen joskus aikoinaan saanut ruokamyrkytyksen kaltaisia oireita), ja lopulta päädyttiin katsomaan University of Kansasin ja Kansas State Universityn välistä korismittelöä kaverin vanhempien luo. Ja sitten kotiin koisimaan. Aika villiä.

Meidän neitokainen taisi villiintyä ihan eniten, sillä meidän muiden nauttiessa meksikolaisesta ruoasta ja juomasta, typy päätyi pussailemaan. Toki pieni herra tarjosi ensin deitilleen lounaan (noukki vauvan riisinaksuja lattialta ja laittoi ne edelleen vauvan suuhun), joten ihan helposti ei märkiä pusuja kuitenkaan irronnut. Jokin moraali pitää olla, sentäs.

Pikkumiehellä oli päällään paita, jossa luki "This is my lucky shirt". Very lucky, indeed!

Moraalista puheen ollen. Viikonloppuna juhlittiin myös S:n isän 60-vuotissynttäreitä. Jossain vaiheessa keskustelu ohjautui lähikaupungin Lawrencen irkkuparaatiin ja sen vähäpukeisiin esiintyjiin. Kun suurin osa porukasta naureskeli, miten Lawrencelta ei muuta voi odottaakaan, yksi kysyi aidosti hämmentyneenä, miten niin.

Jos minä tämmöisenä muukalaisena tiedän, että Lawrence on kansasilaiseksi kaupungiksi erittäin liberaali, niin luulisi koko elämänsä Kansas Cityn ympäristössä asuneenkin sen tietävän. Mutta ei. Seuraava kysymys oli, mitä me tarkoitimme liberaalilla. Ja siitä se riemu repesi.

Alkuperäinen ihmettelijä: "Siis kannattavatko ne valtion tukiohjelmia, kuten Medicarea ja Medicaidia?"

Ihmettelijän mies: "Joo, ne tykkää kaikenlaisesta avustuksesta. Ilmaista rahaa, you know."

Minä: "Ei se nyt ihan niinkään mene. Medicaid ja Medicare tuskin tulivat esille paraatissa."

S: "Lawrencessa ollaan melko vapaamielisiä. Haluavat oikeuden rakastaa ketä tahansa ja polttaa mitä tahansa. Noin niinkuin kärjistetysti."

Alkuperäinen ihmettelijä: "Aaaaa, siis niillä ei ole mitään moraaleja tai arvoja."

Minä: "On niillä, mutta selkeästi erilaiset kuin sinulla."

Ei hätää, ollaan sukua. Aiemmin ollaan keskusteltu mm. siitä, miksi kyseinen henkilö ei halua katsoa True Bloodia (koska siinä näkyy paljaita tissejä, ja hän ei ole lesbo, daa), joten tämä näkökanta ei tullut yllätyksenä.

No mutta, me uskonnottomat liberaalihipit, tapakatoliset konservatiivit ja sitten tämä yksi tapaus mahduttiin kuitenkin hyvin samaan ruokapöytään, ja appiukon synttärit saatiin juhlittua hyvässä hengessä. Heh, ja minä olen varmasti yhtä hupsu pöydän toiselta puolelta katsottuna. Minun seksuaalisesta suuntautumisestakaan ei voi olla täysin varma, sillä pidän True Bloodista.

Families are like fudge - mostly sweet with a few nuts.