keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Ruokakaupassa

Mistä tunnistaa amerikkalaistuneen suomalaisen? Käytöksestä suomalaisessa ruokakaupassa.

Ihan ensiksi se mutkittelee kärryllä kummallisesti, sillä se on oppinut uudella mantereella luovimaan jämäkän jättikärryn kanssa. Vain etupyörät kääntyvät, kuin amerikanraudoissa konsanaan. Suomessa voi tehdä kärrypiruetteja, jos sille päälle sattuu. Tai vahingossa, kun yliohjaa hyllynkulmassa.

Amerikkalaistunut suomalainen myös pyytelee anteeksi ja hymyilee hölmönä kaikille vastaantuleville. Ei, ei se ole humalassa. Se on vain tottunut hokemaan "sorry" ja "excuse me" keskimäärin kymmenen kertaa per kauppareissu.

Se unohtaa punnita vihannekset ja hedelmät - amerikkalaistunut suomalainen kun on nääs tottunut siihen, että kassatäti tai -setä punnitsee ne kassalla ja näpyttelee tuotekoodin muistista. Amerikkalaistunut suomalainen muistaa myös joitakin tuotekoodeja itsekin ulkoa, sillä itsepalvelukassoilla pääsee leikkimään kassatätiä tai -setää. Banaani 4011.

Leipähyllyllä se kuolaa, eikä yöki vaalean vehnämössöleivän lemussa. Juustotiskillä se hipelöi kaikkia ihanuuksia, eikä osaa päättää, millä möykyllä tällä kertaa korottaisi kolesterolia. Viimeistään karkkihyllyllä se sekoaa kokonaan ja heittelee kärryn täyteen salmiakkia. Jos on saanut kärryn ohjattua oikeaan kohtaan.

Kassalla se unohtaa ottaa muovipussin. Miksi kukaan ei kysy "paper or plastic"? Amerikkalaistunut suomalainen odottaa myös hetken, että joku muu pakkaisi ostokset.

Amerikkalaistunut suomalainen vihaa vieläkin sitä muovipussimäärää, jota kaupasta kotiin kantaa, jos on unohtanut ottaa kangaskassin mukaan. Se vihaa sitä, että lähes jokainen ostos pakataan erikseen hauraaseen pikkupussiin. Amerikkalaistunut suomalainen on kuitenkin iloinen siitä, että useimmat kaupat järjestävät muovipusseille kierrätyspisteitä ja antavat muutamien senttien edestä alennusta, jos ostelijalla on oma kassi mukana.

Amerikkalaistunut suomalainen ei voi sietää sitä, kun kaveri heittää pullon tai tölkin roskiin. Amerikkalaistunut suomalainen nauttii tölkkien rutistelusta, sillä ei ole sitä voinut aiemmin tehdä. Se myös kierrättää ne kurttuiset tölkit kiltisti, samoin kuin pullot ja muun lasin (vaikka niistä kertyykin melkoinen kasa autotalliin, ennen kuin se tai sen mies muistaa käydä kippaamassa ne kierrätysastiaan, öhöm), vaikkei niistä mitään panttia takaisin saakaan (paitsi joissakin osavaltioissa).

Amerikkalaistunut suomalainen kaipaa ketteriä ostoskärryjä, vaikkei niitä osaa enää ohjatakaan. Vaikka se oikeastaan tykkääkin yliystävällisestä ja -kohteliaasta ilmapiiristä ruokahyllyjen lomassa, niin se kaipaa salaa maahan katselua.

Joskus on kiva olla juro olematta samalla epäkohtelias.

6 kommenttia:

  1. Hahah, tästä tuli niin mieleen ekat kauppareissut Helsingissä viiden Floridan-vuoden jälkeen :) Jäin suu auki tuijottamaan erään miehen perään, kun se nappasi ohitseni maitopurkin hyllystä eikä pyytänyt anteeksi; mikä röyhkeys ! -- ja kassalla tosiaan odotin hetkisen tyhmänä että joku pakkaisi tavarani. Oi, muistoja, muistoja...

    VastaaPoista
  2. Haha story of my life, miinus salmiakit. Mä en oo koskaan ollu niin salmiakin perään :( mutta pätkikset, dacapot, omarit, dumlet jamitäniitänytolikaan maistuisi kyllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hääääh, miten joku EI tykkää salmiakista? :O No, itehän en sit toisaalta oikein pidä suklaasta. On meitä outoja moneen junaan. :)

      Poista
  3. oh,tuohonkos mie jonain päivänä joudun :P. No nytkin parina vierailukertana rapakon taakse alkanut ahistaa kaupan leipäosastolla ja ah tuo excuse me.. Kärryjä en ole tarvinnut, joten tuo oli yllätys ja tuo punnitus systeemi.. taas jotain valitettavaa yhelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, tämmöistä on odotettavissa. ;)

      Poista