tiistai 28. helmikuuta 2012

Pottumaista

Huh, kiitos, kiitos, kiitos edelliseen merkintään tulleista kommenteista, vielä kerran. Kyllä kliseisesti jaettu ilo on näköjään ihan oikeasti paras ilo. Kiitos!

Saatiin verrattain varma arvaus Potun sukupuolesta viime viikolla. Kerrottiin asiasta luonnollisesti tuleville isovanhemmille rapakon molemmin puolin. Omat vanhemmat olivat ainakin viestien ja sunnuntaisen Skype-jutustelun perusteella aivan myytyjä. Siellä puhuttiin jo sängyn hommaamisesta sen varalle, kun Pottu tulee ensimmäistä kertaa kylään (toivottavasti ensi jouluna). Taisipa pari neuleohjettakin olla odottamassa tekijäänsä.

Appiukko halusi jutella henkivakuutuksista.

No, jos nyt ollaan vähän enemmän reiluja,  niin kyllähän S:nkin vanhemmat ovat luonnollisesti Potusta innoissaan. Heillä on vain, hmm, erilainen tapa osoittaa intoaan. Anoppi on tehnyt jo pidemmän listan omaan taloonsa hankittavista tavaroista kuin minä. Meillä ei ole oikeastaan mitään valmiina, kun taas anopin talo menisi nykytilassaan täydestä päiväkodista ja/tai leikkikentästä. Hän haluaa myös järjestää meille baby showerin, vauvakutsut ilman vauvaa, lahjankerjuupirskeet, mikä on ajatuksena kaunis, mutta jotenkin myös ahdistava tämmöiselle jurolle suomalaiselle.

Appivanhemmat haluavat valmistautua kaikkeen, kuten esimerkiksi meidän kuolemaan. Hyväähän he tarkoittavat, mutta nyt haluaisi liidellä vielä pilvilinnoissa eikä kyntää jossain inhorealismin raadollisessa suossa. S:lla kyllä on työpaikkansa kautta  henkivakuutus, mutta tässä tilanteessa kannattaisi kuulemma olla erilainen. Minulla semmoista ei ole ollenkaan. Tärkeitä asioitahan nämä ovat, ihan oikeasti, mutta että just nyt...

Toisaalta on hyvä, että meitä potkitaan persuuksille. Me ollaan vähän tämmöisiä tuurillaan haahuilijoita. Ei olla edes varsinaisesti puhuttu millekään valmennuskursseille osallistumisesta, vaikkei kummallakaan ole minkäänlaista vauvanhoitokokemusta. Olen melko varma, etten ole koskaan vaihtanut vaippaa, ainakaan itsenäisesti. Tuskin on mieskään. Voisi siis olla paikallaan valmentautua edes jollain tavalla, mutta jotenkin meillä molemmilla on semmoinen olo, että elämä opettaa. Ei kai se vaipanvaihto ole avaruustiedettä? Synnytysvalmennukseen en oikeastaan halua mennä sen takia, koska tieto lisää joissain tapauksissa tuskaa, ja sitä tuskaa varmaan riittää muutenkin. Voi olla, että ollaan vähän typeriä.

Nyt tämä typerys taitaa jatkaa Angry Birdsin hakkaamista. Sain eilen uuden puhelimen (Droid 4), joka jaksaa pyörittää pelejä, toisin kuin vanha luuri. Viskelin eilen siis ensimmäistä kertaa äkäisiä lintuja; miten huono suomalainen olenkaan! Ja miten huono kyseisessä pelissä olenkaan... Jatketaan harjoituksia.

8 kommenttia:

  1. Sanoisin, että ihan perusjärjellä varustettuna, normisuomalaisena selviät vauvan kanssa ilman kursseja. Vauva opettaa kuitenkin enemmän kuin yksikään kurssi :D Jo ihan blogisi perusteella voi päätellä, että tulet(te) selviämään erittäin hyvin!!
    Mä en ikinä olisi voinut mennä synnytysvalmennukseen. Oisin taatusti ulvonut siellä naurusta, koska mukana olisi satavarmana ollut pariskuntia, jotka ottavat asiat todella vakavasti. Sellaisia jotka tekevät muistiinpanoja ja joilla on liuta kysymyksiä valmiina.
    Huolimatta kaikesta valmennuksen puutteesta ja varsin stressittömästä elämänkatsomuksesta, olen saanut pari lasta maailmaan, pidettyä ne hengissä ja ainakin toistaiseksi ihan normaalissa kehityksessä.

    Etene vaan tolla samalla meinigillä, ei stressiä, turhaa huolta eikä hifistelyä. Vauvan tuloon ei oikein voi etukäteen varautua (muuta kuin nukkumalla). Kaiken tavaran saa aikanaan, myös ne normaalit yöunet, mutta huolta tulet valitettavasti kantamaan lopun ikäsi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppaavasta kommentista! Eiköhän me tästä jotenkin selvitä. ;) Teidän pojat vaikuttavat blogisi perusteella oikein kelvollisilta ja nokkelilta nuorilta miehiltä, joten stressitön elämänkatsomus taitaa toimia. :)

      Poista
  2. Mä oon synnyttänyt 3 vauvaa ilman valmennuksia. Kyllä ne vaipatkin kait tuli ihan hyvin vaihdettua, vaikkei osattu ennestään. Ihan kelpoja poikia noista on tullut, esikoinen saa ajokortin parin viikon päästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, jännät ajat teillä edessä, kun saatte uuden kuskin perheeseen! Vaippojenvaihdossa meistä tulee varmasti vielä experttejä, ilman valmennuksiakin. ;)

      Poista
  3. Ihanasti kaikki sukulaisesi on omalla tavallaan innoissaan perheenlisayksesta!
    Hih, minahan tosiaan kavin kaikki mahdolliset kurssit niinkun tuolla blogissa jo kerroin :) Ja tosiaan tallaisena ummikkoaitina suosittelen sita baby CPR kurssia, vaikka sita tietenkin toivoo, ettei sellaisia taitoja ikina tarvitse. Sairaalan synnytysvalmennus oli mielestani aika turha ja ahdistavakin kurssi, mutta jos on pienintakaan mahdollisuutta, etta joudut sektioon, suosittelen kylla ainakin lukemaan jostain mita siina tapahtuu. Omassa tapauksessani oli nimittain rauhoittavaa tietaa tasmalleen leikkauksen kulku, niin sitten ei ahdistanut, kun tiesi mita koko ajan tapahtuu. Mutta samaa mielta olen, ei kannata huolehtia liikaa tulevasta. Meidan 2-vuotias vaikuttaa ihan normaalilta, vaikka aiti onkin tallainen hupsu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän nuo intoilee. :) Aion ehdottomasti ottaa asioista selvää, mutta taidan tehdä sen vanhan kunnon Googlen avulla. ;) Ei noissa kursseissa mitään pahaa ole, me ei vain oikein olla innostuttu. Taidetaan olla vähän laiskoja... :D Sairaalaan olisi kyllä tarkoitus käydä etukäteen tutustumassa.

      Hupsu äiti on tällekin lapselle tulossa, ei voi mitään!

      Poista
  4. Liitele vain pilvilinnoissa, se on parasta:) Kyllä se vauva teille "kertoo" mitä haluaa ja vaipat varmasti vaihtuu myös. Ei ollut mullakaan kokemusta, eikä täällä mitään valmennusta, kätilö näytti synnärillä kerran miten homma hoituu ja sillä siisti:)
    Sun appiukkoa täytyy kyllä peesata siinä mielessä, että pariturva otettiin miehen kans (asuntolainaa ajatellen, että toinen sitten pärjää siitä jos jotain sattuu) ja lapselle lapsivakuutus. Mutta toi lapsivakuutus on varmaan aika normi juttu.

    Onnea vielä kerran:)

    -elli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla muiden "selviytymistarinoita", antaa itsellekin pikkuisen lisäuskoa. ;)

      Kyllä näistä elämän ikävimmistäkin puolista täytyy tosiaan keskustella, kun eihän sitä oikeasti ikinä tiedä, mitä eteen tulee.

      Kiitos onnitteluista! :)

      Poista