Nyt kun olen päässyt raskausjutuissa alkuun, niin loppua ei näköjään ole ihan heti näköpiirissä. Ihanaa, kun voi olla rehellisesti ja avoimesti taas oma itsensä. Yrittäkää kestää.
Yksi yleisimmistä minulle esitetyistä kysymyksistä on, onko minulla ollut outoja mielitekoja. Vastaus on ollut tasaisen varmasti ei. Olen syönyt ehkä entistä enemmän hedelmiä, ja jotkut ruoat eivät mene alas, siinäpä se. Vanha tuttu aamupala, kaurapuuro, on ollut minun ällötyslistalla jo jonkin aikaa. Ei vain uppoa. En myöskään voi olla samassa huoneessa Pizza Hutin (ja vain ja ainoastaan Pizza Hutin) breadsticksien kanssa. Yäk. Lyhyesti sanottuna en ole päässyt juoksuttamaan miestä kauppaan, koska vauva haluaa jäätelöä ja suolakurkkuja.
Ollaan vertailtu äidin kanssa raskauksiamme. Olen oppinut muun muassa, että äidin oli tehnyt mieli hiekkaa.
Tänään on tehnyt mieli Saarioisten jauhelihapizzaa ja mykykeittoa. En voi laskea noita raskaushormonien aiheuttamiksi mielihaluiksi, sillä roiskeläppä ja mykykeitto ovat melkoisia kestosuosikkeja. Tuore tai edes semituore ruisleipäkin maistuisi, kunnon juustolla höystettynä. Ruisleipää kai saisi leipomalla tai tilaamalla netistä, mutta se ei helpota juuri tämänhetkistä mielitekoa. Hrmh.
Tilasinpa kuitenkin äsken lohdutukseksi vähän Suomi-karkkia (shh, ei kerrota kenellekään, että aion syödä kilotolkulla salmiakkia) ja pientä koristetta Potun huoneeseen. Minkäs sille mahtaa, että vauva halusi juuri noita asioita.
Heh, kuopusta odottaessa halusin yks ilta kauheesti donitseja. Mies ei halunnu lähteä kauppaan, joten purskahdin itkuun. Sitten kun mies alkoi lohduttaa, repesin ihan hulluun hormoninauruun. Mies katsoi mua kuin mielipuolta ja lähti siltä istumalta ostamaan donitseja.
VastaaPoistaToinen mikä kuopuksesta tuli oli kananhimo, ja mähän olen siis ollut vege jotain 15 vuotta. Pakko oli silti syödä pari kertaa kanaa, luomua ja free rangea toki. Muuten olen minäkin selvinnyt vähällä mielihalujen suhteen, raikasta ruokaa vaan tehnyt mieli. Omenasose oli tosi pop alkuraskauden etovaan oloon!
Hahaa, voi miesparkaa. :D Eiköhän meilläkin vielä ehditä itkeä ja nauraa hormonihuuruissa. ;)
PoistaEnpä olekaan kokeillut omenasosetta! Mulla auttoi kaikenlainen raikas, mehukas ja viileä ruoka, kuten porkkana, paprika ja omena. Nyt tekee välillä hirveästi mieli juustoa, mutta sekin on tosiaan ihan normaalia ilman raskauttakin. :D
Hei täältäkin!
VastaaPoistaOli pakko komentoida, koska sain niin kiinni tuosta kaurapuurosta! Mulle kävi juuri noin ekan raskauden aikana, eikä intohimoni kaurapuuroon koskaan oikeen palannut. Syön kyllä sitä, mutta satunnaisesti ja useimmiten en aamulla. Harmi!
Molempien raskauksien aikaan myös jugurtti oli ällötäävää. Ja siirryin mustasta teestä vihreään ja valkoiseen, mutta se nyt ei ollut ollenkaan paha se.
Ja hei, ihanaa kun edelleen kirjoitat tänne, huolestuin jo kovin että katoat ja että pitääkö tuikkasta joku viesti mailiin että saako sinulta tunnareita suljettuun blogiin ... hassua mutta tottta! Olen niin kauan lukenut sinua, että en ehkä osaisi olla ilman!
Onnellista odotusaikaa!
Yyh, minä kokeilin tällä viikolla taas kaurapuuroa, kun kuvittelin pahimman kuvotuksen olevan mennyttä elämää. Väärin luultu, en saanut ensimmäistä lusikallistakaan alas. Ei vain uponnut. Jospa saisin opeteltua kaurapuurotavoille taas sitten jakautumisen jälkeen. ;)
PoistaHeh, ei tässä mihinkään olla katoamassa. :) Kiitos varsin mukavasta viestistä ja onnentoivotuksista!
Hiekkaa. Mä en pysty ny sanomaan muuta. Oikeesti, hiekkaa?! :D
VastaaPoistaJoo, sanattomaksi vetää. ;) Ei se äiti vissiin sitä hiekkaa kuitenkaan syönyt.
PoistaEi syönyt, ei. Mutta mieli teki!
PoistaNii, tämmösiä geenejä tässä ollaan siirtämässä uudelle sukupolvelle.
PoistaAika uhkarohkeita ootte kyllä. ;p
PoistaVoi sentään; en ole käynyt täällä vähään aikaan lukemassa ja sullahan olikin ihania uutisia! Lämpimät onnittelut! Nyt pitääkin muistaa käydä useammin täällä kurkkimassa mitä kuuluu vatsan väelle ja vanhemmille :) Oikein mukavaa odotusaikaa sulle :)
VastaaPoistaKirsikka
Kiitos kaunis! :)
Poista