tiistai 25. lokakuuta 2011

Savu

Sivusin aiemmin Savun kotiutumista tähän talouteen. Nyt voisin mennä vähän pintaa syvemmälle.

Kaikkihan siis lähti siitä, että S sai houkuteltua oi niin vastentahtoisen vaimonsa lähtemään katsomaan kissanpentuja eräänä perjantai-iltana. Vain yksi löytöeläinkoti oli auki, joten paikkavalinta oli melkolailla selvä. Onneksemme kyseessä oli mitä ällistyttävin paikka, no-kill shelter Wayside Waifs, joten kisunostorahat jäivät hyvään tarkoitukseen. Toimitilat olivat niiiiiin siistit, ja työntekijät muistuttelivat vierailijoita ja adoptioreissulla olleita käsidesin käytöstä, etteivät mahdolliset pöpöt leviäisi eläimestä toiseen.

Meidän ipana oli heti ovella vastassa, ja semmoinen cuddle bug se olikin, että sydän suli kertaheitolla. Savu oli vähän yli kaksi kuukautta vanha rääpäle, ja Waysiden oma eläinlääkäri oli huolehtinut kaikki rokotukset ajan tasalle. Tämän lisäksi pikkupoika oli jo leikattu ja mikrosirutettu.

Kotiin saatiin mukaan pussillinen melko hintavaa kuivamuonaa ja ohjeet ruokintaan. Meitä varoiteltiin, että mahdollinen uusi ruokavalio kannattaa ottaa käyttöön pikkuhiljaa, samalla vielä antaen ruokaa, johon kissa on tottunut. Oltiin kaikki asiasta täysin samaa mieltä. Paitsi Savu.

Kun päästiin kotiin, Savu meni Usvan ruokakupille ja alkoi napsia melkein itseään isompia raksuja. Se siitä totuttelusta.

Sunnuntaina Savu jäi kiinni Usvan luun järsimisestä. Kohta se varmaan alkaa haukkua.

*****

Käytiin sunnuntaina taas katselemassa kisuja, tällä kertaa tosin kaverille, joka vei kotiinsa kaksi harmaata tuholaista. S ihastui pariin oranssiin kissanpentuun, ja semmoinenhan meidän on pakko jossakin vaiheessa hankkia, sillä ei Savua ilman Tulia.

7 kommenttia:

  1. Että enempää elukoita ei tule :) Ihanasti ajateltu ettee savua ilman tulta. Mietityttää vuan tuo että jo 2 kk ikänen leikataan, mieku oon luullu ja kuullu että n, 6 kk ikäsenä vasta suositeltas, mutta ihanaa että Savulla on nyt huolehtiva koti.
    Paljon rapsutuksia elukoille.
    T: Maarit

    VastaaPoista
  2. Heh, ehkä nämä elukat riittää nyt vähäksi aikaa. ;)

    Juu, minäkin olin tottunut Suomessa tuohon leikkausikäsuositukseen, mutta täällä on tosi tavallista, että (varsinkin) löytöeläinkotien kissat leikataan nuorena (aikaisintaan 8 viikon ikäisinä), ennen kuin ne päästetään uuteen kotiin. Tehokkain tapa vähentää vahinkopentujen määrää. :) Itse olisin varmaan odottanut pidempään, mutta minkäs teet. Lumikin muuten leikattiin reilun parin kuukauden ikäisenä, ja fyysisesti terveempää kissaa saa hakea. :) Mielenterveys onkin sitten ihan eri juttu...

    Rapsutukset teidänkin eläintarhalle! :)

    VastaaPoista
  3. Voi hitsi, että aina ilahduttaakin kuulla noin asiallisista löytöeläintaloista saati sitten tarinoita eläimistä, jotka on saanu uuden hyvän kodin. :) Mulla on itellä hirmuinen laumankasvatuskuume (kissoja ja koiria talo täyteen ja mielellään heti, kiitosh! :D), vaikkei meille enempää elukoita kannata tähän asuntoon ottaakaan saati muutenkaan, että kaikille riittää huomiota. Nää tämmöset postaukset ei todellakaan vähennä pentukuumetta. x) Kirjottelehan sitte enemmän miten Savu sopeutuu ja oppiiko se haukkumaan. Ja pentukuvia kaivataan kans, paljon!!!

    VastaaPoista
  4. Voi ei, menin kattomaan ton paikan sivuja, mistä Savun otitte. Niin paljon otuksia vailla kotia, sniff... :( Suomessa vastaavilla nettisivuillahan on tosi minimaalinen määrä eläimiä tohon nähen ja erityisesti koiria näkee harvemmin, ne ku saavat kodin kissoja helpommin. Tuli mieleen, että onko ne kaikki eläimet todellakin tossa rakennuksessa, jonka kuva on "About us" -sivulla? Ei uskois, että ne mahtuis ainakaan ihmeen tilavasti olemaan, sen verran monesta on kuvallinen esittely.

    VastaaPoista
  5. Voiii, noilla otuksilla on niin hyvät, isot ja siistit tilat! Häkit/aitaukset ovat tilavia. Noiden lisäksi kissoilla ja koirilla on omat leikkialueensa. Näillä on rahoitus kunnossa. :)

    Oon käynyt Suomessa parissa löytöeläintalossa, eikä niistä voi puhua samana päivänäkään tämän kanssa. Maksettiin Savusta pikkuisen korkeampi hinta kuin mitä Suomessa on totuttu maksamaan, mutta kyllä sen sitten näkeekin, mihin ne rahat on sijoitettu!

    Meidän pikkukaveri oli muuten ollut sijaiskodissa vauvakuukautensa, ja se on kai aika tavallinen käytäntö Waysidella. Monet noista lemmikeistä ovat jo valmiiksi tottuneita ihmisiin ja muihin lemmikeihin, mikä on aika hieno juttu. :)

    Veikkaanpa, ettet voisi lähteä tuosta paikasta tyhjin käsin pois. ;) Itsehän meinasin viime reissulla napata mukaan kuuron bordercollien. :D

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa tosi hyvältä. :) Lieköhän missään suomalaisessa paikassa tota sijaiskotitoimintaakaan, siis pennuille. En oo kuullu ainakaan. Ois tosi tarpeellista, ettei tarttis yrittää myydä niitä arkoja elukoita, joilla ei oo mitään kokemusta oikeasta kotielämästä.

    En vois, en varmana vois. :D Ottaisin varmaan kolme elikkoa kerralla! Kuuroa eläintä en ehkä hankkis, sillä välillä nimittäin tuntuu, että toi oma koiraki on aika pitkälti kuuro. ;)

    VastaaPoista
  7. Suomessa on muutes myös sijaiskotitoimintaa, mutta harvat siihen jaksavat lähteä, ymmärrettäväähän se on että se vie aikaa ja rahaa. Omat pojat olivat sijaismammalla :)

    T:Maarit

    VastaaPoista