lauantai 15. lokakuuta 2011

Ei sitten mitään saunalisiä

Lauantai-ilta. Arvatkaapa missä olen.

Töissä. Tuuraamassa viikonloppuvartijaa. Kotiin (baariin) pääsen onneksi jo vajaan tunnin päästä, jos tyyppi ei aio jättää hoitamatta loppuvuoroaan. Miekkosen vaimo soitti äsken. Oli yllättynyt, kun aviomies ei ollutkaan töissä. En siis uskalla minäkään uskoa kymmeneltä koittavaan vapauteen, ennen kuin näen sen kyyryniskan tulevan valvontahuoneen ovesta sisään.

Työasioista puheen ollen: Mulla on ketku pomo. Se keksi laittaa torstaina melkoisen vuolaat kehut sähköpostilla. Olen "valuable asset" ja pomo on kuulemma saanut useita ylistäviä kommentteja asiakkaalta. Menin ihan noloksi, varsinkin kaiken nurinan jälkeen. Onneksi ei oltu kasvotusten.

Eilen sain lyhyen ja ytimekkään sähköpostin firmamme branch managerilta: "Great job, Anni!"

Työmotivaatio kohosi kertaheitolla, ja hymyilinkin koko eilisen päivän ihan hölmönä, vaikka tiedän, että amerikkalaseen tapaan kuuluu jaella kehuja aika heppoisinkin perustein. Oli silti oikein kiva kuulla, että olen täyttänyt odotukset, olivatpa ne sitten kuinka alhaiset tahansa. Paistaako suomalainen pessimismi läpi tarpeeksi hyvin?

En muuten enää koskaan valita normityöni tylsyydestä (enpä vissiin). Lauantaista työvuoroankeutta ei pelasteta edes Miinaharavalla.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa palautetta ja varmasti ihan aiheesta! :) Sais kyllä Suomessakin ottaa hiukan tosta mentaliteetista oppia, tuntuu, että täällä saa palautetta vain kun on kämmännyt, onnistumiset voi päätellä kasvaneesta työmäärästä ja vastuusta. :/

    VastaaPoista
  2. :)

    Mulla on onneksi positiivisia kokemuksia työnantajista kotimaan kamaraltakin! :) Voi kyllä olla, ettei positiivisen palautteen antaminen yleensä taivu suomalaiseen kanssakäymiseen yhtä hyvin kuin muutenkin yltiöpositiiviseen amerikkalaiseen kulttuuriin.

    VastaaPoista