torstai 13. lokakuuta 2011

Kiitää alla autostrada

Olen aina ollut melko arka kuski, eikä se arkuus ainakaan vähentynyt tähän miljoonametropoliin muuttaessa. Kun ottaa huomioon, että olen järjestelmällisesti kieltäytynyt ajamasta esimerkiksi Kuopion keskustassa, niin voitte varmaan kuvitella, miten parhaimmillaan kuusikaistaiset (suuntaansa) valtatiet pelottivat.

Paikallisen ajokortin ajoin viime maaliskuussa. Sitä ennen ja sen jälkeenkin autoiluni rajoittuvat lähinnä parin kilometrin mittaisiin, sivuteillä suoritettuihin ruokakauppareissuihin. Entisen asunnon välittömässä läheisyydessä kuhissut Interstate 35 -valtatie hirvitti, ja onnistuinkin välttelemään sillä ajelua aika tehokkaasti.

I-35.

Nyt se ei enää onnistu. Samainen valtatie on osana työmatkaa. I-35:n lisäksi kurvailen I-435-kehätiellä. Matka kestää melko tarkalleen puoli tuntia, jos liikenne on sujuvaa. Useimmiten, varsinkin iltapäivällä, nämä valtatiet kuitenkin ruuhkautuvat aika tehokkaasti, joten kärsivällisyyttä on pitänyt lisätä ja road ragea vähentää.

Kehitystä on tapahtunutkin tässä reilussa kuukaudessa, ja nykyisin jopa pidän ajamisesta. Vaikka käyttäisinkin mieluummin julkisia kulkuvälineitä kuin omaa autoa, niin siinä missä Kansas City saa nuhteita julkisten puutteellisuudesta, niin se saa kehuja toimivasta tieverkostosta.

Pidän muutenkin amerikkalaisesta tiemerkintätavasta. Se on niin selkeä ja looginen! Uskaltaisin väittää, että useimmissa kaupungeissa itä-länsi-suuntaiset kadut on pääsääntöisesti numeroitu (kaupungin keskustasta poispäin, yy kaa koo) ja pohjois-etelä-suuntaiset ovat nimetty. En siis tarvitse tarkkaa osoitetta tai navigaattoria löytääkseni perille. Riittää, että tiedän risteyksen. Esimerkiksi meidän entinen asumus oli 51st Streetin ja Lamar Avenuen kulmassa. Helppoa kuin heinänteko! Jos siis tietää, missä suunnassa Lamar on omasta sijainnista katsoen. Tai jos pitää heinäntekoa helppona.

Valtateillä suunnistaminenkin on helppoa. Rampit on merkitty selvästi ilmansuunnin ja isompien kaupunkien nimin (I-35 South Wichita, I-35 North Kansas City; I-70 West Kansas City, I-70 East St. Louis). Lapinlahdelta Lappiin mennessä voisi kompassittomalta tai kartattomalta mennä sormi suuhun, jos ei tietäisi, että Vitostien ramppiviittojen Iisalmi on pohjoisessa ja Kuopio etelässä.

Valtateillä on myös mile markereita, eli mailipylväitä. Teiden varsilla olevista merkeistä käy selville, kuinka pitkä matka osavaltion eteläiselle tai läntiselle rajalle (yleensä). Rampitkin on numeroitu, juuri mile markereiden perusteella. Esimerkiksi ramppi Kansas City International -lentokentälle on Exit 13. Se sijaitsee (noin) 13 mailin päässä Missourin eteläiseltä rajalta.

Ettei tämä menisi nyt ihan pelkäksi kehumiseksi, niin voisin nurista pikkuisen vaikka jatkuvista tietöistä ja teiden huonosta kunnosta. Ja tolloista kuskeista.

Ja niin edelleen.

7 kommenttia:

  1. Tietyöt... "In Chicago there are two seasons: Winter and Construction."

    Minäkin arvosta selviä viitoituksia. Moottoritiepaniikkia vähentää huomattavasti se, että kaksi mailia ennen ramppia ensimmäinen kyltti kertoo sen olevan tulossa - ja mikä parasta, miltä kaistalta rampille kannattaa yrittää. :)

    VastaaPoista
  2. Heh, taalla ollaan edelleen autokortitonna, kun autolla ajo pelottaa :o Yritin Nebraskassa kerata rohkeutta ajaa korttia harjoittelemalla, mutta siellakin (siis keskella ei mitaan) pelotti. Autolla ajo sisansa kylla sujuu ihan hyvin ja kyydissa en kylla pelkaa, joten mistalie johtuu tama ajopelko (varmaan muista kuskeista, olivat aivan kamalia Nebraskassa). No, kylla ma sen ajokortin joskus kuitenkin viela ajan! :D

    VastaaPoista
  3. Pilvi: Itse asiassa ajattelin sinua, kun kirjoitin tätä. Oot kyllä melkoinen hurjapää, kun ajelet Chicagon keskustassa! Jäis multa tekemättä.

    Sugar: Eiku reenaamaan! ;) Ajamalla sitä näköjään pääsee noista peloista eroon. Kokemusta on! :)

    Nuo kamalat kuskit taitavat olla aika universaaleja tässä maassa. Tosin naapuri-Missourissa on ehdottomasti huonommat kuskit kuin kotoisassa Kansasissa. ;)

    VastaaPoista
  4. Hehe, rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että olen ajanut Chicagon keskustassa yhteensä viitisen kertaa. Mitä lähemmäs Loopia menen, sitä varmemmin käytän julkisia, ainakin loppumatkan. Esim. silloin kun nähtiin teidät, tiesin, että Loop olisi aika tyhjä ja siksi uskalsin. :)

    VastaaPoista
  5. :D Kiitti! Muistelen tätä, kun mies seuraavan kerran väittää mun ajavan kuin mummeli, tai ajavan liian intensiivisesti rattia rystyset valkoisina puristaen.

    VastaaPoista