tiistai 19. heinäkuuta 2011

Joplin

Ajoimme viime perjantaina EF5-luokan tornadon runteleman Joplinin läpi matkalla Noeliin float tripille. Suurin osa vilkkaasta kaupungista oli ulkoisesti täysin ehjä, vaikka jo ennen varsinaisen tuhoalueen näkemistäkin tornadon turmiollisuudesta sai jonkinlaisen kuvan. Vielä kaksi kuukautta myöhemminkin teiden varsilla oli isoja telttoja, joista jaettiin vettä, ruokaa ja vaatteita. Monet yritykset tarjosivat ilmaisia aamiaisia ja/tai lounaita sekä ilmastoituja tiloja; täällä on ollut melkoisen kovat helteet viime aikoina.

Kun käännyimme Main Streetille, eli nimensä mukaisesti kaupungin pääkadulle, mitkään CNN:n lähetykset ja raportoinnit eivät olleet valmistaneet meitä siihen, millainen näky meitä odotti. Vaikka viranomaiset ja vapaaehtoiset olivat tehneet upeaa työtä ja siivonneet jälkiä jo vaikka kuinka paljon, niin myrskyn tuhot olivat vielä varsin selvästi nähtävissä.

Yritin ottaa edesmenneestä naapurustosta muutamia kuvia liikkuvan auton ikkunan läpi. Oli vähän häijy olo tallentaa toisten menetystä muistikortille, joten nämä ovat todellakin pikaisia salaräpsyjä:





Voi kuinka pieniä me ihmiset luonnonvoimien edessä olemmekaan. Tornadon moukaroima alue on reilun kilometrin levyinen ja yli 30 kilometrin pituinen polku, ja tietysti keskellä vilkkainta Joplinia. Yli 8000 kotia katosi kokonaan tai tuhoutui asumiskelvottomiksi, 159 ihmistä menetti henkensä. Me näimme hävityksestä vain murto-osan, emmekä varmasti oikeasti ymmärtäneet paikallisten tuskasta sitäkään vähää.

Hiljaiseksi veti, siltikin.

3 kommenttia:

  1. Tällä tavalla kuvien kautta sitä ymmärtää vielä vähemmän. Varsinkin kun itselle ei ole tapahtunut mitään lähellekään noin kamalaa *koputtaa puuta*. Mutta varsinkin ensimmäinen kuva, ja kyllä muutkin, mutta tuo erityisesti, veti hiljaiseksi.

    VastaaPoista
  2. Hmm.. tuota sinun juttua mietin eilen kun kirjoitit että häijyä ottaa kuvia toisten onnettomuudesta. Toisaalta kun sinä (tai joku muu yksityinen) kirjoittaa tälläisista asioista niin ne tulevat kuitenkin jotenkin vähän lähemmäs ja ehkä edes vähän enemmän ymmärrettäviksi kuin että seuraat uutisista että siellä tai täällä on myrsky. Voi samaistua vähän enemmän kuin persoonattomiin uutislähetyksiin vaikka tuskinpa tuota silti voi ymmärtää jos ei ole ollut itse siellä.

    VastaaPoista
  3. tata: Ei sitä hävityksen määrää ja laajuutta tosiaan oikein (ainakaan minun ottamista) kuvista näe, mutta jonkinlaisen käsityksen niistä kuitenkin saa. Oli hienoa nähdä, että hyväntekeväisyysjärjestöt ja vapaaehtoiset eivät olleet unohtaneet Joplinia, vaikkei siitä uutisissa enää puhutakaan.

    Sari*ll: Tuo on kyllä totta. Uutislähetyksille ja lehtijutuille on tullut jotenkin... hmm, ylialtistuneeksi. Katastrofeja lypsetään kuiviksi niin kauan, kunnes jotain uutta ja kamalaa ruodittavaa tapahtuu/löytyy. Näin siis ainakin täällä päin maailmaa, kiitos 24h-uutiskanavien.

    VastaaPoista